Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointityöryhmän raportti

TuontipolttoaineidenvelvoitevarastointityöryhmänraporttiKTMJulkaisuja27/2007

TuontipolttoaineidenvelvoitevarastointityöryhmänraporttiKTMJulkaisuja27/2007Energiaosasto

Julkaisusarjan nimi ja tunnusKäyntiosoite PostiosoiteKTM JulkaisujaAleksanterinkatu 400170 HELSINKIPL 3200023 VALTIONEUVOSTOPuhelin (09) 16001Telekopio (09) 1606 366627/2007Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri)Pertti HärmeMauri ValtonenJulkaisuaikaLokakuu 2007Toimeksiantaja(t)Kauppa- ja teollisuusministeriöJulkaisun nimiTuontipolttoaineiden velvoitevarastointityöryhmän raporttiTiivistelmäToimielimen asettamispäivä25.10.2006Työryhmä on tehtäväksiannon mukaisesti tarkastellut tuontipolttoaineiden velvoitevarastosäädösten tarkistamistarvetta.Velvoitevarastointilain tarkoituksena on varmistaa fossiilisten tuontipolttoaineiden eli öljyn, kivihiilen ja maakaasun saatavuusmyös silloin, kun varastointivelvollisen tuotanto tai kaupallinen toiminta on mainittujen polttoaineiden saantihäiriön vuoksivaarassa keskeytyä tai olennaisesti vähentyä.Velvoitevarastot ovat energiamarkkinoiden toimijoiden omistuksessa olevia polttoainevarastoja, joiden käyttö edellyttäätoimivaltaisen viranomaisen eli Huoltovarmuuskeskuksen lupaa.Työryhmä on työnsä aikana kuullut energia-alan asiantuntijoita ja sillä on ollut käytettävissä selvityksiä maakaasun varapolttoaineidenkuljetuskapasiteetin riittävyydestä.Työryhmä katsoo, että velvoitevarastointilaki on edelleen tarpeellinen. Suomella on Euroopan unionin lainsäädännön ja IEAjäsenyydenedellyttämät velvoitteet ylläpitää öljyn varmuusvarastoja. Velvoitevarastojen avulla täytetään osa Suomenvelvoitteista ylläpitää kolmen kuukauden maahantuontia ja kulutusta vastaavia öljyvarastoja.Työryhmä on tarkastellut kivihiilivarastojen kehitystä ja todennut kivihiilen tarpeen suuren vaihtelevuuden sekä käytönennakoinnin vaikeuden. Suomen kivihiilivarastot turvaavat sähkötehon riittävyyttä sekä Suomen että muiden Pohjoismaidensähkömarkkinoilla. Työryhmä ehdottaa kivihiilen velvoitevaraston määrän laskentakaavan tarkistamista, jotta varastojen määräpysyisi riittävällä minimitasolla kaikissa olosuhteissa.Maakaasun velvoitevarastointia merkittävien kaasuvarastojen muodossa ei Suomessa ole. Maakaasulaitosten tuotannonturvaamiseksi varastoidaan korvaavia polttoaineita. Työryhmä suosittaa toimenpiteitä, joilla turvattaisiin korvaavien polttoaineidenkuljetukset laitospaikkakunnalle kaikissa olosuhteissa.Työryhmä ehdottaa velvoitevarastointiasetukseen maakaasulaitoksia koskevia täsmennyksiä vastaavan varmuuden periaatteensoveltamisessa.Työryhmä ehdottaa velvoitevarastointilakiin maakaasun teollisen käytön määritelmän täsmentämistä.Lisäksi työryhmä ehdottaa velvoitevarastointiasetuksen tarkistamista öljyn maahantuojan velvoitteiden osalta.KTM:n yhdyshenkilö: energiaosasto/Mauri Valtonen, puh. (09) 1606 4814Asiasanatenergia, energiahuollon varmuus, öljy, kivihiili, maakaasuISSN1459-9376Kokonaissivumäärä61KieliSuomiJulkaisijaKauppa- ja teollisuusministeriöISBN978-952-489-161-5Hinta15 €KustantajaEdita Publishing Oy

EsipuheKauppa- ja teollisuusministeriö asetti 25.10.2006 työryhmän kartoittamaan tuontipolttoaineidenvelvoitevarastosäädösten tarkistamistarvetta. Työryhmän tehtävänäoli arvioida velvoitevarastointiin mahdollisesti liittyviä ongelmia ja laatia tarvittaessamuutosehdotukset tuontipolttoaineiden velvoitevarastosäädöksiin.Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin teollisuusneuvos Pertti Härme kauppa- jateollisuusministeriön energiaosastolta, varapuheenjohtajaksi ylitarkastaja UllaKarhu kauppa- ja teollisuusministeriön markkinaosastolta, jäseniksi yli-insinööriTimo Ritonummi kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolta, ylitarkastajaTimo Vapalahti Energiamarkkinavirastosta ja apulaisjohtaja Risto LeukkunenHuoltovarmuuskeskuksesta. Pysyviksi asiantuntijoiksi nimettiin varatoimitusjohtajaPekka Huttula Öljy- ja Kaasualan Keskusliitosta ja asiantuntija Anna-MariaLänsimies Energiateollisuus ry:stä. Sihteereiksi kutsuttiin ylitarkastaja Arto Ertamakauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolta ja tuoteryhmäpäällikköTapio Pelkonen Huoltovarmuuskeskuksesta. Arto Ertaman siirryttyä 1.2.2007 alkaenkauppa- ja teollisuusministeriön hallinto-osastolle hänen tilalleen tuli sihteeriksiylitarkastaja Mauri Valtonen ministeriön energiaosastolta.Työryhmä otti nimekseen Velvoitevarastointityöryhmä ja kokoontui 20 kertaa.Työryhmä kuuli asiantuntijoina toimitusjohtaja Pekka Torria Fimator Oy:stä, johtajaTuomo Saarnia Gasum Oy:stä, myyntipäällikkö Ahti Nikkasta Lahti EnergiaOy:stä, osastopäällikkö Heikki Jatakaria Pohjolan Voima Oy:stä, energia- ja ympäristöpäällikköStefan Sundmania Metsäteollisuus ry:stä, operatiivinen johtajaKari Kolsia ja voimalaitospäällikkö Pekka Kangasta Neste Oil Oyj:stä ja diplomiinsinööriJanne Rauhamäkeä Pöyry Energiasta.Työryhmä jättää kunnioittavasti loppuraporttinsa kauppa- ja teollisuusministeriölle.Helsingissä 31. päivänä elokuuta 2007Pertti HärmeUlla KarhuTimo Ritonummi Timo Vapalahti Risto LeukkunenPekka HuttulaTapio PelkonenAnna-Maria LänsimiesMauri Valtonen

SisällysluetteloEsipuhe .................................. 5Sisällysluettelo .............................. 71 Johdanto ............................... 92 Suomen energiatalous ...................... 112.1 Lähtökohdat. ........................... 112.2 Tuontipolttoaineiden saatavuus Suomen kannalta ........ 122.3 Eri energiamuotojen hankinta ja käyttö. ............. 133 Suomen energiahuollon varmuus ............... 173.1 Energiahuollon varmuus ja energiapolitiikka ........... 173.2 Tuontipolttoaineiden varmuusvarastointi ............. 173.3 Kotimaiset polttoaineet ...................... 183.4 Varautuminen energiahuoltoon poikkeusoloissa ......... 194 Varmuusvarastontia koskevat kansainvälisetvelvoitteet ja käytännöt ........................ 204.1 Sopimus kansainvälisestä energiaohjelmasta ........... 204.2 Euroopan unionin jäsenyys .................... 214.3 Kahdenväliset sopimukset (Bi-lateral Agreements) ....... 234.4 Varastojen seuranta ja valvonta IEA:ssa ja EU:ssa ........ 244.5 Muiden maiden varmuusvarastoinnista .............. 244.6 Yhteenveto ............................ 265 Suomen ja pohjoismaiden sähkömarkkinat ........ 275.1 Yhteispohjoismaiset markkinat .................. 275.2 Suomen sähkönhankintakapasiteetti ............... 305.3 Yhteenveto sähkömarkkinoista ja hankintakapasiteetista. .... 33

6 Tuontisähkö osana sähkönhankintaa ............ 346.1 Sähkön tuonti Suomeen ...................... 346.2 Kansainväliset sopimukset .................... 366.3 Sähkön tuonnin velvoitevarastointikustannukset jakansainväliset sopimukset sekä velvoitteet. .............. 406.4 Yhteenveto ............................ 447 Maakaasua korvaavan polttoaineenlogistiikkajärjestelmän riittävyys .................. 468 Velvoitevarastoinnin kehittäminen ja säädöstenmuutostarve ............................... 518.1 Kivihiililaitosten velvoitevarastojen vaihtelu ........... 518.2 Maakaasun "vastaavan varmuuden" periaate ........... 518.3 Maakaasulaitosten varapolttoaineiden varastot laitospaikalla . . 528.4 Maakaasulaitosten sähkötehon lasku varapolttiainekäytöllä . . . 558.5 Maakaasun käyttö teolliseen tuotantoon ............. 558.6 HVK:n maakaasun varapolttoaineiden kuljetukset laitoksille . . 568.7 Varmuusvarastojen käyttöönotto kansainvälisissähäiriötilanteissa ............................. 568.8 Velvoitevarastojen korvaaminen tiketeillä tai ulkomaisillavarastoilla. ............................... 578.9 Reservivoimalaitosten varastointivelvoitteet ........... 578.10 Sähkön tuonti ja kotimainen sähkön tuotanto. .......... 588.11 Raakaöljyn ja öljytuotteiden velvoitteiden korvaaminen ..... 59

91 JohdantoTuontipolttoaineiden tavoitetasoksi valtioneuvosto asetti 8.5.2002 tekemälläänpäätöksellä viiden kuukauden normaalikulutusta vastaavat tuontipolttoainevarastot.Tavoite katetaan velvoitevarastoilla ja valtion omistamilla varmuusvarastoilla.Velvoitevarastointia säätelee Laki tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista(1070/1994, muut. 1070/1994, muut. 729/1997, muut. 893/2001) ja asetus tuontipolttoaineidenvelvoitevarastoinnista (1071/1994). Velvoitevarastointi koskee kivihiiltä,raakaöljyä ja öljytuotteita sekä maakaasua. Kivihiilellä velvoite vastaakolmen kuukauden keskimääräistä tuontia. Öljyn varastointivelvoite vastaa kahdenkuukauden keskimääräistä tuontia. Maakaasun velvoite vastaa maakaasuakäyttävän laitoksen kolmen kuukauden keskimääräistä maakaasun hankintaa jamaakaasun maahantuojan velvoite kolmen kuukauden keskimääräistä tuontia.Maakaasun varastovelvoite katetaan pääasiassa kaasua korvaavilla polttoaineilla,kevyellä ja raskaalla polttoöljyllä. Velvoitevarastointia valvoo Huoltovarmuuskeskus,jäljempänä HVK. Valtion omistamat varmuusvarastot ovat HVK:n hoidossaja niillä yhdessä velvoitevarastojen kanssa katetaan varastojen viiden kuukaudentavoitetaso.Suomi on Kansainvälisen Energiajärjestön, jäljempänä IEA:n, jäsenenä velvollinenvarastoimaan 90 päivän öljyn nettotuontia vastaavan määrän öljyä.Suomi on EU:n jäsenenä velvollinen varastoimaan öljyä 90 päivän kotimaan kulutustavastaavan määrän kolmessa eri tuoteluokassa: bensiini, keskitisleet (diesel jakevyt polttoöljy) ja raskas polttoöljy.Velvoitevarastot ovat yritysten tai yhteisöjen omistamia varastoja. Jos varastointivelvollisentuotanto tai kaupallinen toiminta on polttoaineen saantihäiriön vuoksivaarassa keskeytyä tai olennaisesti vähentyä ilman velvoitevaraston käyttöönottoa,HVK voi myöntää luvan alittaa varastovelvoite.Sähkön tuonti verrattuna lauhdesähkön tuotantoon kotimaassa on koettu huoltovarmuusnäkökulmastaongelmalliseksi, koska kotimaisella hiililaitoksella on velvoitevarastoida kivihiiltä kolmen kuukauden keskimääräistä kulutusta vastaavamäärä ja tuontisähköllä ei vastaavaa huoltovarmuusrasitetta ole.Maakaasulaitos voi korvata varapolttoaineiden varastointivelvoitteensa järjestelyllä,jossa hiililaitoksen tehosta varataan osa sähköntuotantoon ja hiiltä varastoidaanmaakaasuvelvoitetta vastaava määrä. Järjestely ei kuitenkaan nykylainsäädännönmukaan turvaa maakaasulaitoksen täyden sähkötehon tuottamista hiililaitoksella,vaan ainoastaan kolmen kuukauden keskimääräisen sähköenergian tuotannon.

