Helsingin seudun liityntäpysäköintistrategia LIIPY - HSL

Kuva 8 Liikennejärjestelmän kehittämisen neliporrasperiaate (LVM 2009b).
3.1.2 Liityntäpysäköinnin järjestäminen
Kaupunkien asukas- ja liikennemäärien kasvaessa tarpeet ja odotukset liikennejärjestelmän
kehittämiselle ovat kasvaneet. Rajallisten resurssien vuoksi pääpaino on nykyisen liikennejärjestelmän
käytön tehostamisessa ja liikenteen kysyntään vaikuttamisessa, mihin liityntäpysäköinti
on yksi keino. Liityntäpysäköinti tulee ottaa huomioon jo maankäytön suunnittelun
alkuvaiheessa. Liityntäpysäköinti on tarpeen osoittaa myös yleiskaavassa sille varatuilla
aluevarauksilla sekä mainitsemalla järjestelyistä kaavamääräyksissä. Kuntien tulee
myös varmistaa liityntäpysäköinnin toimivuus asemakaavoissa. (Uudenmaan liitto 2009.)
Keskustojen ulkopuolisten alueiden keskeisimmät liityntäpysäköintikohteet voidaan merkitä
myös maakuntakaavaan (Liikennevirasto 2010a).
Liityntäpysäköinti on keskittynyt pääosin raskaan raideliikenteen asemien yhteyteen. Liityntäpysäköintipaikkojen
käyttöasteet ovatkin suurimmat hyvän joukkoliikennetarjonnan
juna-asemilla. (HKL 2007.) Liityntäpysäköinneistä jopa 90 % tehdään raskaan raideliikenteen
asemille ja vain 10 % linja-autoasemille tai – pysäkeille (Liikennevirasto 2010a). Syrjäisemmillä
asemilla liityntäpysäköinnin paikkatarjonta on usein suurempi kuin käyttäjien
määrä. Sen sijaan keskeisillä liityntäpysäköintialueilla käyttöasteet ovat hyvin korkeat, eikä
kaikille halukkaille välttämättä ole pysäköintipaikkaa tarjolla. Kaupunkien keskustojen
asemien liityntäpysäköinnin laatu on pääosin parempaa kuin asemilla, jotka sijaitsevat haja-asutusalueella.
Yleistäen voidaan myös todeta, että Uudellamaalla liityntäpysäköinnin
laatutaso on parempaa kuin muualla Suomessa. (RHK 2009.)
23