Metsälän kaavaselostus.indd - Ramboll

Muuttolinnusto
Tuulivoimaloiden vaikutuksia muuttaviin lintuihin on viime vuosien aikana tutkittu
erityisesti eteläiselle Itämerelle rakennetuissa tuulivoimapuistoissa (mm. Tanska
Nysted ja Horns Rev sekä Ruotsin Utgrunden) alueilla, jotka muodostavat merkittävän
muuttoväylän erityisesti useille vesilintulajeille. Tutkimuksissa tuulivoimaloiden
selkeimpänä vaikutuksena on havaittu joidenkin muuttoreittien pienimuotoinen
siirtyminen tuulivoimapuiston ydinalueilta lähemmäs alueen reunoja.
Osaltaan tämä tulos kuvastaa lintujen kykyä havaita tuulivoimalat jo etäältä sekä
sovittaa lentoreittinsä siten, etteivät ne turhaan joudu lentämään törmäysten
kannalta vaarallisen lähellä voimaloi-den lapoja. Sen sijaan törmäysten on visuaalisen
havainnoinnin sekä tutka- ja lämpökameraseurannan perusteella havaittu
olevan harvinaisia päivällä mutta myös yöaikaan (Pettersson 2004, Desholm
& Kahlert 2005). Vaikka seurantoja on Itämerellä tehdyissä tutkimuksissa tehty
pääosin vesilinnuilla, on vastaavaa käyttäytymistä havaittu myös mm. kurjilla ja
päiväpetolinnuilla. Top of Iowan tuulivoimala-alueella Yhdysvalloissa ei ole kahden
vuoden seurannassa havaittu yhtään törmäyksistä johtuvaa kuolemantapausta,
vaikka alueella ja sen ympäristössä ruokailee joka syksy 30 000−40 000
kanadanhanhea.
Metsälän tuulivoimapuisto sijoittuu pääosin metsäiselle alueelle, jolla ei sijaitse
merkittäviä muuttolintujen ruokailu- tai lepäilyalueita. Tehtyjen selvitysten
perusteella erityisesti hanhien ja joutsenien pääasialliset muuttoreitit kulkevat
hankealueen ohitse keskittyen hankealueen länsipuolisten peltoalueiden päälle.
Tämä pienentää osaltaan tuulivoimaloiden näille lajeille aiheuttamaa törmäysriskiä.
Lintujen muutto jakautuu kuitenkin usein varsin leveälle sektorille muuttoväylän
kahden puolen, minkä takia erityisesti tuulivoima-alueen länsiosien kautta
voi keväisin ja syksyisin muuttaa pieniä määriä mm. hanhia, kurkia ja joutsenia.
Hanhet ja joutsenet muuttavat usein tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla, kun
taas mm. kurkien muutto kulkee maa-alueiden päällä pääsääntöisesti korkealla,
jopa tuulivoimaloiden lapojen yläpuolella. Kokonaisuudessaan tuulivoimaloiden
aiheuttama törmäyskuolleisuus jäänee hanhien ja joutsenten osalta kuitenkin vähäiseksi
johtuen sekä muuton vähäisyydestä mutta toisaalta myös lintujen kyvystä
havaita niiden lentoreitille osuvat esteet, esim. tuulivoimalat, ajoissa ja väistää
ne ilman todellista riskiä törmäyksille.
Metsälän hankealueen kautta muuttavista lajeista alttiimpana törmäyksille tuulivoimaloiden
kanssa voidaan arvioida erityisesti alueen kautta muuttavat merikotkat
ja muut petolinnut, joiden muuttoreitti kulkee havaintojen mukaan osin
hankealueen itä- ja eteläosissa sijaitsevien vesistöjen (Stora ja Lilla Sandjärv)
kautta. Tätä reittiä käyttävien lintujen törmäysriski on todennäköisesti alueen
reunoja sivuavaa metsähanhen ja laulujoutsenen muuttoreittiä suurempi, koska
linnut muuttavat suunnitellun tuulivoimala-alueen läpi ja joutuvat siksi lentämään
useampien tuulivoimaloiden toiminta-alueella. Suuria petolintuja pidetään
raportoitujen törmäyskuolleisuuksien perusteella alttiimpana lajiryhmänä tuulivoimaloiden
aiheuttamalle törmäyskuolleisuudelle. Petolintujen osalta törmäysvaikutusten
merkitystä korostavat osaltaan lajien pitkäikäisyys ja pieni keskimääräinen
poikastuotto. Esimerkiksi Saksassa tuulivoimaloiden aiheuttamista
törmäysuhreista petolintujen osuus on ollut kaikkiaan 42 % (lajeista pääasiassa
hiiri- ja isohaarahaukka) muiden lajiryhmien kuolleisuuslukujen käsittäessä lähinnä
satunnaistapauksia (Fernley ym. 2006).
Yleisesti myös muuttavien petolintujen on havaittu pystyvän varsin tehokkaasti
väistämään niiden lentoreitille osuvia tuulivoimaloita (mm. Pettersson 2004).
Suurimmaksi törmäysriski on mm. Orloffin & Flanneryn (1992) tutkimuksessa
arvioitu erityisesti saalistelevilla linnuilla, joiden katse on kiinnittynyt maassa olevaan
saaliiseen eivätkä ne siksi välttämättä havaitse ajoissa sivusta tai ylhäältä
tulevaa tuulivoimalan lapaa. Suurista petolinnuista hankealueella ei sijaitse mm.
merikotkan kannalta potentiaalisia saalistusalueita, minkä takia alueella havaitut
kotkat ylittävät alueen todennäköisesti melko suoraviivaisesti matkalennossa.
Tämä pienentää osaltaan kotkien tuulivoimala-alueella kuluttamaa aikaa sekä
edelleen niiden törmäysriskiä.
44