1 - Terveyskirjasto

More documents

Recommendations

Info

KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS 4 Taulukko 1. Tilanteita, joissa luuntiheysmittaus on suositeltavaa: 1. anamneesissa pienienergiainen murtuma (kaatumisesta samalla tasolla tai putoamisesta matalalta tasolta syntynyt) 2. tutkittavalla muita osteoporoosin vaaraa lisääviä sairauksia ja tekijöitä (ks. taulukko 2). Arvioinnin apuna voidaan käyttää FRAX-riskilaskuria, joka ehdottaa luuntiheysmittausta. 3. epäily osteoporoosista röntgenkuvan perusteella (nikamamuutos tai vaikutelma pienentyneestä kalsiumpitoisuudesta) 4. pituuden pieneneminen (vähintään 5 cm), torakaalinen kyfoosi Kaksienergiainen röntgenabsorptiometria (DXA) – Osteoporoosin diagnoosin tulee perustua ensisijaisesti luuntiheyteen, joka on mitattu kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla (DXA) lannerangasta (L1–L4 tai L2– L4) tai reisiluun yläosasta (reisiluun kaula ”femoral neck” ja koko yläosa, ” total hip”) [10–15] A . DXA-mittauksen toistettavuus on hyvä (toistettavuusvirhe 0,5–2 %). – Korrelaatio mittauspaikkojen välillä on ainoastaan kohtalainen. Jos halutaan ennustaa nimenomaan lonkkamurtumariskiä, lonkan luuntiheyden mittaaminen on parempi kuin lannerankamittaus. Terveiden ja murtuman kokeneiden mineraalitiheysarvot limittyvät [16]. – Prospektiiviset tutkimukset ovat osoittaneet, että ainakin menopaussin ohittaneilla naisilla jokainen yhden keskihajonnan (SD) suuruinen pienenemä luuntiheydessä suurentaa murtumariskin 1,5–2,5-kertaiseksi [11, 12, 17] A . – Reisiluun kaulan murtumariski suurentunee miehillä luun mineraalitiheyden pienentymisen myötä saman verran kuin naisilla. Myös yleinen murtuma-alttius näyttää miehilläkin liittyvän luuntiheyden pienenemiseen [18]. – Iäkkäiden lannerankamittauksiin liittyy useita virhelähteitä. Virheitä aiheuttavat muun muassa • nivelrikkomuutokset • nikamaepämuodostumat ja -murtumat (erityisesti nikamaluhistumat) • aortan kalkkiutumat. – Nämä tekijät suurentavat virheellisesti mittaustulosta, jolloin mittaustulos on todellisuutta parempi. – Koska iäkkäiden merkittävin murtuma on lonkkamurtuma, reisiluun yläosan mittaaminen on iäkkäillä parempi vaihtoehto kuin lannerankamittaus [11, 19, 20]. – Luuntiheysmittauksista potilaalle aiheutuva säteilyannos riippuu • laitteesta • tutkimusmenetelmästä • luuston mittauskohdasta. – Potilaalle tiheysmittauksista aiheutuva annos on huomattavasti pienempi kuin saman alueen tavanomaisesta röntgenkuvauksesta aiheutuva. • Raajojen luiden mittauksessa efektiivinen annos on pienempi kuin selkärangan mittauksissa. – Suomessa tehdyissä annosmäärityksissä luuntiheysmittauksista potilaalle aiheutuneet pinta-annokset ovat olleet enintään 0,3 mGy ja efektiiviset annokset enintään alle 10 mikrosievertiä (µSv) yhden alueen mittausta kohti (luonnon taustasäteilyannos 2–5 µSv vuorokaudessa). – Vaikka annokset ovat pieniä, kullekin potilaalle tehtävien mittausten lukumäärä tulisi rajoittaa pienimpään tarvittavaan. Raskaana olevien tai lasten kuvaamista ilman painavaa syytä tulisi välttää. – Myös kvantitatiivista tietokonetomografiaa voidaan käyttää ranteen ja selkänikamien tiheysmittauksiin, mutta sen käyttö rajoittuu toistaiseksi tutkimustarkoituksiin. – Lisätietoja luun perifeerisestä mittaamisesta on sähköisessä tausta-aineistossa. Diagnoosin keskeiset kriteerit ja mittaustulosten tulkinta – Diagnostisten kriteerien perustana naisilla on mitatun luuntiheyden suhde luun elinikäiseen suurimpaan tiheyteen (20–40-vuotiaiden terveiden naisten luuntiheys, peak bone mass). Koska eri mittauslaitteilla saatavat absoluuttiset tiheysarvot vaihtelevat, mittaustulosten tulkinnan yhtenäistämiseksi käytetään yksikkönä keskihajontaa (T-luku). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä
– Suurimpien valmistajien mittauslaitteille on kattavat viitearvoaineistot, joissa on mukana myös terveitä suomalaisia naisia ja miehiä. Diagnoosin raja-arvot – Jos luuntiheys on pienentynyt 2,5 SD tai enemmän naisväestön huipputiheyden keskiarvosta (T-luku ≤ -2,5), kyse on osteoporoosista [4]. – Osteopeniasta eli pienentyneestä luuntiheydestä on kyse, kun tiheys on 1–2,5 SD kyseistä keskiarvoa pienempi (-2,5 < T-luku < -1) [4]. Luuntiheys on normaali, kun T- luku ≥ -1 SD. – Tutkittavien erilainen luokittuminen osteopeenisiksi tai osteoporoottisiksi erilaisia mittauslaitteita ja viitearvoja käytettäessä on mahdollista. Tämä on kuitenkin vain harvoin käytännön ongelma, jos mittauksen aiheet ovat oikeat ja hoidon tarpeen arvioinnissa otetaan huomioon myös muut murtuman riskitekijät. – Diagnoosi tehdään pienimmän T-luvun mukaan (joko lanneranka (L1–L4 tai L2– L4) tai reisiluun yläosa (femoral neck tai total femur). – Koska naisten ja miesten luita murtuu samassa määrin samalla absoluuttisella luuntiheystasolla [21], naisten T-luvuista laskettuja absoluuttisia luuntiheysarvoja voidaan soveltaa myös miehiin. – Normaali luuntiheys ei takaa sitä, että tutkittava ei saa murtumaa, vaan ainoastaan sen, että murtumariski ei ole suurentunut. Murtumariski suurenee aina luuntiheyden pienentyessä. Iäkkäillä, joilla luuntiheys on yleisesti pieni, kaatumisen merkitys murtuman riskitekijänä on merkittävä. Luun laadun muutokset eivät välttämättä heijastu luun tiheyteen, mutta ne voivat suurentaa murtumariskiä. Taulukko 2. Sekundaarisen osteoporoosin syitä: lääkkeiden aiheuttama osteoporoosi (glukokortikoidit, hepariini ym.) hypogonadismi nivelreuma ja sen sukulaissairaudet primäärinen hyperparatyreoosi diabetes mellitus munuaisten krooninen vajaatoiminta D-vitamiinin puutos Vaikea puutos aiheuttaa lasten riisitaudin ja aikuisten osteomalasian. hypertyreoosi hyperkortisolismi (Cushingin oireyhtymä) krooninen maksasairaus ruoansulatuskanavan sairaudet: keliakia, tulehdukselliset suolistosairaudet, suolentulehdus, mahalaukun poiston jälkitila ja vaikea laktoosi-intoleranssi, ellei potilas käytä kalsiumvalmisteita mekanismeiltaan erilaiset syöpäsairaudet (erityisesti myelooma, eturauhassyövän kastraatiohoito, luustometastaasit), idiopaattinen hyperkalsiuria elinsiirtopotilaat Erotusdiagnostiikka – Osteoporoosi voidaan jakaa primaariseen osteoporoosiin, johon kuuluu ikääntymiseen liittyvä ja idiopaattinen osteoporoosi, sekä sekundaariseen osteoporoosiin. Jälkimmäisessä luukadon aiheuttaa jokin sairaus tai lääke. – Osteoporoosin diagnosoinnin jälkeen tulee selvittää, onko kyse primaarisesta vai sekundaarisesta osteoporoosista. Tässä anamneesilla, kliinisellä tutkimuksella, röntgenja laboratoriotutkimuksilla ja joskus myös luubiopsialla on tärkeä merkitys. – Ikä ja sukupuoli auttavat primaarisen ja sekundaarisen osteoporoosin välisessä rajankäynnissä. Primaarisen osteoporoosin aiheuttama murtuma on todennäköisempi iäkkäällä naisella, joka on muuten terve ja jonka peruslaboratorioarvot ovat normaalit, kuin nuorella miehellä ja premenopausaalisella naisella, jolla sekundaarisen osteoporoosin mahdollisuus on suurentunut. Sekundaarisen osteoporoosin syitä esitetään taulukossa 2 ja tutkimuksia taulukossa 3. Luun aineenvaihdunnan biokemialliset mittarit – Luun aineenvaihdunnan merkkiaineet mit- 5 Osteoporoosi
Page 1 and 2: Käypä hoito -suositus Suomalaisen
Page 3: luuntiheys (T-luku ≤ -2,5) [4].
Page 7 and 8: Nämä seikat näyttäisivät puolt
Page 9 and 10: katsottu pitoisuus * 75-120 nmol/l
Page 11 and 12: jen ehkäisy [34]. Osteoporoosin ho
Page 13 and 14: Perushoito < 50 v ≥ 50 v 1-3 kk
Page 15 and 16: oembolia, ja valmisteen käytössä
Page 17 and 18: Leukaluun osteonekroosi - Vähintä
Page 19 and 20: fosfonaateista (alendronaatti, rise
Page 21 and 22: [162-168]. - Kyfoplastia on nikamap
Page 23 and 24: mapotilaan osteoporoosin diagnostii

1 - Terveyskirjasto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?