10Osalla maakaasulaitoksista on pienet varapolttoainevarastot laitoksella tai putkiyhteydenpäässä. Maakaasukatkoksen yhteydessä voi syntyä ongelmia varapolttoaineidensaatavuudessa, koska polttoöljyjen kuljetuskapasiteetti on lähes täysinvarattu normaalitilanteen polttoainekuljetuksiin. Lisäksi tulisi maakaasun tuontihäiriönpitkittyessä pystyä toimittamaan varapolttoaineita HVK:n varastoilta yhdyskunnilleja varapolttoaineita tarvitsevalle teollisuudelle.Yhdyskuntien maakaasuvoimalaitosten yhteenlaskettu sähköteho laskee noin400–500 MW varapolttoainekäytöllä, mikä voi aiheuttaa lisäongelmia sähköntuotantokapasiteetinriittävyydelle häiriön tapahtuessa kovana pakkaskautena.

2 Suomen energiatalous112.1 LähtökohdatSuomen energiataloudelle tunnusomaisia geopoliittisesta asemastamme ja teollisuutemmerakenteesta johtuvia piirteitä ovat:• riippuvuus polttoaineiden tuonnista• suuri energian kulutus asukasta kohti• lämmitysenergian suuri tarve• raskaan teollisuuden suuri energian tarveSuomen pitkäjänteisellä energiapolitiikalla on onnistuttu edistämään monipuolisenja tasapainoisen energiavalikoiman käyttöä.Omien fossiilisten polttoainevarojen puute ja korkea energian kulutus asukastakohti ovat merkinneet suurta tuontienergian osuutta Suomen energian käytössä.Tuonti- ja kotimaisen energian suhde on pitkään ollut noin 70/30. Vuonna 2005tuontienergian osuus oli 68 prosenttia ja kotimaisen energian osuus 32 prosenttia.IEA:n laskentakäytännössä ydinvoima lasketaan ydinvoiman tuotantomaan kotimaiseksienergiaksi. Tämä laskentatapa tuottaisi Suomen kohdalla kotimaisenenergian osuudeksi noin 50 prosenttia. Suomessa ydinvoima on totuttu laskemaantuontienergiaksi. Tämä on perusteltua, koska laitosinvestoinneissa tuontipanostenosuus on merkittävä ja polttoaine on tuontitavaraa.Öljy 24%Muut 2%Sähkön nettotuonti 3%Vesi- ja tuulivoima 3%Turve 6%Maakaasu 11%Puupolttoaineet 20%Hiili 15%Ydinenergia 16%Kuva 1.Suomen energiankulutuksen jakauma 2006 (Tilastokeskus)

2.2 Tuontipolttoaineiden saatavuus SuomenkannaltaKivihiiliKivihiiltä käytetään Suomessa lauhdesähkön sekä yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotantoon.Kivihiilen kulutus vaihtelee voimakkaasti ja sen tarvetta on vaikea arvioida. Kivihiilensaatavuus on hyvä. Toisaalta Suomen perinteisesti tärkeimmän kivihiilentoimittajanPuolan vientimäärät ovat laskeneet.ÖljyMaailman öljymarkkinoilla vallinnut vahva kysyntä sekä öljytuotemarkkinoidenkireys ovat pitäneet öljyn hintoja korkealla tasolla parin viime vuoden ajan. Öljynhinta reagoi herkästi poliittisiin uutisiin. Sijoittajien lisääntynyt toiminta öljynjohdannaisinstrumenttien markkinoilla on voimistanut öljyn hinnan vaihtelevuutta.Öljyn saatavuudessa ei ole esiintynyt ongelmia. Voimakas kysyntä ja jalostuskapasiteetinniukkuus ovat näkyneet korkeina öljyn hintoina.Nykyisin valtaosa raakaöljystä tuodaan Venäjältä. Suomella on kuitenkin valmiustuoda öljyä myös muista hankintalähteistä.Maakaasu12Suomessa on käytetty maakaasua vuodesta 1974. Maakaasu tuodaan kokonaisuudessaanVenäjältä Länsi-Siperiasta. Suomeen tulee Venäjältä kaksi rinnakkaistaputkea. Hankintasopimus uudistettiin vuonna 2005, jolloin sovittiin maakaasutoimitustenjatkamisesta vuoden 2025 loppuun.Suomeen maakaasua on tullut Venäjältä ilman merkittäviä katkoja, eikä toimituksiinvaikuttanut myöskään se, että maakaasutoimituksissa Venäjältä Ukrainaan olikatko alkuvuonna 2006, koska kaasu Suomeen tulee suoraan ilman kauttakulkumaita.Eräillä Euroopan mailla on viikkojen ja jopa kuukausien kulutusta vastaavia maakaasuvarastoja.Suomessa ei ole kaasuvarastoja. Kaasun toimitushäiriöiden varaltaylläpidetään korvaavien polttoaineiden, lähinnä polttoöljyn varastoja.

2.3 Eri energiamuotojen hankinta ja käyttöKivihiiliSuomen kivihiilen hankinnan tärkeimpiä hankintalähteitä ovat perinteisesti olleetPuola ja Venäjä. Viime vuosina pääosa tuonnista on painottunut Venäjälle. Kivihiilensaatavuus maailmanmarkkinoilla on hyvä ja hintakehitys vakaata. Kivihiiltäon suhteellisen helppoa ja edullista varastoida.Suomessa kivihiilen kulutuksen ennakointi on osoittautunut vaikeaksi. Tämä johtuukivihiililauhdevoiman tuotannon määrän suurista vaihteluista. Jos marginaalikustannuksiltaanedullisempaa sähköä on saatavilla, kivihiililaudevoimaa ei tuoteta.Kivihiilen ennakoitua suurempi tarve ja samanaikainen lähituonnin (Venäjä,Puola) vaikeutuminen voisivat johtaa tilanteeseen, jossa Suomen hiilisataminenkoko ja teho olisivat riittämättömiä hiilen taloudelliseen kaukotuontiin. Suomessaon vain yksi tehokas hiilen kaukotuontiin soveltuva satama Porissa. Porin hiilisatamaanvoidaan tuoda hiiltä kulkusyväykseltään 15 metrin aluksilla.Lauhdevoiman tuotannossa sekä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa kivihiilenkilpailukyky on heikentynyt CO 2 - päästökaupan myötä.Maailman sähkön tuotannosta noin 40 prosenttia tuotetaan kivihiilellä. Euroopan unionissakivihiilen osuus on noin 30 prosenttia ja Yhdysvalloissa noin 50 prosenttia.Euroopan yhteisöjen komission arvioiden mukaan hiilidioksidin poistotekniikatvoisivat saavuttaa kaupallisen kypsyyden vuoden 2020 tienoilla.Öljy13Öljy on säilyttänyt Suomessa asemansa suurimpana yksittäisenä energialähteenä.Öljyn suhteellinen osuus Suomen energiapaletissa on kuitenkin pienentynyt.Öljyä on 1970-luvulta alkaen korvattu muilla energialähteillä sähköntuotannossa,teollisuuden polttoaineena ja myöhemmin myös lämmityksessä. Öljytuotteilla onedelleen hallitseva asema liikenteen polttoaineena.Maailman öljymarkkinoilla vallinnut vahva kysyntä sekä öljytuotemarkkinoidenkireys ovat pitäneet öljyn hintoja korkealla tasolla. Öljyn hinta reagoi poliittisiinuutisiin. Sijoittajien kasvava toiminta öljyn johdannaisinstrumenttien markkinoillaon lisännyt öljyn hinnan vaihtelevuutta.Suomen raakaöljyn hankinnassa Venäjän osuus on kasvanut sen jälkeen, kun Primorskinöljysatama otettiin käyttöön.

Sekä IEA:n että EU:n säädökset velvoittavat Suomen varastoimaan raakaöljyä jaöljytuotteita vähintään 90 päivän keskimääräisen tuonnin ja kulutuksen määrän.Suomessa öljyvarastojen määrä ylittää selvästi mainittujen kansainvälisten velvoitteidenedellyttämän tason. Öljytuotevarastoja on pidettävä jonkin verran myösmaakaasua korvaavan energiatuotannon varalta.MaakaasuMaakaasun tuonti Suomeen on käytännössä yhden siirtoyhteyden ja tuottajamaan,Venäjän varassa. Maakaasua korvaavia polttoaineita varastoidaan kansallisenlainsäädännön ja EU:n lainsäädännön perusteella. Merkittäviä pitkäaikaisia toimituskatkojaei ole esiintynyt Suomen maakaasuntuonnin yli 30-vuotisen historianaikana.YdinenergiaSuomessa käytettävän ydinpolttoaineen uraani on peräisin Kanadasta, Australiastaja Venäjältä. Olkiluodon ydinpolttoaine tuodaan väkevöitäväksi Eurooppaan.Väkevöinnin jälkeen se valmistetaan polttoainenipuiksi Saksassa, Espanjassa taiRuotsissa. Loviisan polttoaineniput ostetaan Venäjältä. OECD:n ydinenergiajärjestöNEA:n mukaan Suomessa käytettiin yhteensä 467 tonnia uraania vuonna2006. Kaikkien OECD-maiden tarvitsema ydinpolttoainemäärä oli yhteensä55 933 tonnia uraania.Uraanin maailmanmarkkinahinnan nousun vuoksi uraanin etsintä on lisääntynyteri puolilla maailmaa. Suurimmat tähän mennessä löydetyt uraanivarat sijaitsevatAustraliassa, Kanadassa, Kazakstanissa, USA:ssa, Venäjällä, Etelä-Afrikassa,Nigerissä ja Namibiassa. USA ja Venäjä tuottavat uraanipolttoainetta myös köyhdyttämälläalun perin ydinaseita varten tuotettua ydinmateriaalia.Ydinpolttoaine ei kuulu velvoitevarastointilainsäädännön piiriin. Kauppa- ja teollisuusministeriöon antanut ydinpolttoaineen varastointia koskevan suosituksen.Ydinvoimayhtiöillä on varastoituna 1–2 vuoden kulutusta vastaava määrä ydinpolttoainetta.Sähkön tuotanto ja tuonti14Suomen energiapolitiikan tavoitteena on ylläpitää Suomen alueella sähköntuotantokapasiteettiamäärä, joka riittää tyydyttämään suurimman ennakoidun tehontarpeen.Suomen sähköntuotannossa vesivoiman osuus on vuosina 2002–2006 vaihdellut11 prosentin ja 17 prosentin välillä. Teollisuuden yhteistuotannon sähkön osuus

15on ollut 13–15 prosenttia, kaukolämmön yhteydessä tuotetun sähkön osuus 15–18prosenttia, ydinvoimasähkön 24–26 prosenttia, lauhdevoimatuotannon 6–25 prosenttiaja muiden tuotantomuotojen osuus on ollut alle 1 prosenttia. Muista tuulivoimanosuus on ollut tasaisessa kasvussa ja sen osuus on 0,1–0,2 prosenttia. Kaasuturbiinivoimallaon tuotettu promillen kymmenesosia. Sähkön nettotuonninosuus on vaihdellut viime vuosina 6 prosentin ja 20 prosentin välillä koko sähkönkulutuksesta.Suomessa sähkönkulutuksen huippuarvo saavutetaan vuosittain kovilla pakkasilla.Sähköhuollon varmuuden ylläpitämiseksi olisi suotavaa, että mahdollisimmansuuri osuus sähkön huippukulutuksesta voitaisiin tarvittaessa tuottaa omalla tuotannolla.TWh1008060402001970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005Ves ivoim aLauhdevoimaYhteistuotanto, kaukolämpöYdinvoimaYhteistuotanto, teollisuusSähkön nettotuontiKuva 2.Suomen sähkönhankinta vuosina 1970–2006 (Tilastokeskus)VesivoimaVesivoima muodostaa 2–4 prosenttia Suomen kokonaisenergiantuotannosta. Sähköntuotannossasen osuus on viime vuosina vaihdellut 11 prosentin ja 17 prosentinvälillä. Kovin suuriin energiatuotannon lisäyksiin ei kuitenkaan päästäisi, vaikkakaikki suojelemattomat ja valjastamattomat kosket rakennettaisiin. Tällä hetkelläkäytöstä poistettuja pienvoimaloita kunnostetaan sähköntuotannon paikallisiintarpeisiin.

16Puu ja turveTärkeimpiä kotimaisia polttoaineita ovat puu ja turve. Näiden yhteenlaskettuosuus vastaa noin neljännestä Suomen energian käytöstä.Muu energiantuotantoMuu energiantuotanto on toistaiseksi ollut Suomessa vähäistä, vain parin prosentinluokkaa. Bioenergia sekä biopolttoaineeksi viljellyistä kasveista saatava energiavoivat tulevaisuudessa muodostua merkittäväksi osaksi energiantuotantoa.Tuulivoiman tuotanto on lisääntynyt viime vuosina, mutta muodostaa noin 0,2prosenttia sähkö- ja 0,04 prosenttia kokonaisenergiantuotannosta. Aurinkoenergian,maalämmön ja lämpöpumppujen käyttö lisääntyy.

