1 - Terveyskirjasto

More documents

Recommendations

Info

KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Osteoporoosi Keskeinen sanoma – Suosituksella pyritään parantamaan osteoporoosin diagnostiikkaa ja luomaan yhtenäinen käytäntö osteoporoosin ehkäisyä ja hoitoa varten. – Ennen murtumaa osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä ainoastaan luuntiheysmittauksella. Väestötasolla luuntiheyden seulonta ei ole tarkoituksenmukaista. Seulonta tulee suunnata murtuman sairastaneisiin ja suuren riskin potilaisiin. – FRAX (Fracture Risk Assessment Tool) on murtumien riskitekijäanalyysi. Se laskee riskitekijöiden perusteella lonkkamurtuman ja tärkeimpien osteoporoottisten murtumien todennäköisyyden (%) kymmenen vuoden ajaksi, mikä helpottaa murtumariskin kokonaisarviota ja hoitopäätöksen tekoa. – Osteoporoosin ehkäisyssä keskeisiä väestötason kohteita ovat kalsiumin ja D-vitamiinin riittävästä saannista huolehtiminen, oikeista liikuntatottumuksista huolehtiminen, tupakoinnin lopettaminen ja kaatumisen ehkäisy. Ravinnon kalsium on ensisijainen kalsiumin saannin turvaaja. Osteoporoosipotilaan D-vitamiiniannoksen tulisi perustua S-25(OH)D-pitoisuuden mittaukseen (tavoite 75–120 nmol/l). – Osteoporoosin lääkehoito on kohdistettava suuren riskin potilaisiin. – Osteoporoosin alueellisen hoidon järjestelyt on aloitettava sekundaaripreventiosta eli murtuman jo sairastaneista. Erityistä huomiota vaatii nikamamurtumapotilaiden tunnistaminen. 2 Kohderyhmät ja tavoitteet – Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti perusterveydenhuoltoon. – Pyrkimyksenä on parantaa osteoporoosin diagnostiikkaa ja luoda yhtenäinen käytäntö osteoporoosin ehkäisyä ja hoitoa varten. – Perimmäisenä tavoitteena on pienentää luunmurtumien ilmaantuvuutta ja siten edistää elämänlaatua ja toimintakykyä. Määritelmä Osteoporoosi – NIH:n (National Institutes of Health) määritelmän mukaan osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle. • Luun lujuus kuvastaa sekä sen määrää (= tiheyttä) että laatua [1]. Luun lujuutta määrääviä tekijöitä ovat mikrorakenne, vaihduntanopeus, mikrovauriot, mineralisaatioaste ja kollageenin rakenne. • Tiheyden arvioidaan selittävän noin 60– 80 % luun lujuudesta. • Käytännön työssä luun lujuuden karkea mittari on aiempi pienienergiainen murtuma, joka on luuntiheydestä riippumaton uuden murtuman vaaratekijä [2, 3]. – WHO:n määritelmän mukaan aikuisilla osteoporoosia edustaa luuntiheys, joka on vähintään 2,5 keskihajontaa (SD, standard deviation) pienempi kuin terveiden 20–40-vuotiaiden naisten keskimääräinen Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä
luuntiheys (T-luku ≤ -2,5) [4]. • Vaikea osteoporoosi on tila, jossa osteoporoottiseen luun tiheyteen liittyy yksi tai useampia murtumia. – Osteopenia edustaa WHO:n määritelmän mukaan luuntiheyttä, joka on 1–2,5 SD pienempi kuin edellä mainittu luun huipputiheys (-2,5 < T-luku < -1) [4]. – Pienienergiaisen murtuman aiheuttaa energiamäärä, joka vastaa kaatumista samalla tasolla tai putoamista alle metrin korkeudelta. Osteoporoosi ja murtumien epidemiologia – Luukudos uusiutuu koko elämän ajan. Luun määrä kasvaa 20–30 vuoden ikään saakka ja säilyy melko muuttumattomana 40 vuoden ikään asti. Sen jälkeen luun