Metsälän kaavaselostus.indd - Ramboll
Metsälän kaavaselostus.indd - Ramboll
Metsälän kaavaselostus.indd - Ramboll
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Hankealueen keski- ja eteläosiin sijoittuvat kallioalueet poikkeavat linnustoltaan<br />
kuitenkin merkittävästi muusta hankealueesta. Kallioalueiden pesimälinnuston<br />
huomionarvoisin laji on kehrääjä, joka esiintyy Metsälän suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella<br />
hyvin runsaana. Maastolaskennoissa yöaikaisia havaintoja kehrääjistä<br />
tehtiin yli 20 paikalta, minkä perusteella alueella voidaan arvioida olevan<br />
vähintään 16–18 kehrääjäreviiriä. Kehrääjän kokonaiskannaksi Kristiinankaupungin<br />
alueella on vuonna 2002 arvioitu noin 80 reviiriä (Nousiainen 2002), jotka painottuvat<br />
arvioiden mukaan erityisesti Siipyyn ympäristön kalliomänniköihin. Yleisesti<br />
kehrääjälle soveltuvien elinympäristöjen määrä on Etelä- ja Keski-Suomen<br />
alueella kuitenkin melko rajallinen, minkä takia Metsälän alue voidaan yhdessä<br />
Siipyyn muiden kehrääjäalueiden kanssa arvioida jopa alueellisesti merkittäväksi<br />
kehrääjäkeskittymäksi. Kehrääjän ohella hankealueella esiintyvien kallioalueiden<br />
tyyppilajeihin lukeutuvat myös mm. valoisia mäntymetsiä suosivat käki ja leppälintu,<br />
joiden havaitut reviirit painottuivat selkeästi em. alueille.<br />
Metsäkanalinnuista metsoja tavattiin linnustolaskennoissa useita lajin keskimääräisen<br />
tiheyden noustessa alueella linjalaskentatulosten perusteella noin 2,6 pariin<br />
neliökilometriä kohden. RKTL:n riistakolmiolaskentojen avulla saatuihin metson<br />
keskimääräisiin tiheyksiin verrattuna metsojen määrä on Metsälän hankealueella<br />
kerätyn linjalaskenta-aineiston perusteella hieman Ruotsinkielisen Pohjanmaan<br />
keskimääräisiä tiheyksiä (noin 1,8 paria/km 2 ) suurempi jääden kuitenkin<br />
selkeästi esimerkiksi muun Pohjanmaan metsotiheyksien alapuolelle (noin 4,2 paria/km<br />
2 ). Kanalintutiheyksien arvioinnissa käytetyt menetelmät poikkeavat tässä<br />
yhteydessä kuitenkin jonkin verran toisistaan, minkä takia vertailua on syytä pitää<br />
ensisijaisesti suuntaa antavana. Metson ohella metsäkanalinnuista hankealueella<br />
esiintyy säännöllisesti myös teeriä. Teeri ei kuitenkaan yleensä viihdy karuimpien<br />
kalliomänniköiden alueilla, minkä takia lajin esiintymisen kannalta parhaat<br />
elinympäristöt sijoittuvat pääosin hankealueen pohjoisosiin sekä alueen itäreunan<br />
suurien suoalueiden läheisyyteen.<br />
Petolinnuista hankealueella pesivät maastossa tehtyjen havaintojen perusteella<br />
ainakin kana-, varpus-, hiiri- ja mehiläishaukka sekä viiru- ja suopöllö, joiden<br />
kaikkien pesät löydettiin maastolaskentojen aikana viirupöllöä lukuun ottamatta.<br />
Viirupöllöltä havaittiin pesäpuun sijaan huhuileva koiras hankealueen eteläosissa<br />
Stenmosannevan lounaispuolella sekä maastopoikue Söderändanilla. Suopöllölle<br />
soveltuvia elinympäristöjä (avosuot, peltoympäristöt) on hankealueella viirupöllön<br />
sijaan rajallisemmin niiden painottuessa alueen etelä- ja kaakkoisosiin<br />
Stormossenin ja Furmosan laajojen avosuoalueiden ympäristöön. Näillä alueilla<br />
havaittiin linnustoselvitysten yhteydessä kaikkiaan kaksi suopöllöreviiriä, joista<br />
toiselta löydettiin aikuisen linnun ohella myös pesä. Päiväpetolinnuista kana- ja<br />
hiirihaukan pesäpuut sijoittuvat hankealueen keskiosiin Mäntykankaalle ja vastaavasti<br />
mehiläishaukasta tehtiin pesälöytö alueen itäosista Österbackin alueelta.<br />
Petolintujen yksityiskohtaisia pesäpaikkoja ei tässä yhteydessä suojelullisista<br />
syistä paljasteta. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei WWF:n merikotkatyöryhmältä<br />
saadun tiedon mukaan sijaitse tunnettuja merikotkareviirejä tai lajin tiedossa<br />
olevia pesäpuita.<br />
Hankealueella ja sen lähiympäristössä sijaitsee useita suurempia vesi- ja kosteikkoalueita,<br />
joiden linnustoa kartoitettiin yleisellä tasolla linnustoselvitysten yhteydessä.<br />
Järvistä hankealueen läheisyyteen sijoittuvat Stora ja Lilla Sandjärv,<br />
kun taas hankealueella sijaitsevista suoalueista linnuston kannalta merkittävimpiä<br />
ovat vielä laajalti ojittamattomat Stormossenin, Furmosan ja Stenmosannevan<br />
alueet. Hankealueen vesistöt ovat kasvillisuudeltaan pääasiassa varsin karuja,<br />
eivätkä ne siksi muodosta vesilintujen kannalta erityisen merkittävää elinympäristöä.<br />
Suojelullisesti huomionarvoisista lajeista EU:n lintudirektiivin liitteen I<br />
lajeista kuikka pesii molemmilla Santajärvillä. Kuikan lisäksi Stora Sandjärvin pesimälinnustoon<br />
kuuluvat tehtyjen maastokäyntien mukaan vesi- ja rantalinnuista<br />
ainakin mm. telkkä, tavi, sinisorsa, tukkasotka, kalalokki sekä kahlaajista rantasipi<br />
ja taivaanvuohi. Lilla Sandjärvin pesimälinnusto muodostuu vastaavista lajeista<br />
ollen kuitenkin kokonaisuudessaan hieman karumpi. Ojittamattomien suoalueiden<br />
linnusto muodostuu havaintojen mukaan pääosin suoluonnolle ominaisesta<br />
lajistosta, joista alueella pesivät em. suopöllön ohella mm. kurki, kapustarinta, liro<br />
ja niittykirvinen. Stormossenille on rakennettu tekopesä sääksen pesintää varten,<br />
mutta kesällä 2009 pesän ei havaittu olevan asuttu. Suolajiston kannat ovat<br />
Etelä-Suomen alueella taantuneet merkittävästi 1900-luvun aikana soiden ojituksista<br />
johtuen, minkä takia hankealueen laajoilla suoalueilla on suolinnuston kannalta<br />
paikallista ja alueellista arvoa<br />
12
Change language