3 Suomen energiahuollon varmuus173.1 Energiahuollon varmuus ja energiapolitiikkaEnergiahuollon varmuus on yksi tärkeimmistä energiapolitiikan tavoitteista. Suomessaenergiahuollon varmuuden merkitystä lisää suhteellisen alhainen energiahuollonomavaraisuusaste.Energiahuollon varmuutta voidaan lisätä:• monipuolisella ja tasapainoisella eri energiamuotojen valikoimalla• energiahankintojen hajauttamisella• pitkäaikaisilla hankintasopimuksilla• kuljetusjärjestelmien kotimaisuusasteen ja taloudellisuuden parantamisella• kotimaisten polttoaineiden saantivarmuuden sekä käyttöedellytysten lisäämisellä• tuontipolttoaineiden varmuusvarastoilla3.2 Tuontipolttoaineiden varmuusvarastointiValtioneuvoston 8.5.2002 tekemässä päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteistatodetaan energiahuollon osalta, että maamme energiahuollon turvaamisen perustavoitteenaon hajautettu, useisiin polttoaineisiin perustuva energiahuolto yhdistettynäriittävällä kotimaisuusasteella. Kansallista huoltovarmuuden turvaamista täydentävätEuroopan unionissa toteutetut varautumistoimet ja kansainvälisestä energiaohjelmastaannettu laki (SopS 115/1991). Valtioneuvoston päätöksen mukaantavoitteena on turvata tuontipolttoaineiden riittävyys tasolla, joka vastaa viidenkuukauden keskimääräistä kulutusta. Valtion varmuusvarastoinnista on säädettylaissa huoltovarmuuden turvaamisesta (1390/1992). Varmuusvarastoinnin tavoitteeton pääosin saavutettu. Valtion varmuusvarastojen hoidosta vastaa kauppa- jateollisuusministeriön alainen Huoltovarmuuskeskus.Lain mukaan valtion varmuusvarastojen käyttöönotosta päättää valtioneuvosto.Varmuusvarastojen laajamittainen käyttö tulee kysymykseen vakavissa kriisitilanteissa.Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointilain mukaan kivihiilen käyttäjien ja maahantuojienja raakaöljyn sekä tärkeimpien öljytuotteiden maahantuojien on ylläpidettävänäiden tuotteiden velvoitevarastoja. Varastoinnin aiheuttamat lisäkustannuksetvoidaan ottaa huomioon lopputuotteiden hinnoittelussa. Huoltovarmuus-

18keskus vahvistaa vuosittain varastointivelvoitteet toteutuneen käytön ja maahantuonninperusteella.Velvoitevarastoja voitaisiin käyttää IEA-jäsenyyden edellyttämän valtion öljynjakovelvoitteentäyttämiseen. Lain kansainvälisestä energiaohjelmasta tehdyn sopimukseneräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta 8 §:nmukaan valtioneuvosto voi velvoittaa raakaöljyn tai öljytuotteiden maahantuojantai tuontipolttoaineiden velvoitevarastointilaissa tarkoitetun varastointivelvollisenluovuttamaan raakaöljyä tai öljytuotteita valtiolle, jos sopimuksen edellyttämävaltion öljynjakovelvoite sitä vaatii.Velvoitevarastointilainsäädäntöä uudistettiin vuoden 1998 alusta vapautuneisiinmarkkinoihin paremmin soveltuvaksi. Kivihiilen kohdalla varastointivelvoitteitapienennettiin aiemmasta viiden tai kymmenen kuukauden velvoitteesta kolmenkuukauden käyttöä tai maahantuontia vastaavaan määrään. Varastojen tason laskukorvattiin tarpeellisessa määrin valtion omistamilla varmuusvarastoilla. Öljytuotteissavarastointivelvoite aleni kolmesta kuukaudesta kahteen kuukauteen. Samallakaikki öljynjalostuksen syöttöaineet otettiin mukaan velvoitteen laskentaperusteeseenaikaisemman raakaöljyperusteisen laskennan sijasta. Uusittu lainsäädäntöteki mahdolliseksi öljyn velvoitevarastojen sijoittamisen ulkomaille sillä edellytyksellä,että Suomi on tehnyt varastojen sijoitusmaan kanssa sopimuksen, jossasijoitusmaa sitoutuu olemaan estämättä varastoidun öljyn siirtämistä Suomeen.Maakaasun kohdalla maahantuoja ja maakaasulaitos ovat velvollisia varastoimaankorvaavaa polttoainetta kaasun kolmen kuukauden keskimääräistä hankintamääräävastaavan määrän. Velvoite ei koske maakaasun teollisuuskäyttöä. Lain mukaanHVK:n maahantuojalle vuosittain vahvistamasta maakaasun varastointivelvoitteestaosan tulee olla kaasumaista varapolttoainetta. Kaasuyhtiö Gasum Oy:lläon valmius toimittaa ilma-propaani-seosta kaasuspesifisille asiakkaille.Ydinpolttoaineen osalta velvoitevarastointia ei ole katsottu tarpeelliseksi, koskaydinvoimalaitosten polttoainevarastot muutenkin pidetään varastoinnista aiheutuviensuhteellisen vähäisten kustannusten vuoksi suurempina kuin mihin velvoitevarastoinnissapyritään. Kauppa- ja teollisuusministeriö on kuitenkin suositellutydinvoimayhtiöitä toimimaan siten, että niillä olisi reaktoreissa ja varastoissaydinpolttoainetta yhteensä määrä, jolla voidaan tuottaa sähköä ydinvoimalaitostenseitsemän kuukauden normaalituotantoa vastaavasti.3.3 Kotimaiset polttoaineetKotimaisia polttoaineita koskevia lakisääteisiä varastointivelvoitteita ei ole.Kokemus on osoittanut, että turpeen tuotantomäärät voivat vaihdella voimakkaasti

19tuotantokauden sääolosuhteiden vuoksi. Tästä syystä on perusteltua ylläpitää turpeenvarmuusvarastoja.Kotimaisten polttoaineiden saatavuuden parantamiseksi kehitetään näiden polttoaineidenkuljetus- ja hankintajärjestelmiä sekä luodaan riittävän suuret polttoturpeentasaus- ja varmuusvarastot.Syksyllä 2006 annettu lakiesitys (HE 100/2006) polttoturpeen ja sillä tuotetun sähköntoimitusvarmuuden turvaamisesta sisältää esityksen turpeen turvavarastoista.Lailla pyritään huoltovarmuuden ja sähkön toimitusvarmuuden turvaamiseksiedistämään polttoturpeen saatavuutta sääoloista johtuvien huonojen tuotantokausienjälkeisenä aikana. Laki ja sen nojalla annettu asetus tulivat voimaan 1.5.2007.3.4 Varautuminen energiahuoltoon poikkeusoloissaTavoitteena on, ettei energiahuollon taso vaikeimmissakaan kriisitilanteissa oleesteenä muulle tärkeäksi luokitellulle toiminnalle.Energiahuollon poikkeusoloilla tarkoitetaan tuontipolttoaineiden saatavuudessaesiintyvää niukkuutta, joka ääritapauksessa tarkoittaisi tuonnin estymistä.Poikkeusolojen energiahuollon toimenpiteitä olisivat:• säännöstely• varmuusvarastojen käyttö• korvaavien polttoaineiden käyttö ja tuotantoSäännöstelyn toteutuksen perustana on vuonna 1991 annettu valmiuslaki(1080/1991).Valmiuslain suomia valtuuksia käyttäisi valtioneuvosto eduskunnan valvonnassa.Laki valtuuttaa valtioneuvoston valvomaan:• tavaroiden vientiä, tuotantoa, jakelua ja kulutusta• hintoja ja maksuja• kuljetuksia ja liikennettäKauppa- ja teollisuusministeriö ja muut ministeriöt esittelevät osaltaan säännöstelytoimenpiteidenedellyttämät alemman tason ohjeet ja määräykset.Säännöstelyn tarkoituksenmukainen ja oikeudenmukainen täytäntöönpano edellyttävätajan tasalla olevia säännöstelysuunnitelmia. Näitä tehdään jatkuvastikauppa- ja teollisuusministeriössä ja PTS-organisaatiossa.

4 Varmuusvarastointia koskevatkansainväliset velvoitteet ja käytännöt204.1 Sopimus kansainvälisestä energiaohjelmastaSuomi liittyi OECD-maiden energiajärjestö IEA:han vuoden 1992 alusta. Jäsenyysvelvoitteeton määritelty IEP-sopimuksessa (International Energy Program,sopimus kansainvälisestä energiaohjelmasta; 13.12.1991/1682, SopS 114).Kansainvälinen energiajärjestö perustettiin 18.11.1974 vuosien 1973–74 vakavanöljykriisin jälkeen OECD-maiden yhteistyöjärjestöksi öljyhuollon turvaamiseksija öljyriippuvuuden vähentämiseksi erityisesti Lähi-idän öljyntuottajamaista. Järjestöntavoitteisiin ja sen perustamissopimukseen vaikuttivat ennen muuta tarveluoda valmiudet nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan järjestön jäsenmaiden öljynsaannin häiriöiden vähentämiseksi ja saatavilla olevan öljyn jakamiseksi jäsenmaidenkesken. Vuonna 2006 järjestöön kuuluu 26 jäsenmaata.Kansainvälisestä energiaohjelmasta tehty sopimus (IEP-sopimus) sisältää yksityiskohtaisiamääräyksiä sopimusosapuolten velvollisuuksista ja oikeuksista öljynsaannin häiriötilanteiden varalta. Sopimus määrää jäsenmaille varautumisvelvoitteenedellyttämällä öljyn varmuusvarastojen tasoa, joka vastaa vähintään 90 päivänkeskimääräistä öljyn nettotuontia. Lisäksi edellytetään, että jäsenvaltioilla onsuunnitelmat öljyn kysynnän vähentämistoimenpiteistä. Jäsenmaille voidaan asettaakysynnän rajoittamisvelvoite, jonka mukaisesti jäsenmaan on öljyn saatavuushäiriötilanteessavoitava supistaa kysyntää 7 prosenttia tai eräissä tapauksissa10 prosenttia normaaliajan kulutuksesta. Saantivajauksen ollessa suurempi kuin 7prosenttia jäsenmaan tai jäsenmaiden muodostaman ryhmän kulutuksesta, voidaankäynnistää öljynjakojärjestelmä.IEP-sopimuksen tarkoittamaa öljynjakojärjestelmää ei ole koskaan otettu käyttöön.Tärkeämmäksi ovat tulleet jäsenvaltioiden yhteiset toimet, joilla on vaikutettuöljymarkkinatilanteeseen. IEA-jäsenvaltiot sopivat öljymarkkinoihin vaikuttamisestaviimeksi hurrikaani Katrinan (8/2005) aiheuttamassa tilanteessa. Tällöinöljyn markkinatarjontaa lisättiin lähinnä varastojen purkamisen avulla.Edellä mainittuja öljynhuoltoon liittyviä velvoitteita täydentävät sopimuksen laajattiedonantovelvoitteet, jotka mahdollistavat sopimusmaiden kansallisen öljytilanteenja kansainvälisen öljykaupan jatkuvan seurannan. Jäsenmaiden on taattava,että niiden lainkäyttövallan piirissä toimivat yritykset saattavat jäsenvaltioiden

