09.11.2014 Views

1 - Terveyskirjasto

1 - Terveyskirjasto

1 - Terveyskirjasto

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS<br />

6<br />

Taulukko 3. Osteoporoosin tutkimiseen tarvittavia määrityksiä<br />

kliinisen tutkimuksen ohella:<br />

lasko ja perusverenkuva<br />

plasman ionisoitunut kalsium ja alkaalisen fosfataasin<br />

aktiivisuus (AFOS) sekä<br />

miehiltä aamunäyte plasman testosteronipitoisuudesta<br />

plasman kreatiniinipitoisuus ja laskennallinen kreatiniinipuhdistuma<br />

(eGFR)<br />

Seerumin 25(OH)D:n määritys: suositellaan lähtötutkimukseksi<br />

ja harkinnan mukaan seurannassa osteoporoosipotilaalla.<br />

Lisätutkimuksia tehdään kliinisen oirekuvan ja edellä<br />

mainittujen tutkimusten antamien viitteiden perusteella:<br />

• keliakian seulonta (transglutamaasivasta-aineet) herkästi<br />

toteamattoman taudin yleisyyden vuoksi<br />

• muita tarvittavia tutkimuksia: esimerkiksi kilpirauhasen<br />

toimintakokeet, 1–1,5 mg:n deksametasonikoe<br />

ja seerumin ja virtsan proteiinien elektroforeesi.<br />

taavat joko luun rakentumista tai hajoamista.<br />

– Merkkiaineiden avulla ei ole mahdollista<br />

tehdä osteoporoosin diagnoosia [22].<br />

– Kliinisessä työssä mittareiden käytön aiheena<br />

on osteoporoosin lääkehoidon tehon,<br />

annoksen riittävyyden ja hoitomyöntyvyyden<br />

seuranta [22].<br />

• Merkkiaineiden käyttöä rajoittaa se, että<br />

mittaustulosten yksilölliset päivittäiset<br />

vaihtelut ovat suuret (jopa 20–25 %) [23].<br />

• Luuston merkkiaineiden käyttö vaatii<br />

erityistä perehtyneisyyttä, ja niiden käyttö<br />

on syytä jättää erikoispoliklinikoille.<br />

Osteoporoosin seulonta<br />

– Väestötasolla luuntiheyden seulonta ei ole<br />

tarkoituksenmukaista, koska suurin osa<br />

murtumista tapahtuu muille kuin osteoporoosipotilaille<br />

[24].<br />

– Seulonta tuleekin suunnata jo murtuman<br />

saaneisiin ja suuren murtumariskin potilaisiin<br />

[25].<br />

• Murtumapotilaiden luuntiheysmittauksilla<br />

pyritään löytämään osteoporoottisen<br />

tasoiset luustomuutokset, koska niistä<br />

kärsivillä lääkehoidon vaikuttavuus on<br />

parhaiten osoitettu.<br />

Murtuman riskitekijäanalyysi – FRAX<br />

– FRAX (Fracture Risk Assessment Tool) on<br />

WHO:n tuella laadittu murtumien riskitekijäanalyysi<br />

[26–30]; ks. suosituksen verkkoversio<br />

www.käypähoito.fi.<br />

– FRAX laskee riskitekijöiden perusteella<br />

lonkkamurtuman ja tärkeimpien osteoporoottisten<br />

murtumien (lonkka-, ranne-, olkavarsi-<br />

tai kliininen nikamamurtuma) todennäköisyyden<br />

(%) kymmenelle vuodelle.<br />

Analyysi ei ota huomioon yksilöllisiä kaatumisen<br />

riskitekijöitä, ja sitä voidaan käyttää<br />

ilman luuntiheysmittausta tai reisiluun kaulan<br />

luuntiheysmittauksen yhteydessä.<br />

– Iso-Britannian National Osteoporosis Guideline<br />

Group (NOGG) suositukseen ja<br />

suomalaisiin FRAX-murtumatodennäköisyyksiin<br />

pohjautuvat hoidon kynnysarvot<br />

löytyvät suomalaisilta FRAX-sivuilta.<br />

– FRAX on hyödyllinen ja havainnollistava<br />

apuväline potilaan murtumariskin kokonaisarviota<br />

ja hoitopäätöstä tehtäessä. Mikään<br />

riskiarvio ei silti korvaa kliinistä harkintaa.<br />

FRAX on kuitenkin varsin yksinkertainen<br />

ja löytää suuressa murtumavaarassa<br />

olevat ja saattaa heidät kliiniseen arviointiin<br />

ja löydösten edellyttämään murtumariskiä<br />

vähentävään hoitoon. Sen käyttöä hoitopäätösten<br />

tukena on siten syytä suosia.<br />

– Koska osteoporoosilääkkeiden murtumia<br />

estävä vaikutus on osoitettu tutkimuksissa,<br />

joissa sisäänottokriteerinä on ollut pieni<br />

luuntiheys, pelkästään suureen FRAXmurtumatodennäköisyyteen<br />

perustuvaa<br />

osteoporoosilääkehoitoa ei ole pidetty yksiselitteisenä.<br />

Suuri FRAX-arvo on joka<br />

tapauksessa yhteydessä pieneen luuntiheyteen.<br />

Ainakin denosumabin, klodronaatin<br />

ja basedoksifeenin murtumanestovaikutus<br />

lienee post-hoc analyyseissä suuren<br />

riskin potilailla suurempi (suuri FRAXmurtumatodennäköisyys)<br />

[31, 32]. Vielä<br />

ei kuitenkaan ole valmistunut FRAX:ään<br />

pohjautuvia satunnaistettuja, eteneviä hoitotutkimuksia,<br />

joiden perusteella voitaisiin<br />

sanoa, että murtumanestovaikutus on parempi<br />

suuremman FRAX-murtumavaaran<br />

potilailla. Osteoporoosilääkkeiden murtumanestovaikutus<br />

ei kuitenkaan näytä riippuvan<br />

lähtöluuntiheydestä, mahdollisesti<br />

alendronaattia lukuun ottamatta [32, 33].<br />

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!