Ammattikorkeakouluopiskelijan käsityksiä hyvästä ohjauksesta
Ammattikorkeakouluopiskelijan käsityksiä hyvästä ohjauksesta
Ammattikorkeakouluopiskelijan käsityksiä hyvästä ohjauksesta
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
5<br />
Lehtinen (1994, 64-65) toteaa itseohjautuvuuden vaatimuksista opiskelijalle ja<br />
ohjaajalle: itseohjaus merkitsee roolin, vastuun ottamista ja kantamista. Ohjaajalle<br />
itseohjauskysymys on puolestaan sitä, että hän osaa asettaa itsenäistymisen<br />
ohjaustoimintansa tietoiseksi tavoitteeksi ja että hän antaa sen mukaisesti alusta alkaen<br />
vastuun oppimisesta oppijalle. Helakorpi ja Olkinuora (1997) liittävät<br />
itseohjautuvuuden kehittymisen mm. yhteisöllisyyden arvon ymmärtämiseen.<br />
Itseohjautuvuudelle nähdään usein tunnusomaiseksi sen perustumisen autonomisuuteen,<br />
yhteisöllisyyteen, kriittiseen tiedostamiseen ja integroitumiseen todellisuuteen. Vaikka<br />
siinä korostuu oppijan itsenäisyys, se ei kuitenkaan tarkoita piittaamattomuutta muista<br />
ihmisistä, vaan päinvastoin yhteisöllisyys on oleellinen osa oppimista, jonka<br />
elementteinä on jatkuva dialogi toisten oppijoiden ja ohjaajan kanssa. Itseohjautuvuus<br />
on eräs uuden oppimisfilosofian peruskäsitteistä. (Helakorpi & Olkinuora 1997, 95).<br />
Pasanen (2001) pohtii seuraavassa nasevasti itseohjautuvuutta niin ikään<br />
yhteisöllisyyden näkökulmasta. Itseohjautuvuus liitetään yksilön itsemääräämiseen,<br />
vastuuseen ja autonomiaan, jotka kaikki ovat ihanteita länsimaisessa yksilöllisyyttä<br />
korostavassa yhteiskunnassa. Jos ei tule omilla eväillä toimeen, ei ole myöskään<br />
riittävän itseohjautuva, mutta toistenkaan avulla ei voi omaa autonomian ihannettaan<br />
saavuttaa. Itseohjautuvuus liitetään itsenäisyyteen. Kun tehdään arviointia siitä, miten<br />
tutkimustieto on kohdellut itseohjautuvuutta, toteaa Pasanen, että humanistisen<br />
ihmiskäsityksen perusarvot on käännetty empiirisen tutkimuksen asetelmaksi, jossa<br />
tilastollisella mittaamisella on korvattu ihmisen toimintaa ymmärtävä tulkitseva<br />
näkökulma. Hänen mielestään itseohjautuvuus vaatii aina myös responsia. Instituution<br />
puolelta täytyy jonkun olla vastaanottamassa opiskelijan itseohjautuvuusaloitetta tai –<br />
tarjoumaa. Näin itseohjautuvuus määritellään vuorovaikutukselliseksi suhteeksi. Kun<br />
puhutaan itseohjautuvasta opiskelijasta, tulee hänet käsittää sellaiseksi, joka tarvitsee ja<br />
hakee enemmän kontaktia. (Pasanen 2001, 46-48, 52.) Tällainen kriittinen mielipide<br />
läpivalaisee juuri sitä näkökulmaa, josta haluan ohjauksen tarpeellisuutta<br />
tutkimuksessani käsitellä.<br />
Oppilaitoksissa ei juurikaan käytetä ohjaus-käsitettä sellaisenaan. Siihen liitetään<br />
määreitä, kuten opintojen, opiskelun tai opiskelijan ohjaus. Määreiden käyttö on
Change language