21käyttöön sopimuksen tietojärjestelmän edellyttämät tiedot. Kukin jäsenmaa joutuukuukausittain antamaan IEA:lle raportin maassaan olevista IEP-sopimuksen tarkoittamistaöljyvarastoistaan. Suomea koskevan ilmoituksen tekee TilastokeskusÖljy- ja Kaasualan Keskusliitolta (ÖKKL) ja Huoltovarmuuskeskukselta saamiensatietojen perusteella.4.2 Euroopan unionin jäsenyysSuomen liityttyä EU:n jäseneksi vuoden 1995 alussa energiaa koskeva EU-lainsäädäntötuli koskemaan Suomea. Energiaa koskevaan yhteisölainsäädäntöönkuuluu vuonna 1968 annettu öljyn varmuusvarastoja koskeva direktiivi 68/414/EECmyöhempine muutoksineen. Direktiivit yhdistävä kodifioitu versio 2006/67EYannettiin Suomen puheenjohtajakaudella heinäkuussa 2006.EU:n jäsenvaltioiden on ylläpidettävä voimassaolevan direktiivin mukaan 90 päivänkulutusta vastaavia öljyvarastoja kolmessa eri tuoteluokassa: bensiinit, keskitisleet(lentopetroli, diesel) ja raskas polttoöljy. Öljyä tuottavat jäsenvaltiot voivatvähentää 90 päivän velvoitteesta sen osan kotimaan kulutusta, joka katetaan kyseisenjäsenvaltion itse tuottamasta raakaöljystä valmistetuilla tuotteilla enintään 25prosenttiin asti.EU:lla on direktiivin nojalla Oil Supply Group, jossa sovitaan toimenpiteistä öljynsaatavuushäiriötilanteissa.Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivissä 2003/55/EY maakaasun sisämarkkinoitakoskevista yhteisistä säännöistä on säädetty maakaasun toimitusvarmuustilanteenseurannasta ja raportoinnista jäsenvaltiossa. Maakaasun toimitusvarmuudentakaavista toimenpiteistä on annettu neuvoston direktiivi 2004/67/EY.Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on laadittava kaasun toimitusvarmuuden turvaamistakoskevat yleiset politiikkansa ja määriteltävä kaasumarkkinoiden eri toimijoidentehtävät ja vastuualueet kyseisten politiikkojen saavuttamiseksi. Lisäksidirektiivin mukaan kunkin jäsenmaan on varmistettava kaasuntoimitukset haavoittuvilleasiakkaille, jotka eivät voi käyttää korvaavia polttoaineita direktiivissämääritellyissä olosuhteissa.Monilla EU:n jäsenvaltioilla on maanalaisia maakaasuvarastoja. Suurimmat kaasuvarastotovat Saksassa, Italiassa ja Ranskassa (Riittävyydeltään eli kulutukseensuhteutettuina suurimmat varastot on Itävallalla). Koska Suomessa ei ole maakaasunvarastoja, direktiivin vaatimukset täytetään velvoitevarastointia koskevanlainsäädännön ja ”Varautuminen ja toiminta mahdollisessa maakaasun häiriötilan-

teessa” -valmiusohjeen avulla. Kaasuspesifisten käyttäjien asema turvataan Kilpilahdenilma-propaani-laitoksella valmistettavalla kaasulla.EU:n komission Energiapolitiikan Vihreässä Kirjassa (2006) ehdotetaan, että voimassaolevia kaasun ja sähkön toimitusvarmuutta koskevia direktiivejä olisi tarkasteltavauudelleen, jotta voitaisiin varmistaa, että ne antavat riittävät ”eväät” toimilletoimitushäiriöiden sattuessa. Venäläisen maakaasun Keski-Euroopan toimituksiinliittyneet häiriöt ovat nostaneet esiin kysymyksiä muun muassa siitä, kyetäänköEuroopan kaasuvarastojen ja muiden toimenpiteiden avulla reagoimaanriittävän tehokkaasti lyhytaikaisiin toimitushäiriöihin.Huoltovarmuuskeskus raportoi komissiolle kuukausittain öljyn varastotilanteenSuomessa ÖKKL:lta saamiensa tietojen perusteella.Komission suunnitelmissa on kehittää Euroopan unionin energiapolitiikkaa Vihreässäkirjassa todettujen haasteiden ja suunnitelmien pohjalta.Vuonna 2006 valmistuneessa EU:n Vihreässä Kirjassa ”Euroopan strategia kestävänkilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” todetaan, ettäEU:n on varmistettava, että sen energiasisämarkkinat takaavat energiavarmuudensekä jäsenvaltioiden solidaarisuuden ja että toimenpiteet tukevat ja täydentävätEU:n tasolla kansainvälisen energiajärjestön IEA:n työtä. Esitettyjä aloitteita ovat:• yhteisön voimassa olevan öljy- ja kaasuvarastoja koskevan lainsäädännönuudelleentarkastelu• Euroopan energiahuollon seurantaelimen perustaminen• verkkojen toimintavarmuuden parantaminen lisäämällä verkonhaltijoidenyhteistyötä sekä mahdollisesti perustamalla virallisesti uusi eurooppalainenverkonhaltijoiden yhteenliittymä• infrastruktuurin parempi fyysinen turvaaminen mahdollisesti yleistenturvanormien avulla (direktiiviehdotus 12.12.2006 COM (2006) 787Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittämisestä ja nimeämisestäsekä niiden suojaamisen parantamistarpeen arvioinnista)• avoimempi tietojen antaminen energiavarastoista Euroopan tasollaEdellä mainittujen lisäksi Vihreässä Kirjassa ehdotetaan että:• määritetään Euroopan ensisijaisen tärkeät uuden infrastruktuurin rakennushankkeet,jotka ovat tarpeen EU:n energiasaannin varmistamiseksi22• luodaan yleiseurooppalainen energiayhteisö

• solmitaan Venäjän kanssa uusi energia-alan kumppanuussopimus• luodaan uusi mekanismi, jonka avulla voidaan reagoida nopeasti jakoordinoidusti EU:n energiasaantiin vaikuttaviin ulkopuolisiin energiahuollonkriisitilanteisiin• syvennetään energia-alan suhteita tärkeimpiin tuottajiin ja kuluttajiin23• tehdään energiatehokkuutta koskeva kansainvälinen sopimus4.3 Kahdenväliset sopimukset (Bi-lateralAgreements)EU:n säätämän öljyn varastointivelvoitteen voi täyttää myös varastoimalla tuotteettoisessa jäsenvaltiossa. Tämä edellyttää valtioiden kahdenvälistä sopimustasopimushallinnon toteuttamiseksi. Suomella on tällainen sopimus Ruotsin jaViron kanssa. Suomessa Huoltovarmuuskeskuksen tulee hyväksyä velvoitevarastonsijoittaminen ulkomaille. Tähän asti on noudatettu Huoltovarmuuskeskuksenjohtokunnan 1998 päättämää periaatetta, että yrityksen kokonaisvelvoitteestaenintään 20 prosenttia tai yksittäisestä tuotteesta enintään puolet voi olla sijoitettuItämeren/Pohjanmeren alueen valtioissa mikäli muut velvoitevarastointilainsäädännönedellytykset täyttyvät ja huoltovarmuuden tila sen sallii.Varmuusvarastovelvoitteiden hoitamiseksi markkinoille on syntynyt ticket (myöhemmintiketti) -järjestelmä, jossa toinen osapuoli hoitaa polttoaineen varastoinninvelvollisen puolesta. Järjestelmää on käytetty etenkin öljyvarastovelvoitteidentäyttämiseksi. Varastointivelvollinen hoitaa kokonaan tai osan sille määrätystävelvoitteestaan tiketin eli osto-option avulla. Tiketin haltijalla on oikeus tarvittaessatilata polttoainetta sovittu määrä ja laatu toimitusajankohdan markkinahintaan.Tiketin haltija maksaa varastointiyritykselle korvausta esimerkiksi kuukausittain.Tikettijärjestelmää käytetään esimerkiksi tilanteessa, jossa omistettujavarastoja rakennetaan ja täydennetään vähitellen säädösten ja sopimusten edellyttämälletasolle. Tikettijärjestelmän heikkouksia ovat järjestelmän uskottavuus jaluotettavuus tilanteessa, jossa varmuusvarastoja tarvitaan. Tällöinhän markkinoillaon pulaa tavarasta.Vuonna 2006 EU:n direktiivin mukaisista öljyvarastovelvoitteista 11 prosenttiakatettiin tiketeillä.Suomella ei tällä hetkellä ole tikettivarastoja maan rajojen ulkopuolella. Muutamamaakaasualan yhteisö hoitaa osittain lämmöntuotantoon kohdistuvan energian

24velvoitteensa kotimaan tiketillä tai sähköntuotantoon kohdistuvan energian velvoitteensavastaavan varmuuden periaatetta noudattaen.4.4 Varastojen seuranta ja valvonta IEA:ssa jaEU:ssaÖljyvarastojen riittävyys päivinä vaihtelee suuresti ja etenkin öljy-yhtiöiden varastotovat pienentyneet 2000-luvulla. IEA-maiden keskimääräinen varastotasolaski vuosina 1985–2005 150 päivän tasosta alle 120 päivään nettotuonnista. Varmuusvarastoiduistamääristä IEA-maissa on öljytuotteita noin 40 prosenttia ja loputraakaöljyä ja kaasukondensaatteja (NGL).EU-maissa öljytuotteita on 56 prosenttia ja loput raakaöljyä. EU-maiden ilmoitettujenvarastojen riittävyys oli vuonna 2006 keskimäärin 121 päivää. Suomi on tilastojenperusteella hieman keskiarvojen yläpuolella.Varmuusvarastojen ylläpidosta vastaa suuressa osassa IEA- ja EU-maita varastointivirasto(agency). Varastointiorganisaatiot ovat joko valtion (public) tai valtionja alan yritysten (semi-public) omistamia. Asetetut määrälliset tavoitteet (vähintään90 päivää) saavutetaan joko pelkästään energia-alalle (industry/companystocks) säädettyjen velvoitteiden kautta tai kuten Suomessa sekä valtion varmuusvarastojenettä energiayritysten velvoitevarastojen avulla.4.5 Muiden maiden varmuusvarastoinnistaRuotsiRuotsissa oli vielä 1990-luvun puolivälissä mittavat valtion omistamat ja ylläpitämätvarmuusvarastot, mutta niiden alasajo alkoi 1990-luvun loppupuolella.Nykyisin Ruotsissa öljy-yhtiöt sekä teollisuuden ja voimantuotannon suurkuluttajatovat velvollisia ylläpitämään öljytuotteiden varmuusvarastoja. Varastointivelvollisiaovat yritykset, jotka ovat maahantuoneet öljyä tai yritykset, joiden öljytuotteidenvuosimyynti ylittää 50 000 m 3 tai vuosikäyttö on yli 5 000 m 3 .IEA- ja EU-velvoitteiden täyttämiseksi tarkoitettujen varastojen lisäksi Ruotsissaon lisäksi kaksi valtion varastoa, joita käytetään tarvittaessa. Maan hallitus määrittäävuosittain varastoitavat öljymäärät, jotka maan energiahuoltoviranomainenEnergimyndigheten toimeenpanee. Velvollisten määrä on Suomen suuruusluokkaa(noin 30 yritystä, joista kuusi öljy-yhtiötä).

Ruotsissa ovat Suomen tapaan myös hiilen ja maakaasun käyttäjät varastointivelvollisia,mutta vain lämmöntuotannon osalta. Yritykset, joiden lämmöntuotantoonkäytettävän kivihiilen määrä ylittää 8 000 tonnia vuodessa tai maakaasunosalta 5 milj. m 3 vuodessa, ovat varastointivelvollisia. Laitoksen tehonon lisäksi oltava yli 5 MW. Koska Ruotsissa ei ole maakaasun varastointiin sopiviatiloja, maakaasun käytöstä aiheutuvan velvoitteen voi korvata laitoksen tuotantoonsopivalla öljyllä. Asetuksessa on määritelty, että 1 000 m 3 maakaasuavastaa 1 m 3 öljyä.Velvoitevarastoista enintään 20 prosenttia voi olla Ruotsin rajojen ja myös EU:nulkopuolella. Tuotteet voi korvata raakaöljyllä mikäli muut edellytykset täyttyvät.Varastointivelvoite vahvistetaan vuosittain ja yrityksen velvoitevaraston määränon vastattava 1. heinäkuuta yrityksen kussakin tuoteluokassa edellisen vuoden 90päivän keskimääräistä maahantuontia, myyntiä tai käyttöä. Yrityksen kaupallisiavarastoja ei saa laskea mukaan.SaksaSaksassa öljynjalostajat, öljytuotteiden maahantuojat sekä valtio ovat muodostaneetsemi-public organisaation EBV:n (Erdölbevorratungsverband), jonka omistamillavarastoilla hoidetaan IEA:n ja EU:n asettamat velvoitteet. EBV:n varastot onsijoitettu maan viidelle suurimmalle kulutusalueelle. Varastojen hankinta ja ylläpitohoidetaan öljynjalostajilta ja öljytuotteiden maahantuojilta kerättävällä varastointimaksullakolmesta eri tuoteluokasta (maksun suuruus luokittain: bensiini:6,13 €/t, keskitisleet: 4,62 €/t ja raskas polttoöljy: 4,10 €/t). Saksan lain mukaanEBV:n varastoista vähintään 40 prosenttia pitää olla lopputuotteita ja enintään 10prosenttia voi olla tiketteinä.Tanska25Tanskan järjestelmä on vastaavanlainen kuin Saksassa. Varastointia hoitava ja valvovaorganisaatio Foreningen Danske Olieberedskabslagare (FDO) koostuu öljyjakaasualalla toimivista yrityksistä. FDO:n vastuulla on noin 50 prosenttia Tanskanhallituksen määrittelemästä kokonaisvelvoitteesta. Loput varastointivelvoitteestahoitaa öljyala itse. Raakaöljyä voi olla enintään 40 prosenttia kokonaismäärästä.Tanska voi öljyn nettoviejänä alentaa direktiivin velvoittavaa riittävyystasoa enintään25 prosenttia. Tanskan direktiivin mukainen varastojen riittävyystaso olisi67,5 päivää, mutta Tanskan hallitus on päättänyt maassa ylläpidettävän edellisenvuoden 81 päivän kulutusta vastaavia varastoja.

