1 - Terveyskirjasto
1 - Terveyskirjasto
1 - Terveyskirjasto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS<br />
4<br />
Taulukko 1. Tilanteita, joissa luuntiheysmittaus on<br />
suositeltavaa:<br />
1. anamneesissa pienienergiainen murtuma<br />
(kaatumisesta samalla tasolla tai putoamisesta<br />
matalalta tasolta syntynyt)<br />
2. tutkittavalla muita osteoporoosin vaaraa lisääviä<br />
sairauksia ja tekijöitä (ks. taulukko 2).<br />
Arvioinnin apuna voidaan käyttää FRAX-riskilaskuria,<br />
joka ehdottaa luuntiheysmittausta.<br />
3. epäily osteoporoosista röntgenkuvan perusteella<br />
(nikamamuutos tai vaikutelma pienentyneestä<br />
kalsiumpitoisuudesta)<br />
4. pituuden pieneneminen (vähintään 5 cm),<br />
torakaalinen kyfoosi<br />
Kaksienergiainen röntgenabsorptiometria (DXA)<br />
– Osteoporoosin diagnoosin tulee perustua<br />
ensisijaisesti luuntiheyteen, joka on mitattu<br />
kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla<br />
(DXA) lannerangasta (L1–L4 tai L2–<br />
L4) tai reisiluun yläosasta (reisiluun kaula<br />
”femoral neck” ja koko yläosa, ” total hip”)<br />
[10–15] A . DXA-mittauksen toistettavuus<br />
on hyvä (toistettavuusvirhe 0,5–2 %).<br />
– Korrelaatio mittauspaikkojen välillä on ainoastaan<br />
kohtalainen. Jos halutaan ennustaa<br />
nimenomaan lonkkamurtumariskiä,<br />
lonkan luuntiheyden mittaaminen on parempi<br />
kuin lannerankamittaus. Terveiden ja<br />
murtuman kokeneiden mineraalitiheysarvot<br />
limittyvät [16].<br />
– Prospektiiviset tutkimukset ovat osoittaneet,<br />
että ainakin menopaussin ohittaneilla<br />
naisilla jokainen yhden keskihajonnan<br />
(SD) suuruinen pienenemä luuntiheydessä<br />
suurentaa murtumariskin 1,5–2,5-kertaiseksi<br />
[11, 12, 17] A .<br />
– Reisiluun kaulan murtumariski suurentunee<br />
miehillä luun mineraalitiheyden pienentymisen<br />
myötä saman verran kuin naisilla.<br />
Myös yleinen murtuma-alttius näyttää<br />
miehilläkin liittyvän luuntiheyden pienenemiseen<br />
[18].<br />
– Iäkkäiden lannerankamittauksiin liittyy<br />
useita virhelähteitä. Virheitä aiheuttavat<br />
muun muassa<br />
• nivelrikkomuutokset<br />
• nikamaepämuodostumat ja -murtumat<br />
(erityisesti nikamaluhistumat)<br />
• aortan kalkkiutumat.<br />
– Nämä tekijät suurentavat virheellisesti mittaustulosta,<br />
jolloin mittaustulos on todellisuutta<br />
parempi.<br />
– Koska iäkkäiden merkittävin murtuma on<br />
lonkkamurtuma, reisiluun yläosan mittaaminen<br />
on iäkkäillä parempi vaihtoehto kuin<br />
lannerankamittaus [11, 19, 20].<br />
– Luuntiheysmittauksista potilaalle aiheutuva<br />
säteilyannos riippuu<br />
• laitteesta<br />
• tutkimusmenetelmästä<br />
• luuston mittauskohdasta.<br />
– Potilaalle tiheysmittauksista aiheutuva annos<br />
on huomattavasti pienempi kuin saman<br />
alueen tavanomaisesta röntgenkuvauksesta<br />
aiheutuva.<br />
• Raajojen luiden mittauksessa efektiivinen<br />
annos on pienempi kuin selkärangan<br />
mittauksissa.<br />
– Suomessa tehdyissä annosmäärityksissä<br />
luuntiheysmittauksista potilaalle aiheutuneet<br />
pinta-annokset ovat olleet enintään<br />
0,3 mGy ja efektiiviset annokset enintään<br />
alle 10 mikrosievertiä (µSv) yhden alueen<br />
mittausta kohti (luonnon taustasäteilyannos<br />
2–5 µSv vuorokaudessa).<br />
– Vaikka annokset ovat pieniä, kullekin potilaalle<br />
tehtävien mittausten lukumäärä tulisi<br />
rajoittaa pienimpään tarvittavaan. Raskaana<br />
olevien tai lasten kuvaamista ilman painavaa<br />
syytä tulisi välttää.<br />
– Myös kvantitatiivista tietokonetomografiaa<br />
voidaan käyttää ranteen ja selkänikamien tiheysmittauksiin,<br />
mutta sen käyttö rajoittuu<br />
toistaiseksi tutkimustarkoituksiin.<br />
– Lisätietoja luun perifeerisestä mittaamisesta<br />
on sähköisessä tausta-aineistossa.<br />
Diagnoosin keskeiset kriteerit ja mittaustulosten<br />
tulkinta<br />
– Diagnostisten kriteerien perustana naisilla<br />
on mitatun luuntiheyden suhde<br />
luun elinikäiseen suurimpaan tiheyteen<br />
(20–40-vuotiaiden terveiden naisten luuntiheys,<br />
peak bone mass). Koska eri mittauslaitteilla<br />
saatavat absoluuttiset tiheysarvot<br />
vaihtelevat, mittaustulosten tulkinnan yhtenäistämiseksi<br />
käytetään yksikkönä keskihajontaa<br />
(T-luku).<br />
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä