Ammattikorkeakouluopiskelijan käsityksiä hyvästä ohjauksesta
Ammattikorkeakouluopiskelijan käsityksiä hyvästä ohjauksesta
Ammattikorkeakouluopiskelijan käsityksiä hyvästä ohjauksesta
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
2<br />
1. Johdanto<br />
Ohjausta korkea-asteen opetuksessa pidetään usein kiistanalaisena asiana. Sen<br />
tarpeellisuudesta, määrästä ja laadusta on käyty ja käydään edelleen kiivaitakin<br />
keskusteluja. Muun muassa Korkeakoulujen arviointineuvoston vuonna 2000<br />
järjestämän Opintojen ohjaus korkeakouluissa - arviointiprojektin yksi näkökulma<br />
liittyi ohjauksen määrän ja opiskelijan autonomisuuden väliseen tasapainoon. Projektiin<br />
osallistuneiden korkeakoulujen henkilökunnan mielestä liian runsas ohjauksen määrä<br />
voi muuttua holhoamiseksi, joka ei sovi korkeakouluopiskeluun. Opiskelijat sen sijaan<br />
pelkäsivät, että jos itseohjautuvuutta korostetaan liiaksi ja ohjauksen saaminen on<br />
yksinomaan opiskelijan aloitteellisuuden varassa, tilanne voi johtaa jopa akateemiseen<br />
heitteillejättöön. (Moitus, Huttu, Isohanni, Lerkkanen, Mielityinen, Talvi, Uusi-Rauva<br />
& Vuorinen 2001, 23.)<br />
Ohjauksen kiistanalaisuudesta huolimatta opintojen ohjauksen kysyntä sekä ohjaukseen<br />
kiinnitettävä huomio ovat lisääntyneet radikaalisti 1990-luvulla opiskelijoiden<br />
heterogeenisyyden, opintojen valinnaisuuden kasvun ja yksilöllisten opintopolkujen<br />
seurauksesta (Numminen 2002, 112; Kasurinen & Vuorinen 2002, 37; Moitus jne. 2001,<br />
55; Watts & Van Esbroeck 1999, 18). Yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet<br />
ohjausjärjestelmän laajenemiseen. Muutoksista keskeisimpiä ovat ammattirakenteen<br />
monimutkaistuminen, yhteiskunnallisen työnjaon eriytyminen, lisääntyvä kilpailu<br />
työpaikoista sekä koulutusjärjestelmän ja työelämän etääntyminen toisistaan.<br />
(Nummenmaa 1992; ks. Ojanen 2000, 36; ks. Lehtinen & Jokinen 1996, 123-124.)<br />
Työmarkkinat ovat tulleet joustavimmiksi mutta myös epävakaimmiksi. Myös<br />
koulutuspoliittisten muutosten myötä ohjaustarve on huomattavasti kasvanut (Onnismaa<br />
& Viljamaa 1999, 46). Korkeakouluopetus kattaa yhä merkittävämmän osan<br />
ammateista. Koulutusammatin ja työammatin suhde ei ole yksiselitteinen ja omien<br />
valintojen jatkuva arviointi korostuu oppimispolun aikana, joka kattaa yksilön koko<br />
elämän (Vuorinen 1996, 7). Muutos vastavalmistuneesta opiskelijasta sopivaksi<br />
työntekijäksi on monimuotoisempaa kuin ennen (Watts & Van Esbroeck 1999, 15).
Change language