26Yhdysvallat (USA)USA:lla on pääasiassa valtion mutta myös yritysten ylläpitämiä öljyvarastoja.Vastuuviranomainen on United States Department of Energy (DOE), jonka alaisuudessavarastointia ja valmiutta ylläpitää U.S. Strategic Petroleum Reserve(SPR). SPR ostaa varastointipalvelut niitä varten perustetuilta öljy-yhtiöidenomistamilta yrityksiltä. Varastoissa on pääasiassa raakaöljyä ja ne on sijoitettusuurelta osin vanhoihin suolakaivoksiin USA:n eteläisiin osavaltioihin. Suurin varastoon Teksasin alueella. Varastoista raakaöljy johdetaan putkistoja pitkin tai laivakuljetuksinajalostamoille eri puolille Yhdysvaltoja. Julkistetun inventaarionmukaan raakaöljyn varastot olivat noin 700 miljoonan barrelia (vajaa 100 milj.tonnia) vuoden 2006 lopussa. Lisäksi maan koillisosassa on suurten asutuskeskustenlämpöhuollon turvaamiseksi lämmitysöljyn varmuusvarastoja. Vuonna 2005tehtiin päätös nostaa SPR:n varastojen taso miljardiin barreliin.Varastoidut määrät voidaan presidentin päätöksellä ottaa käyttöön ankaran kriisinaikana tai IEA:n velvoitteiden toteuttamiseksi. USA:ssa varastoja on otettu käyttöönkolme kertaa: 1991 Kuwaitin kriisin aikana, vuonna 2000 raakaöljyn korkeanhinnan aikana ja vuonna 2005 Katrina, Rita ja Iwan hurrikaanien tuhojen lievittämiseksi.4.6 YhteenvetoYhteenvetona varmuusvarastoinnin kansainvälisistä nykykäytännöistä ja kehittämissuunnitelmistavoidaan todeta:• Suomi on sitoutunut ylläpitämään öljyn varmuusvarastoja IEP-sopimuksenja EU-lainsäädännön mukaisesti• suunnitelmia vähentää öljyn varmuusvarastojen määriä ei ole esitettyIEA:n eikä EU-komission taholta• kansainväliset varmuusvarastointivelvoitteet koskevat vain öljyä• komissio harkitsee öljyvarastodirektiivin muuttamista ja komissionroolin selkeyttämistä suhteessa IEA:han• komission mukaan direktiivin kehittämistarpeita ovat avoimuus, luotettavuus,todennettavuus ja yhteensopivuus IEA:n järjestelmän kanssa sekäkansallisen raportoinnin kehittäminen (ajantasaisuus ja yhdistäminenIEA-raportoinnin kanssa)

275 Suomen ja pohjoismaidensähkömarkkinat5.1 Yhteispohjoismaiset markkinatNykyään neljä pohjoismaata muodostavat yhtenäisen markkina-alueen, jossa vuosittainensähkönkulutus on noin 400 TWh. EU:ssa sähkömarkkinoiden avautuminenon ollut hitaampaa, mutta markkinoiden yhdentyminen ja siirtoyhteyksien paraneminen(esimerkiksi 350 MW kaapeli Virosta ja rakenteilla oleva noin 800MW kaapeli Norjan ja Alankomaiden välille) ovat lähentämässä markkinoita.Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla hallitsevana piirteenä on vesivoiman suuri osuus.Vesivoiman määrän suuret vaihtelut vaikuttavat oleellisesti sekä hintoihin että päästöihin.Vuonna 2006 neljän maan (Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska) sähkönkulutus oli393 TWh, josta Suomen kulutus oli 90 TWh. Vesivoimalla tuotetaan noin puolet sähköstä,mutta vaihteluväli on ollut jopa 68 TWh (vuodet 1996 ja 2000). Erillinen sähköntuotantoeli lauhdesähkö pääosin Suomessa ja Tanskassa sekä tuonti ja vienti(Venäjä, Viro, Puola, Saksa) joustavat vesivoimatuotannon mukaan.Sähkönkulutus Pohjoismaissa on ollut loivassa kasvussa. Suomessa kasvu on ollutvoimakkainta. Vuoden 1990 jälkeen noin puolet pohjoismaisen sähkönkulutuksenkasvusta on tapahtunut Suomessa. Sähköntuotantokapasiteetti alueella ei ole lisääntynytkulutuksen kasvun myötä, vaan avautuneita markkinoita on seurannutaiemman huomattavan ylikapasiteetin purkautuminen esimerkiksi vanhimpia laitoksiasulkemalla. Korvaavaa kapasiteettia ei ole syntynyt riittävästi. Kun 1990-luvun loppupuolella alueen yhteinen tuotantokapasiteetti oli yli 20 000 MW suurempikuin oletettu kulutushuippu, on kapasiteettia nyt (talvi 2006/2007) alle 1000MW oletetun kulutuksen, kun kulutus on arvioitu kerran kymmenessä vuodessaesiintyvissä kylmimmissä sääolosuhteissa. Tuontiyhteydet alueelle ovat yhteensänoin 4500 MW.Avoimilla sähkömarkkinoilla sähkön myyjät ovat vastuussa myymästään sähköstäja siten asiakkaidensa kulutusta vastaavasta tuotannosta. Reservikapasiteettivelvoitettatoimijoilla ei kuitenkaan ole. Kantaverkkoyhtiöt (Suomessa Fingrid) vastaavatkantaverkon toiminnasta, taajuuden- ja jännitteen ylläpidosta ja niillä onkäytettävissä järjestelmäreserveinä kaasuturbiineja. Fingridin järjestelmäreservitovat noin 1000 MW. Järjestelmävastuu koskee ainoastaan kunkin tunnin sisäistätuotannon ja kulutuksen välistä tasapainoa. Järjestelmäreservejä käytetään vainnäihin tarkoituksiin, joten ei niitä voida laskea mukaan tarkasteltaessa tehotasetta

28kulutushuipussa. Fingridillä on vastuu valtakunnallisen tehotasapainon ylläpidostakunkin tunnin aikana sekä siihen sopimussuhteissa olevien tasevastaavien tarvitsemastatasesähkötoiminnosta. Se huolehtii vakavien häiriöiden selvittämisestäja sähköjärjestelmän normaalitilaan palauttamisesta, joita varten järjestelmäreserviton varattu. Lisäksi kantaverkkoyhtiöiden ja markkinoiden käytettävissä onmääräaikaisia varajärjestelmiä kuten Suomen tehoreservijärjestelmä. Niitä käytetäänpääsääntöisesti normaalista tuotantokapasiteetista viimeisinä, kun kapasiteettimarkkinoilta uhkaa loppua.Pohjoismaisten kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöelin Nordel julkaisee vuosittainarvioita markkina-alueen kapasiteettitilanteesta ja -näkymistä kolmen vuodenpäähän ja myös energian riittävyydestä normaalissa ja kuivassa tilanteessa. Kuvassaon esitetty Nordelin arvio (kesäkuulta 2007) vuosienergioista TWh (P=tuotanto,C=kulutus) vuonna 2010 olettaen, että vesivoimatuotantona toteutuu kerran 10vuodessa esiintyvä alhainen tuotanto.SIMULOITU SÄHKÖMARKKINATASE 2010Vähäinen sademäärä (1/10 vuodessa)P = Tuotanto, simuloituC = KulutusB = Tase ilman vaihtoKaikki yksiöt TWhNordelP 405C 420-15Länsi-TanskaNorjaP 122 (-9)C 134 (-1)B -128P 151C 152B -100,5P 81C 95B -14RU0RU12P 30C 23B 7335RuotsiSuomiEST2NL0,51D0,5 1 PL1Itä-TanskaP 21C 16B 5Kuva 3. Nordelin arvio (6/2007) pohjoismaisesta sähkötaseesta (TWh) vuonna2010 vesivoimatuotannon ollessa vähäinen

29Kuvasta nähdään, että markkina-alue on noin 15 TWh alijäämäinen, vaikka Tanskatuottaisi 12 TWh vientiin. Suomi ja Norja olisivat selvästi alijäämäiset. Normaalillavesivoimatuotannolla vuonna 2010 markkina-alue on noin 11 TWh alijäämäinen.Suomi on 16 TWh alijäämäinen, mutta Norja 4 TWh alijäämäinen jaTanska 6 TWh ylijäämäinen.Tarkasteltaessa hankintakapasiteetin riittävyyttä huippukulutuksessa eli talvellakovalla pakkasella on tilanne hieman huolestuttavampi. Vuosienergioissa joustomahdollisuudetovat paremmat eikä niin suuria marginaaleja tarvita, mutta sähköntehotaseessa joustovarat ovat vähäisemmät. Sähköä on tuotettava joka hetki kulutustavastaava määrä. Mahdolliset tuotanto- tai tuontihäiriöt tai kulutuksen nopeatmuutokset on hoidettava välittömästi. Kuvassa on Nordelin arvio (kesäkuulta2007) tehotaseelle (MW, P=tuotanto, C=huippukulutus, B=nettovienti(+)/tuonti(-))talvelle 2010/2011 lämpötilan vastatessa kerran kymmenessä vuodessa tulevaakovaa pakkasta.ARVIOITU TEHOTASE 2010/11Arvoitu tuotanto ja tuonti/vientiLämpötilat vastaavat kerran 10 vuodessa tulevaakovaa pakkastaP - arvioitu tuotantoC - huippukulutus kussakin maassaB - arvioitu nettovaihtovienti(+)/tuonti(-)Kaikki yksiköt MWh/hKansallisetarvot yht.P 78300C 74000B 4300NorjaP 25200C 24000B 1200RuotsiP 29700C 28500B 1200SuomiP 15400C 16000B - 600Länsi-TanskaP 4600C 4250B 350Itä-TanskaP 3000C 2950B 50Kuva 4. Nordelin arvio (6/2007) pohjoismaisesta sähkön tehotaseesta (MW talvella2010/2011 pakkasen ollessa kerran 10-vuodessa esiintyvä kova pakkanen.Suomen tuotannossa (P) on mukana Olkiluoto-3 (1600 MW).

30Kuvasta nähdään, että Suomi on alijäämäinen, kun taas muut maat ovat parisataamegawattia ylijäämäisiä. Suomen alijäämä kasvaa, jos Olkiluoto-3 (1600 MW) eiole käytettävissä vielä talvella 2010–2011. Normaalissa talvilämpötilassa talvella2010/2011 tehotasapaino markkina-alueella on 7900 MW ylijäämäinen; Ruotsi2700 MW ja Norja 2350 MW ylijäämäiset. Suomi olisi 200 MW ylijäämäinen,mutta ilman Olkiluoto-3:a 1400 MW alijäämäinen.Kussakin maassa on kantaverkkoyhtiöillä omat järjestelynsä järjestelmäreserveistämukaan lukien taajuudensäätöreservit, irtikytkettävistä kuormista ja toimintasuunnitelmistatehopulan uhatessa. Niillä vältetään järjestelmän totaalinenalasajo. Tehotaseen ollessa näin tiukka kasvaa todennäköisyys, että näitä tehotasapainoavarmistavia toimenpiteitä joudutaan ottamaan käyttöön.5.2 Suomen sähkönhankintakapasiteettiSähkön tehotarkastelussa selvitetään, onko kullakin hetkellä riittävästi sähkönhankintaa eli tuotantoa ja tuontia kattamaan sähkön kulutus ja ovatko kaikki varautumisjärjestelyttämän tasapainon ylläpitämiseksi riittävät. Tehotarkastelussaon yksikköinä megawatti, MW. Jokainen tuotettu energiayksikkö, esimerkiksimegawattitunti (MWh) tarvitsee polttoainetta ja riittävät varastot. Kovassa kulutuksessapakkasella tehon ollessa korkeimmillaan on myös polttoaineen kulutussuurin.Sähkön tehotarkastelu ei kuulu työryhmän varsinaisiin tehtäviin. Tehotarkastelullaon kuitenkin selvä yhteys sekä polttoainevarastointiin että yleiseen huoltovarmuuteenja erityisesti sähkön tuontiin, sillä kuten edellä on esitetty, on Suomensähkönhankintatilanne huippukulutuksessa tuonnin varassa. Näin on ollut jouseamman vuoden ja tilanne paranee vain hetkellisesti Olkiluoto-3:n (1600 MW)valmistuessa. Kuvassa 5 on esitetty huippukulutuksen eli käytännössä talvella kovallapakkasella arkipäivänä aamu- tai iltapäivän toteutuvan kulutushuipun tehotarveja vastaavasti käytettävissä oleva oma tuotantokapasiteetti ja tuontiyhteydet.Laskelmassa on tehty poistumaoletus 1 prosenttia vuodessa vuodesta 2010 lähtienkuvaamaan sitä, että uutta tuotantokapasiteetti tarvitaan kasvavan kulutuksen lisäksimyös korvaamaan käyttöikänsä päähän tulevia vanhoja voimalaitoksia.

