Helsingin seudun liityntäpysäköintistrategia LIIPY - HSL

3.4.1 Liityntäpysäköinti-informaatio: München, Saksa
Münchenin seudun ensimmäinen liityntäpysäköintilaitos rakennettiin vuonna 1972. Tällöin
laadittiin myös vuoteen 1987 ulottuva liityntäpysäköintisuunnitelma. Liityntäpysäköinnin
järjestäminen oli tuolloin kansallisen rautatieyhtiön (Deutsche Bundesbahn) vastuulla ja se
sai rahallista tukea liityntäpysäköinnin järjestämiseen liittovaltiolta sekä Baijerin osavaltiolta.
(Trost 2008.) 1990-luvulla rautatieyhtiö yksityistettiin, jolloin liityntäpysäköinnin
järjestämisen vastuut jouduttiin määrittelemään uudelleen (Haller 2010).
Nykyään Münchenin seudun liityntäpysäköinnin toimijoita ovat kuntien lisäksi P+R Park
& Ride GmbH (”Liityntäpysäköinti Oy”) sekä Münchener Verkehrs- und Tarifverbund
GmbH (MVV), joka vastaa seudun joukkoliikenteen järjestämisestä. P+R GmbH vastaa
kaikista Münchenin kaupungin liityntäpysäköintilaitoksista sekä muutamista Suur-
Münchenin alueella sijaitsevista laitoksista. MVV vastaa liityntäpysäköinnin strategisesta
suunnittelusta seudulla. (Großmann 2010.) Kunnat vastaavat liityntäpysäköinnin järjestämisestä
omilla alueillaan (Haller 2010).
Münchenin seudulla on yhteensä noin 26 000 henkilöauton liityntäpysäköintipaikkaa sekä
noin 50 000 polkupyörän liityntäpysäköintipaikkaa (Haller 2010). P+R GmbH operoimia
liityntäpysäköintipaikkoja on noin 7 200 autopaikkaa sekä noin 2 000 pyöräpaikkaa
(Großmann 2010). Pysäköintialueiden laatutaso vaihtelee, mutta peruslaatutaso on taattu,
kattaen ainakin kestopäällysteen, opastuksen sekä valaistuksen. Liityntäpysäköintialueiden
keskimääräinen käyttöaste on noin 80 %, mutta sen suuruus vaihtelee liityntäpysäköintialueen
sijainnista riippuen. (Haller 2010.)
Münchenin seudulla liityntäpysäköinti käsitetään palveluksi ihmisille, joilla ei ole muuta
mahdollisuutta päästä juna-asemalle, esimerkiksi huonon joukkoliikenteen palvelutason
vuoksi. Tavoitteena on sijoittaa liityntäpysäköintialue mahdollisimman kauas keskustasta
raideliikenteen asemille. Münchenin 4-6 kilometrin etäisyydellä keskustaa kiertävän kehätien
sisäpuolella ei sijaitse liityntäpysäköintialueita. (Großmann 2010.) Tavoitteena on lähelle
kotia sijoitetut pienet paikalliseen tarpeeseen suunnitellut liityntäpysäköintialueet
suurten laitosten sijaan (Haller 2008). Jokaisella Münchenin ulkopuolella sijaitsevalla junaasemalla
on liityntäpysäköintialue, mutta kaupungin rajojen sisäpuolella ainoastaan 25
%:lla raideliikenteen asemista. Tämä on tuloksena kaupungin korkeatasoisesta joukkoliikenteestä.
(Haller 2010.)
Liityntäpysäköinnin osuus seudun kokonaisliikenteestä on keskimäärin 4 %. Tietyillä asemilla
liityntäpysäköinnin osuus kaikista matkustajista on suurimmillaan 15 %. Verrattain
pienen kulkumuoto-osuuden vuoksi liityntäpysäköinnin ei koeta vaikuttavan seudulliseen
liikennejärjestelmään kovin merkittävästi. (Haller 2010.) Tämän vuoksi liityntäpysäköinti
ei voi olla ainoa ratkaisu seudullisiin liikenneongelmiin, mutta se on yksi keino muiden
37