määrä pienenee, ja naisilla pienentyminen myös kiihtyy menopaussissa [5]. Luun häviäminen nopeutuu lisäksi elämänkaaren loppupäässä miehillä ja uudelleen naisilla [6, 7]. – Nainen menettää elämänsä aikana hohkaluuaineksestaan 50 % ja putkiluuaineksestaan 30 %. Miehillä vastaavat määrät ovat 30 % ja 20 % [8]. – Suomessa arvioidaan tapahtuvan vuosittain 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. – Osteoporoottisen luunmurtuman saaneella on muuhun väestöön nähden 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma. – Murtumien ilmaantuvuus suurenee eksponentiaalisesti ikääntymisen myötä. • Arvioidaan, että kahdella viidestä yli 50-vuotiaasta naisesta ja yhdellä seitsemästä miehestä murtuu jäljellä olevan elämänsä aikana ranne, nikama tai lonkka [1–3, 9]. • Vuosien 1996–2008 aikana Suomessa on tapahtunut vuosittain noin 7 000 lonkkamurtumaa (Ks. lisätietoja Käypä hoito -suosituksesta Lonkkamurtuma). • Lonkkamurtumapotilaiden hoitoon kuluu keskimäärin noin 46 vuorokautta, joista leikkaushoitojakson osuus on noin 7 vuorokautta. Diagnostiikka Tavoitteet – Osteoporoosin varhaisdiagnostiikan tavoitteena ovat sairauden toteaminen ja vaikuttavan hoidon aloittaminen ennen murtumaa. Murtumapotilaiden tunnistaminen on sekundaariprevention kannalta keskeistä. Oireet ja löydökset – Osteoporoosin ensimmäinen oire ovat yleensä luunmurtuma ja sen aiheuttama kipu. Nikamamurtumat eivät ole aina kivuliaita, vaan ne saatetaan todeta myös radiologisena sattumalöydöksenä, pituuden lyhentymisenä tai torakaalisena kyfoosina. Koska nikamamurtumiin ei useimmiten liity havaittavaa traumaa, nikamamurtumapotilaan tunnistamiseen ja hoitoon ohjaamiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Periaatteet – Luuntiheys on toistaiseksi ainoa osteoporoosin määritelmään kuuluva tekijä, jota voidaan mitata. • Luun lujuus riippuu sen tiheydestä, joka taas on verrannollinen luun absorboimaan säteilyyn. – Osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä ennen murtumaa ainoastaan luuntiheysmittauksella. • Lääkehoito voidaan myös aloittaa ilman mittausta, jos kliinisten riskitekijöiden ja murtumahistorian (arvioituna esimerkiksi FRAX-riskilaskurilla) perusteella hoito on ilmeisen aiheellista. – Luuntiheysmittausten aiheet luetellaan taulukossa 1. Yksilön murtumavaaraa arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös muut vaaratekijät, etenkin • aiemmat murtumat • ikä • kaatumisalttius • monisairastavuus ja vajaaravitsemus. – Kliiniskemiallisilla tutkimuksilla ei voi tehdä osteoporoosin diagnoosia, mutta niillä voidaan selvittää sekundaarisia syitä luun määrän alenemalle. 3 Osteoporoosi
Page 1: Käypä hoito -suositus Suomalaisen
Page 5 and 6: - Suurimpien valmistajien mittausla
Page 7 and 8: Nämä seikat näyttäisivät puolt
Page 9 and 10: katsottu pitoisuus * 75-120 nmol/l
Page 11 and 12: jen ehkäisy [34]. Osteoporoosin ho
Page 13 and 14: Perushoito < 50 v ≥ 50 v 1-3 kk
Page 15 and 16: oembolia, ja valmisteen käytössä
Page 17 and 18: Leukaluun osteonekroosi - Vähintä
Page 19 and 20: fosfonaateista (alendronaatti, rise
Page 21 and 22: [162-168]. - Kyfoplastia on nikamap
Page 23 and 24: mapotilaan osteoporoosin diagnostii

1 - Terveyskirjasto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?