31MW22 000rajajohto Venäjä20 00018 00016 00014 000rajajohto Virorajajohdot Ruotsi + NorjaOMA nykyinen ja tuleva kapasiteettiLASKENNALLINEN kulutushuippuTOTEUTUNUT kokonaiskulutuksen huipputeho12 00010 0008 0006 0004 0002 00001970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025Kuva 5. Suomen sähkönhankintakapasiteetti (oma kapasiteetti ja tuontiyhteydet)sekä toteutunut että arvioitu tehontarve (MW) huippukulutuksessa, vuosina1970–2025MW17 00016 00015 00014 00013 00012 0002000 2005 2010 2015Kuva 6. Suomen sähkönhankintakapasiteetti (oma kapasiteetti ja tuontiyhteydet)sekä toteutunut että arvioitu tehontarve (MW) huippukulutuksessa vuosina2000–2015Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle 24.11.2005 Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikanlinjauksista eli kansallisessa strategiassa Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksilinjataan, että ”energiahuollon varmuutta silmälläpitäen oman kapasiteetintulisi kuitenkin olla riittävää sellaisissakin tilanteissa, että tuonti naapurimaistaei olisi mahdollista poikkeuksellisten sää- tai muiden olosuhteiden vuoksi”.

32Lisäksi strategiassa todetaan: ”Sähkömarkkinalainsäädäntö lähtee siitä, että normaaliolosuhteissakapasiteetin rakentamispäätöksiä tekevät alan yritykset kaupallisillaperusteilla. Vain äärimmäisen uhkaavissa ja poikkeuksellisissa kapasiteetinvajaustilanteissa on tarkoituksenmukaista käynnistää nykyiseen sähkömarkkinalakiinsisältyvä kapasiteetin tarjousmenettely. Siinä valtio käynnistää kapasiteetinlisärakentamisen ja hankinnan pyytämiensä tarjousten perusteella”. Toisinsanoen valtio pyrkii toimillaan ohjaamaan markkinoita ja kulutusta yleensä jaerityisesti huippukuorman aikana sekä investointipäätöksiä siten, että kapasiteettiaolisi likipitäen huippukulutusta vastaava määrä. Tämä tilanne saavutetaan Olkiluoto-3:nvalmistuessa.Huippukulutus on vaihdellut vuosittain pakkasjaksojen kovuuden ja ajoittumisenmukaan. Huipputeho (MW) kasvaa vuosittaisen kulutuksen (TWh) kasvaessa.Helmikuussa 2007 viikolla 6 koettu pakkasjakso nosti kulutuksen uuteen ennätykseen.Torstaina 8.2.2007 aamulla kulutus oli tunnin ajan 14 955 MW, mikä oli vainhieman alle laskennallisen huippukulutuksen, 15 100 MW. Esitetyt teholuvut ovattehoja tuntitasolla, eli MWh/h, koska hetkittäiset tehot eivät ole niin ratkaisevia.Oma käytettävissä oleva tuotantokapasiteetti huippukulutuksen aikana oli vuoden2006 alussa 13 650 MW. Tilastoissa vuoden 2007 alun vastaava kapasiteetti oli 13120 MW. Tehoreservijärjestelmässä oli 400 MW, joten tuotantokapasiteettia talvella2006/2007 oli runsaat 13 500 MW. Tuonnin varaan jäi siten noin 1600 MWhankinnasta laskennallisessa huippukulutustilanteessa.Sähkömarkkinat eivät tarjoa markkinoiden sanelemassa käynnistymisjärjestyksessäviimeisimpinä oleville voimalaitoksille, tyypillisesti raskasta polttoöljyäkäyttäville huippulauhdelaitoksille riittäviä käyttötunteja ja näitä voimalaitosyksiköitäoli jo otettu pois markkinoilta. Talven 2005/2006 kovien pakkasten ja huippukulutustenvuoksi ryhdyttiin nopeasti valmistelemaan järjestelmää, jolla varmistettaisiinsulkemisuhan alaisten laitosten pysyminen sähköntuotannossa.Tehoreservi-järjestelmän vaatimat uudet säännökset tulivat voimaan 15.12.2006ja määräaikainen järjestelmä aloitti toimintansa vuoden 2007 alusta.Järjestelmä toi tarjousten perusteella olemassa olevasta kapasiteetista käynnistysjärjestyksessäviimeisimpinä olevia ja siten vähimmälle käyttöajalle jääviä lauhdevoimalaitosyksiköitänopeaan, 12 tunnin käynnistysvalmiuteen kolmena talvikuukautena(joulu–helmikuu). Järjestelmässä on lauhdeyksiköitä kolme kappaletta jasähköteho on yhteensä 600 MW. Kantaverkkoyhtiö Fingrid pyysi 7.2.2007 yhtäyksikköä käynnistymään 75 MW teholla, joten järjestelmä osoitti tarpeellisuutensaheti ensimmäisenä talvena. Lisäksi tietoisuus siitä, että järjestelmän yksikötovat käynnistysvalmiudessa, antoi varmuutta ja rauhoitti varmasti osaltaan markkinoita.Järjestelmä on määräaikainen ja tavoitteena on yhteispohjoismainen rat-

33kaisu tehoreserveille. Ruotsissa on Suomen järjestelmän kaltainen määräaikainenvanhaa öljylauhdekapasiteettia sisältävä tehoreservijärjestelmä.Tuontitehot Suomeen Venäjältä ovat yhteensä 1460 MW (Fingridin 400 kV – yhteys1300 MW, lisäksi kaksi pienempää 110 kV – yhteyttä), Virosta 350 MW,Ruotsista 1950 MW ja Norjasta 100 MW, eli yhteensä 3860 MW.5.3 Yhteenveto sähkömarkkinoista jahankintakapasiteetistaSähkönhankintakapasiteetin tilanteen ja sen riittävyyden tarkasteleminen huippukulutuksenaikana ei ollut työryhmän varsinaisena tehtävänä. Nyky-yhteiskuntaon yhä riippuvaisempi sähkön häiriöttömästä saannista. Sen varmistaminen edellyttääsähkön hankintaan (oma kapasiteetti ja tuonti) riittävää kapasiteettia riittävinemarginaaleineen huippukulutuksessakin ja että tämä kapasiteetti käyttää mahdollisuuksienmukaan paljon kotimaisia energialähteitä ja on lisäksi riittävänusealle energialähteelle jakautunut. Huoltovarmuuden varmistamiseksi tuontipolttoaineilleon oltava riittävät varastot. Lisäksi tuotettu sähkö täytyy pystyä siirtämään,eli tarvitaan toimiva kantaverkko ja paikalliset jakeluverkot.Sähkön tuotantokapasiteetti ei Suomessa pysty täysin kattamaan kovimpia kulutushuippujatalvella. Kulutuksen kasvaessa hitaasti myös huippukulutus kasvaa.Olkiluoto-3:n valmistuttua kapasiteettia on hetkeksi kulutushuippua vastaavasti.Lisää tuotantokapasiteettia tarvitaan kattamaan kasvavaa kulutusta sekä korvaamaanpoistuvia vanhoja voimalaitoksia.

346 Tuontisähkö osana sähkönhankintaa6.1 Sähkön tuonti SuomeenSuomen sähkönhankinnasta on tuonnilla katettu tuntuva osa. Tuonti Venäjältä jaaiemmin Neuvostoliitosta on ollut tasaista; 1990-luvulla tuonti oli melko tasaisestinoin 4,5 TWh vuodessa. Tuontiyhteyksien vahvistaminen nosti tuontia ja vuosina2003–2006 tuonti on ollut keskimäärin 11,3 TWh vuodessa. Ruotsista on pääosintuotu sähköä, mutta vesi- ja muiden olosuhteiden mukaisesti sähköä on myös vietyajoittain runsaasti. Vuosina 2003 ja 2004 nettovienti Ruotsiin oli hieman yli 6TWh vuodessa. Useimpina vuosina Ruotsi on ollut nettoviejä Suomen suhteen.Suurin nettotuonti Ruotsista, 7,4 TWh toteutui vuonna 2000. Norjan pienen yhteydenkautta tuonti ja vienti ovat vähäistä. Kaapeli Virosta otettiin käyttöön vuoden2006 lopulla ja sieltä arvioidaan tuotavan noin 2 TWh vuodessa – tietysti tähänvaikuttaa markkinahinta Pohjoismaissa ja Baltiassa.TWh121086VenäjältäRuotsistaNorjasta420-219851986198719881989199019911992199319941995199619971998199920002001200220032004200520062007-4-6-8Kuva 7. Sähkön nettotuonti (+) tai – vienti (-), liukuva 12 kk, TWh (Adato Energia)Tuontisähköllä ei ole vastaavia varastointivelvoitteita kuin on kotimaisella,tuontipolttoaineeseen perustuvalla sähköntuotannolla. Tuonti Venäjältä, yli 11TWh, on ollut merkittävä osa, noin 13 prosenttia Suomen sähkönhankinnasta viimevuosina.

35Kotimainen lauhdesähkön tuotanto vaihtelee pohjoismaisen vesivoimatilanteenmukaan. Vuonna 2005 lauhdesähkön tuotanto oli 5,3 TWh. Pohjoismaisittain erittäinkuivana vuonna 2003 toteutui toistaiseksi suurin lauhdesähkön tuotanto 21,0TWh. Lauhdesähköstä noin 60–80 prosenttia on tehty tuontipolttoaineilla. Vuonna2005 tämä osuus oli alempi, mutta vuosi oli poikkeuksellinen. Metsäteollisuudenpitkä työtaistelu vähensi sähkönkulutusta kolmella terawattitunnilla.100 %90 %80 %70 %60 %50 %40 %30 %20 %10 %0%Lauhdesähkö polttoaineittain, % (ei sisällä prosessilauhdetta)1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006puu ym.turveöljytmaakaasukivihiiliKuva 8. Suomen lauhdesähköntuotannon polttoainejakauma, %, vuodet1997–2006 (Adato Energia)Lauhdesähkö polttoaineittain, TWh (ei sisällä prosessilauhdetta)TWh, polttoaineittain1412108642TWh, yhteensä282420161284lauhdesähkö,yhteensäkivihiilimaakaasuöljytturvepuu ym.01997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 20060Kuva 9.Lauhdesähkön tuotanto polttoaineittain, TWh (Adato Energia)

36Suomen sähkönhankinnasta noin 60 prosenttia katetaan kotimaisilla polttoaineillatai ydinvoimalla. Kun tuonnin osuus on ollut noin 12 prosenttia, jää tuontipolttoaineille(kivihiili, maakaasu, öljyt) keskimäärin noin 28 prosentin osuus.Sähköntuotannolta Suomessa tai tuonnilta Suomeen ei peritä veroja eikä myöskäänhuoltovarmuusmaksua. Sähkön kulutukselle on asetettu vero (kaksi luokkaa: teollisuusja muut) ja huoltovarmuusmaksu 0,013 snt/ kWh. Kivihiilellä tai muulla tuontipolttoaineellalauhdesähköä tuottavan laitoksen on pidettävä 3 kuukauden kulutustavastaavat velvoitevarastot, josta aiheutuu kuluja. Velvoitevarastossa olevaan polttoaineeseensitoutuu pääomaa ja lisäkuluja aiheuttaa mahdollinen polttoaineen hävikkivarastoinnissa. Myös kaukolämmön yhteistuotannossa tuontipolttoaineilla tuottavienlaitosten on pidettävä velvoitevarastoja. Tuontisähköllä ei vastaavaa velvoitetta ole.Sähkömarkkinoilla tuotannon muuttuvat rajakustannukset määrittävät markkinatarjoustenhintatason ja voimalaitosten käyntijärjestyksen. Käyntijärjestyksessäovat ensimmäisinä eli halvimpina vesi- ja ydinvoimalaitokset sekä teollisuudenyhteistuotantolaitokset. Järjestyksessä seuraavana on kaukolämmön yhteistuotantoja sen jälkeen tulee lauhdesähkö. Lauhdesähkö tuotetaan kivihiilellä, turpeella,maakaasulla ja öljyllä. Rajakustannuksiin vaikuttaa myös päästöoikeudenhinta. Velvoitevarastoinnista aiheutuva kustannus on merkittävämmässä asemassalauhdesähkötuotannossa kuin yhteistuotantovoimalaitosten sähköntuotannossa.Kun halutaan selvittää, onko tuontisähkölle mahdollista asettaa velvoitevarastointiavastaavia velvoitteita, on tarkasteltava tuontia toisaalta EU-markkinoiden sisällä ja toisaaltaVenäjältä. Viron kaapelilla on poikkeuslupa EU:n sähkösisämarkkinoilta siirtymäajaksi.Vuonna 2013 kaapelin on määrä olla täysin markkinoiden käytettävissä.Seuraavassa tarkastellaan sähköntuontia kansainvälisen lainsäädännön ja sopimustenvalossa. Tehoreservijärjestelmän rahoituksesta osa kerätään kotimaiselta tuotannoltaja osa ETA-alueen ulkopuoliselta tuonnilta eli Venäjältä ja myös Virosta, koskajärjestelmä on määräaikainen ja määräajan aikana Viron markkinoita ei ole vastavuoroisestiavattu pohjoismaiselle kilpailulle. Tuonnilta Ruotsista ja Norjasta ei voikerätä maksua tehoreservijärjestelmän rahoittamiseksi. Ruotsilla ja Norjalla on kuitenkinvastaavat omat toimitusvarmuutta varmistavat järjestelmänsä.6.2 Kansainväliset sopimuksetYhteisölainsäädäntöEuroopan yhteisöjen tuomioistuin on muun muassa tapauksissa Costa v. Enel 6/64ja Almelo C-393/92 katsonut sähkön olevan tavara ja tämän perusteella sähkön

