Metsälän kaavaselostus.indd - Ramboll

Ihmisen kuuloalue ulottuu tyypillisesti noin 20 Hz…20 000 Hz taajuusalueelle ja
herkin kuuloalue on taajuusalueella 500…4000 Hz. Matalataajuiseksi ääneksi luokitellaan
yleensä alle 200 Hz taajuusalueen äänet ja infraääneksi alle 20 Hz äänet.
Kuulon herkkyys vähenee kuuloalueen ylä- ja alapäässä ja matalat äänet lähellä
kuuloalueen alarajaa havaitaan vasta varsin kovalla äänenvoimakkuudella. Matalataajuista
ääntä (mukaan lukien infraääni) on lähes kaikissa kuunteluympäristöissä
ja sen lähteitä ovat mm. koneet ja laitteet (moottorit, pumput ym.), liikenne
sekä tuuli, ukkonen, aallot ym. luonnon äänilähteet.
Tuulivoimalaitoksen melu on pääosin laajakaistaista jaksollisesti voimistuvaa ja
heikentyvää ”kohinaa”, joka aiheutuu roottorin lapojen liikkumisesta ilman läpi.
Koneiston (turbiini, vaihteisto ym.) aiheuttama melu on vähäisempää. Tuulivoimalaitoksen
melu painottuu matalille taajuuksille, mutta tuulivoimalaitoksen
tuottaman infraäänen on todettu olevan häviävän pientä muutoin kuin aivan voimalaitoksen
välittömässä läheisyydessä.
Tuulivoimalaitosten melun on todettu olevan häiritsevää alhaisemmilla äänitasoilla
kuin esim. liikennemelun. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan häiritsevyys
nousee voimakkaammin, kun tuulivoimalaitoksen aiheuttama äänitaso ylittää L Aeq
40–45 dB. Tuulivoimalaitoksen melun häiritsevyyteen vaikuttaa tuulivoimalaitoksen
aiheuttaman äänitason lisäksi esim. tuulen ja alueen muun toiminnan aiheuttaman
taustaäänten peittovaikutus, tuulivoimalaitosten näkyvyys maisemassa ja
kuulijan yleinen asenne tuulivoimaa kohtaan.
Tuulen nopeus vaikuttaa paitsi taustaääniin, myös tuulivoimalaitoksen meluntuottoon.
Kovalla tuulella laitoksen käyntiääni on pääsääntöisesti voimakkaampi kuin
hiljaisella tuulella, vaikkei voimalaitoksen käyntiääni seuraakaan suoraan tuulennopeuden
kasvua. Tuulivoimalaitoksen meluun vaikuttaa ympäristöolosuhteiden
lisäksi myös laitostyyppi ja -koko. Tuulivoimalaitoksen melutaso pääsääntöisesti
kasvaa laitoskoon kasvaessa, vaikka eri laitostyypeillä ja laitosvalmistajien voimalaitoksilla
onkin eroja. Myös suurempi napakorkeus kasvattaa osaltaan vaikutussädettä.
Eri voimalaitostyyppejä voidaan säätää eri tavalla ja tietyillä asetuksilla (mm. lapakulman
säätö) tuulivoimalaitosyksikön aiheuttamaa melutasoa voidaan alentaa.
Lapakulman säätö vaikuttaa myös voimalaitoksen sähköntuottoon. Myös laitoskokonaisuuden
osien valinnalla voidaan vaikuttaa tuulivoimalaitosyksikön meluntuottoon,
esimerkkinä turbiinin valinta.
Osayleiskaavassa esitetyt tuulivoimaloiden paikat ovat YVA:ssa tutkitun vaihtoehdon
2 mukaiset. Laskennallinen melutaso lähimpien asuinalueiden kohdalla vaihtoehdossa
2 on noin 40-43 dB ja lähimpien yksittäisten asuintalojen kohdalla noin
44-45 dB. Lähimpien loma-asuntojen kohdalla hankealueen itäpuolella laskennallinen
melutaso on noin 44 dB.
Napakorkeuden muutos 100 metristä 120 metriin laajentaa melualueita hieman,
ero melutasoissa on noin 1 dB tai alle.
Melutasot alittavat asuinalueiden yöajan ohjearvon, mutta ylittävät loma-asumiseen
käytettyjen alueiden yöajan ohjearvon. Lasketut melutasot ovat kuitenkin
sitä luokkaa, ettei tuulivoimaloiden aiheuttamaa melua pysty erottamaan kaikissa
sääoloissa, sillä tuulen aiheuttama ääni peittää tuulivoimaloiden äänen alleen
osan ajasta. Tietyissä olosuhteissa taustamelun ollessa hiljaista tuulivoimaloiden
ääni on kuitenkin kuultavissa sekä lähimpien vakituisten asuntojen että lomaasuntojen
kohdalla.
Sähkönsiirrolla on käytännössä meluvaikutuksia ainoastaan rakentamisvaiheessa
ja ne vastaavat tuulivoimaloiden rakentamisaikaisia meluvaikutuksia ympäristössään.
Toiminnan aikana sähkön siirtolinjoista saattaa tietyissä olosuhteissa aiheutua
melua, mutta sen vaikutukset rajoittuvat muutaman kymmenen metrin etäisyydelle
ilmajohtojen välittömään läheisyyteen.
2010 Ramboll
35