tuontiin soveltuvat tavarankauppaa koskevat säännökset. Sähkön erityispiirteenäverrattuna tyypillisempiin tavaroihin on varastoimismahdollisuuden puute. Sähköntuontiin kolmansista maista eli muista kuin EU:n jäsenvaltioista ei lähtökohtaisestisovelleta yhteisön sisämarkkinoita koskevia säännöksiä vaan kauppaa koskevatkansainväliset sopimusmääräykset. Tämän vuoksi sähkön sisämarkkinadirektiiviinja sähkön toimitusvarmuusdirektiiviin ei sisälly aineellisoikeudellisiasäännöksiä kolmansien maiden kanssa käytävästä sähkökaupasta.Perustamissopimuksen 23 artiklan mukaan yhteisö muodostaa tulliliiton, joka käsittääkaiken tavaroiden kaupan ja merkitsee, että tuontitullit sekä kaikki vaikutukseltaanvastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä ja että toteutetaanyhteinen tullitariffi suhteessa kolmansiin maihin.Kauppapolitiikka kuuluu yhteisötoimivallan piiriin EY:n perustamissopimuksen133 artiklan nojalla. Tavaroiden tuontiin kolmansista maista yhteisön alueelle sovelletaanyhteistä järjestelmää, joka perustuu neuvoston asetukseen (EY) N:o3285/94 tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä. Tavaroiden tuonti kolmansistamaista yhteisön alueelle on pääsääntöisesti vapaata eikä niille ole asetettumäärällisiä rajoituksia.Tavaroiden tuontiin voidaan kuitenkin soveltaa EU-tasoisia valvonta- ja suojatoimia,jos tuonnin kehitys aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa samanlaistentai kilpailevien tuotteiden tuottajalle yhteisössä. Lisäksi tuontiin voidaan soveltaapoikkeustapauksissa kieltoja, määrällisiä rajoituksia tai valvontatoimia perusteilla,jotka vastaavat EY-sopimuksen 30 artiklan mukaisia oikeuttamisperusteita.Tällaisia oikeuttamisperusteita ovat kiellot ja rajoitukset, jotka ovat perusteltujamuun muassa yleisen järjestyksen tai turvallisuuden sekä ihmisten tai eläinten terveydentai elämän suojelemiseksi. Valvonta- ja suojatoimiin ryhtyminen on poikkeuksellistaja tämän vuoksi edellytyksiä ryhtyä tällaisiin toimiin tulkitaan suppeasti.ETA-sopimus37Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen (ETA-sopimus) tavoitteena on luodaedellytykset tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääomien vapaalle liikkuvuudelleEuroopan unionin jäsenvaltioiden ja ETA-sopimukseen kuuluvienEuroopan vapaakauppasopimuksen EFTA:n jäsenvaltioiden välille.Norja on ETA-sopimuksen nojalla velvollinen panemaan täytäntöön sähkön sisämarkkinadirektiivinja sähkön toimitusvarmuusdirektiivin. EFTA:n valvontaviranomainenvalvoo, että direktiivejä sovelletaan yhteisöoikeuden mukaisesti. Norjaon avannut sähkömarkkinansa kilpailulle jo 1990-luvun alussa ja muodostaaosan pohjoismaisia sähkömarkkinoita.

38WTO/GATT-sopimusTavarankauppaa koskevaan GATT-sopimukseen (SopS 4 ja 5/1995) sisältyy määräyksiämuun muassa suosituimmuusperiaatteesta, kansallisesta kohtelusta sekämäärällisten rajoitusten kiellosta. GATT-sopimuksen 3 artiklan mukaan toisestasopimuspuolesta tuoduille tuotteille myönnetään kansallinen kohtelu sisäisenmyynnin ja myyntiin tarjoamisen osalta. Tämän kohdan määräykset eivät estä erilaistensisäisten kuljetusmaksujen asettamista, jotka perustuvat yksinomaan kuljetusvälineidentaloudelliseen toimintaan eivätkä tuotteen kansalliseen alkuperään.GATT-sopimuksen määräysten soveltamisesta poikkeaminen on mahdollistamuun muassa ehtyvien luonnonvarojen säilyttämiseksi tai kansallisen turvallisuudenvuoksi. Näitä poikkeuksia voidaan soveltaa vain rajoitetuissa tapauksissa.GATT-sopimuksen alueellisia integraatiojärjestelyitä koskeva artikla mahdollistaatulliliittojen ja vapaakauppa-alueiden muodostamisen GATT-jäsenten kesken.Tällaisten integraatiojärjestelyiden tulee merkitä lisääntyvää kaupan vapautta, eiuusien esteiden luomista. Kolmansiin maihin kohdistuvat tullimaksut ja muutkauppaa koskevat säännökset eivät saa olla rajoittavampia kuin vastaavat säännökset,joita sovellettiin ennen integraatiojärjestelyn muodostamista. Artiklan katsotaansoveltuvan Euroopan yhteisöön. Kyseinen artikla myöntää poikkeusmahdollisuudenGATT-sopimuksen suosituimmuusperiaatteesta, mutta on tulkinnanvaraistasoveltuuko se myös määrällisiin rajoituksiin.Euroopan yhteisön sekä Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimusEuroopan yhteisö on solminut Venäjän kanssa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen(EYVL L 327, 28 marraskuuta 1997), joka on tullut voimaan joulukuussa1997. Sopimuksen tarkoituksena on edistää sopimuspuolten välistä kauppaa jamarkkinatalouteen perustuvia taloudellisia suhteita. Sopimuksella ei pyritä varsinaiseenvapaakauppa-alueen perustamiseen.Sopimuksessa on tavarankauppaa koskevia määräyksiä, joiden nojalla Venäjältäperäisin olevat tuotteet tulisi tuoda yhteisöön pääsääntöisesti ilman määrällisiä rajoituksia.Sopimuksen 11 artiklan mukaan toisesta sopimuspuolesta tuoduille tuotteillemyönnetään kansallinen kohtelu sisäisen myynnin ja myyntiin tarjoamisenosalta. Tämän kohdan määräykset eivät estä erilaisten sisäisten kuljetusmaksujensoveltamista, jotka perustuvat yksinomaan kuljetusvälineiden taloudelliseen toimintaaneivätkä tuotteen kansalliseen alkuperään.Sopimus ei 19 artiklan mukaan estä sellaisia tuontia koskevia kieltoja ja rajoituksia,jotka ovat perusteltuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä ihmisten taieläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kui-

39tenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai osapuolten välisen kaupanpeiteltyyn rajoittamiseen.EY:n perustamissopimukseen sisältyvät velvoitteetMahdollisen velvoitevarastoinnin kustannuksia tuontisähköltä keräävän järjestelmäntulee täyttää EY:n perustamissopimuksessa asetetut velvoitteet. Järjestelmänrahoitusta on tarpeen arvioida suhteessa näihin velvoitteisiin.Keskeisimmät reunaehdot mahdollisen järjestelmän rahoitukselle perustuvat perustamissopimuksenasettamaan syrjimättömyysvaatimukseen. Perustamissopimuksen12 artiklan syrjintäkiellon mukaan kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintäon lähtökohtaisesti kiellettyä perustamissopimuksen soveltamisalalla. Säännöksensisältö konkretisoituu perustamissopimuksen erityisaloja koskevan sääntelyn,tässä tapauksessa sähkön sisämarkkinadirektiivin ja CBT-asetuksen sekä sähköntoimitusvarmuusdirektiivin kautta. EY:n kilpailusääntöjä koskevat periaatteetmääritellään perustamissopimuksen 81–86 artikloissa.Järjestelmän rahoituksen järjestämisessä on otettava huomioon myös EY:n perustamissopimuksentavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta johtuvat reunaehdot.Perustamissopimuksen 23 artiklan mukaan yhteisö muodostaa tulliliiton, jokakäsittää kaiken tavaroiden kaupan ja merkitsee, että tuontitullit sekä kaikki vaikutukseltaanvastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä ja että toteutetaanyhteinen tullitariffi suhteessa kolmansiin maihin. Tavaroiden vapaata liikkuvuuttakoskevia säännöksiä sovelletaan myös kolmansista maista tuleviin tuotteisiin,jotka ovat vapaassa vaihdannassa jäsenvaltioiden alueella.Perustamissopimuksen 28 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrällisetrajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä.Perustamissopimuksen 30 artikla antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden 28 artiklansäännöksen estämättä asettaa sellaisia tuontia koskevia kieltoja ja rajoituksia, jotkaovat perusteltuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä ihmisten tai eläintenterveyden ja elämän suojelemiseksi. Yhteisön tuomioistuin on soveltamiskäytännössäänhyväksynyt 30 artiklan nojalla energian tuontiin liittyvien määrällisten rajoitustenasettamisen huoltovarmuuteen pohjautuvan kansallisen turvallisuusvaatimuksenperusteella (asia Campus Oil 72/83). Nämä kiellot tai rajoitukset eivätkuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai osapuolten välisen kaupanpeiteltyyn rajoittamiseen.Perustamissopimuksen säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon sähkön sisämarkkinadirektiivin21 artiklan 2 kohtaan sisältyvä vastavuoroisuuslauseke. Senmukaan epätasapainon välttämiseksi sähkömarkkinoiden avautumisen yhteydessävoidaan kieltää sähköntoimitussopimukset, jotka tehdään jäsenvaltiosta toiseen,

40jos asiakas ei ole kilpailuun oikeutettu asiakas myös siinä jäsenvaltiossa, josta sähkötoimitetaan. Vastavuoroisuuden puuttuessa jäsenvaltioilla on siten oikeus lausekkeentarkoittamien määrällisten rajoitusten asettamiseen toisista tulevalla sähköntuonnille.Muut kansainväliset sopimusvelvoitteetSähkön tuontia Venäjältä koskevat voimassaolevat valtiosopimukset rajoittuvatEuroopan yhteisön ja Venäjän väliseen kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen.Sopimuksen mukaan toisesta sopimuspuolesta tuoduille tuotteille myönnetäänkansallinen kohtelu sisäisen myynnin ja myyntiin tarjoamisen osalta.Sopimuksen 11 artikla antaa sopimuspuolille mahdollisuuden soveltaa erilaisia sisäisiäkuljetusmaksuja, jos ne perustuvat yksinomaan kuljetusvälineiden taloudelliseentoimintaan, eivätkä tuotteen kansalliseen alkuperään. Venäjältä tapahtuvaansähköntuontiin sovelletaan nykyiselläänkin sähköjärjestelmän ja verkon hyödyntämiseenperustuvia maksuja, jotka ovat samantyyppisiä ehdotukseen sisältyvänmaksun kanssa.Sopimus antaa sopimuspuolille myös mahdollisuuden asettaa sellaisia tuontia koskeviakieltoja ja rajoituksia, jotka ovat perusteltuja yleisen järjestyksen ja turvallisuudensekä ihmisten tai eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi. Ottaen huomioonEY:n perustamissopimuksen vastaavaa säännöstä koskevan soveltamiskäytännönvoidaan arvioida, että sopimuksen perusteella myös Venäjältä tapahtuvalleenergian tuonnille voitaisiin asettaa määrällisiä rajoituksia, joiden perusteenaon huoltovarmuuteen pohjautuva kansallisen turvallisuuden vaatimus. Nämä kiellottai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai osapuoltenvälisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.6.3 Sähkön tuonnin velvoitevarastointikustannuksetja kansainväliset sopimukset sekä velvoitteetMahdolliset velvoitevarastoinnin rahoitusta koskevien säännösten muutokset siten,että tuontisähkökin kantaisi niistä osan, olisi laadittava siten, että ne täyttäisivätSuomea sitovat Euroopan yhteisön perustamissopimukseen sekä kansainvälisiinsopimuksiin sisältyvät velvoitteet. Mahdollisessa järjestelmän muutoksessavelvoitevarastointikustannukset kohdistuisivat suomalaisten toimijoidenohella myös venäläisiin sähköntuojiin. Tosin on muistettava, että sähkönhankinnastanoin 60 prosenttia (kotimaiset ja ydinvoima) ei myöskään koskevelvoitevarastointi.

41Tehoreservijärjestelmän rahoitus on rakennettu kantaverkkosiirrosta perittävän kuljetusmaksunpohjalle. Sitä peritään suomalaiselta sähköntuotannolta sekä Venäjältäja Virosta tapahtuvalta tuonnilta. Oikeusperustana on EY:n ja Venäjän yhteistyö- jakumppanuussopimuksen nimenomainen kuljetusmaksuja koskeva säännös sekäViron osalta sähkön sisämarkkinadirektiivin 21 (2) artiklan vastavuoroisuuslauseke.Voidaan arvioida, että nämä oikeutusperusteet eivät olisi sovellettavissa kuitenkaantuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista aiheutuvien kustannusten keräämiseenVenäjältä ja Virosta tapahtuvalta sähköntuonnilta. Mahdollisen maksun oikeusperustatulisi hakea muista kansainvälisistä sopimuksista.Venäjän sähköntuonnin osalta oikeutusperustana saattaisi tulla kyseeseen mainitunkumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 19 artikla. Sopimuksen mukaan toisestasopimuspuolesta tuoduille tuotteille myönnetään lähtökohtaisesti kansallinen kohtelusisäisen myynnin ja myyntiin tarjoamisen osalta. Sopimuksen 19 artikla antaasopimuspuolille kuitenkin mahdollisuuden asettaa sellaisia tuontia koskevia kieltojaja rajoituksia, jotka ovat perusteltuja yleisen järjestyksen ja turvallisuudensekä ihmisten tai eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi. Ottaen huomioon EY:nperustamissopimuksen vastaavaa säännöstä koskevan soveltamiskäytännön voidaanarvioida, että sopimuksen perusteella myös Venäjältä tapahtuvalle energiantuonnille voitaisiin mahdollisesti asettaa määrällisiä rajoituksia tai korvaavia maksuja,joiden perusteena on huoltovarmuuteen pohjautuva kansallisen turvallisuudenvaatimus. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseensyrjintään tai osapuolten välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Vastaava säännöson myös yhteisön perustamissopimuksen 30 artiklassa. Koska kysymyksessäovat poikkeussäännökset, niitä tulkitaan suppeasti. Keskeinen ongelma näidensäännösten soveltamisessa tulisi olemaan se, että varastointivelvoite ei kohdistutällä hetkellä kotimaisiin polttoaineisiin, jolloin velvoite ei kohdistuisi kaikkiinsähköntuottajiin Suomessa. Toinen syrjimisongelma syntyisi jäsenvaltioiden välisiintuontiyhteyksiin nähden, koska niihinkään ei nykyisellään kohdisteta varastointivelvoitettatai korvaavia maksuja. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 19artiklan ja perustamissopimuksen 30 artiklan soveltaminen edellyttäisi tämänvuoksi velvoitevarastointisäännösten ja -järjestelmän laajaa uudistamista, jottamainittujen oikeutusperusteiden soveltamisen edellytyksenä oleva syrjimättömyysvoitaisiin varmistaa.Muutenkin, tarkasteltaessa kustannusten mahdollista keräämistä venäläiseltätuonnilta on syytä tarkastella kustannusten suuruutta, sillä kuten edellä esitettiin,on kustannuksen keräämiselle esitettävä hyvät perusteet. Aivan pienen maksunkerääminen ei ole tarkoituksenmukaista. Lisäksi käsittelyn olisi oltava tasapuolista.Vaatimus, että (Venäjän) tuonnilla olisi oltava vastaava käyttämättömänä olevakapasiteetti ja sille myös polttoainevarasto (esim. öljy- tai hiililauhdelaitos) olisisuurempi rasite kuin kotimaiselle tuottajalle velvoitevaraston pitäminen, ja sitensyrjivä. Mahdollisuudeksi jäisi vain maksun (€/MWh) kerääminen tuonnilta.

42Koska Ruotsin ja Norjan tuonnilta ei voi ilman hyviä perusteita kerätä maksua jatuonti Virosta on samassa asemassa vuoteen 2013 asti, jäisi todennäköiseksi mahdollisuudeksivain tuonti Venäjältä.Nykyinen velvoitevarastointia koskeva lainsäädäntö ei tunne maksuja ja varastointikustannuksia.Se asettaa velvoitteen ylläpitää vaadittuja varastoja. Jos kerättävillämaksuilla ylläpidetään huoltovarmuutta ylläpitäviä varastoja, kutsutaan sitävarmuusvarastoinniksi. Tässä tarkastelussa käytetään kuitenkin yhtenäisesti termiävelvoitevarastointi riippumatta siitä, perustuuko se pelkkään velvoitteeseenvai onko sen kustannuksia katsottu jaettavaksi jollain tavalla muille.Seuraavassa laskelmassa on esitetty velvoitevarastoinnista sähköntuotannolle jaerityisesti lauhdesähkön tuotannolle koituvat kustannukset. Laskelmat on tehty alkuvuoden2007 hinnoilla. Muuttamalla hintoja ja käyttämällä eri laskentakorkoamuuttuvat tulokset hieman.Kivihiilillä tuotetulla lauhdesähkölle laskelmassa on käytetty kivihiilen verottomanahinta-arviona noin 70 $/t eli 50 €/t (n. 7 €/MWh). Vuosina 2000–2006 kivihiiltäkäytettiin keskimäärin 2,9 miljoonaa tonnia vuodessa lauhdesähköntuotantoon, joka (ilman prosessilauhdesähköä) oli vastaavasti keskimäärin 12,4TWh. Vuotuisesta kulutuksesta kolmea kuukautta vastaava varastomäärä on 0,74milj. tonnia ja siihen sitoutuu noin 37 milj. euroa. Käyttämällä 5 prosentin korkoa onkustannus noin 1,9 milj. euroa vuodessa. Varastohäviöt ovat kivihiilellä erittäinvähäiset. Tuotettua sähköyksikköä kohden tämä kustannus on vajaat 0,2 €/MWh.Sähkön markkinahinta oli vuonna 2006 Suomen alueella keskimäärin 48,6 €/MWhja vuoden 2007 32 ensimmäisen viikon keskiarvo on 25,0 €/MWh. Johdannaishinnatvuosille 2008–2012 ovat heinä-elokuussa 2007 olleet pohjoismaisessa sähköpörssissänoin 45–47 €/MWh.Öljylauhdesähköä tuotettiin vuosina 2000–2006 keskimäärin 0,3 TWh ja maakaasulauhdesähköäkeskimäärin 0,9 TWh, joten tuotantomäärät ovat huomattavastikivihiililauhdesähköä vähäisemmät, mutta velvoitevarastoitavat polttoaineetöljylauhdesähkössä raskas polttoöljy (POR) ja kaasulauhdesähkössä kevyt polttoöljy(POK) ovat kalliimpia. Kaikki öljylauhde- ja osa maakaasulauhdetuotannostasiirtyivät 2007 alusta tehoreservijärjestelmään, jolloin niiden käyntiajat ovat vähäisiäeikä velvoitevarastoinnin kustannukset ole merkittävässä osassa niiden tuotantokustannustentarkastelussa.Polttoainehinnoilla 25 €/MWh (POR) ja 45 €/MWh (POK) tulee aiemman kulutuksenperusteella laskettujen velvoitevarastojen arvoksi 4 milj. euroa (POR) ja 27milj. euroa (POK). Viiden prosentin korolla tulee vastaaviksi vuosikustannuksiksi0,2 ja 1,4 milj. euroa, eli yhteensä lauhdesähkön velvoitevarastointikustannus olisinoin 3,4 milj. euroa vuodessa ja tuotettua lauhdesähköyksikköä kohden vajaat

430,3 €/MWh. Tehoreservijärjestelmä ja markkinatilanne yhdessä alentavat öljy- jamaakaasulauhdesähkön tuotantoa keskimäärin edellä mainitusta vertailujaksosta,joten lähivuosina lauhdesähkön tuotannossa velvoitevarastoinnin kustannuksetmuodostuvat pääosin kivihiili- ja osittain maakaasulauhdelaitoksille aiheutuvistakustannuksista ja ovat keskimäärin runsaat 2 miljoonaa euroa ja noin 0,2 €/MWh.Sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannossa täytyisi velvoitevarastoinnista tulevarasite jakaa sähkölle ja kaukolämmölle. Kivihiilessä näin tuleva kustannus sähköntuotannolleon selvästi hiililauhdesähkön kustannusta alhaisempi. Maakaasullatehdyssä kaukolämmön yhteistuotannossa käytetty maakaasun määrä ja sitenvelvoitevarastokustannussumma on huomattavasti maakaasun lauhdeosuutta suurempikoska korvaavana polttoaineena on öljyä, pääosin kevyttä polttoöljyä. Tuotettuasähköyksikköä kohden se on kuitenkin vastaavaa lauhdesähköntuotantoa alhaisempi,sillä yhteistuotannossa yksi sähköyksikkö tuotetaan vähemmällä polttoainemäärällä.Sähkön ja kaukolämmön yhteistuotanto seuraa kaukolämmön tuotantotarvetta jaon muuttuvilta sähköntuotantokustannuksiltaan lauhdesähköntuotantoa alhaisempija yhteistuotanto on käynnistymisjärjestyksessä ennen lauhdesähkötuotantoa.Sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannossa tuotettava sähkö ei siten kilpaile sähkömarkkinoillatuontisähkön kanssa niin selvästi kuin lauhdesähkö. Yhteistuotannossavelvoitevarastoinnista sähköntuotannolle aiheutuva kustannus on selvästialhaisempi kuin lauhdetuotannossa eikä velvoitevarastointi vaikuta oleellisesti yhteistuotannossatuotettavan sähkön hintakilpailukykyyn.Velvoitevarastoinnin voidaan katsoa aiheuttavan kustannuksia sähkön kuluttajille,koska teoreettisesti kivihiilellä tuotettu lauhdesähköntuotanto on suuren osanvuotta marginaalissa asettamassa markkinahintaa. Jos arvioidaan, että lisäkustannuson 0,2 €/MWh ja että tämä lisäkustannus maksetaan koko vuosikulutuksesta90 TWh, tulee kustannukseksi noin 18 miljoonaa euroa vuodessa. Todellinen vuosikustannuson tätä alhaisempi, koska kaikesta sähkönkulutuksesta ei maksetamarkkinahintaa ja alhaisen kulutuksen aikana kesällä kivihiililauhdetuotantoa eiuseinkaan tarvita eikä se ole asettamassa sähkön markkinahintaa. Markkinahintaaei aseta pelkästään suomalainen tuotanto, vaan hinta muodostuu yhteispohjoismaisillamarkkinoilla. Markkinoilla muodostuva hinta vaihtelee monista muistasyistä voimakkaasti myös kivihiililauhteen ollessa marginaalissa, joten ei voidaosoittaa, että velvoitevarastoinnin kustannukset vaikuttaisivat kaiken tuotetunsähkön hintaan.Sähkön tuotantoa ja tuontia ei Suomessa veroteta. Mahdollinen tuontisähkön veroei voi olla korkeampi kuin vero alhaisimmin verotetulla kotimaisella tuotannolla.Kun kotimaisella tuotannolla ei ole veroa, ei tuonnillekaan sitä voi asettaa. Sähkönkulutuksesta maksetaan veroa joka on teollisuudelle ja ammattimaiselle kasvi-

44huoneviljelylle alhaisempi (0,22 snt/kWh) ja muille sähkönkuluttajille korkeampi(0,73 snt/kWh). Lisäksi kulutetusta sähköstä peritään huoltovarmuusmaksua(0,013 snt/kWh), jonka vuosituotto on noin 12 miljoonaa euroa.Kulutetusta sähköstä kerättyä huoltovarmuusmaksua ei pystytä asettamaan senmukaan, onko se tuotu esimerkiksi Venäjältä tai Virosta. Velvoitevarastoinnin rahoittaminenerikseen sähkön tuonnilta kerättävällä maksulla ei näyttäisi olevanmahdollista.6.4 YhteenvetoEuroopan yhteisön ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 19 artikla antaasopimuspuolille kuitenkin mahdollisuuden asettaa sellaisia tuontia koskeviakieltoja ja rajoituksia, jotka ovat perusteltuja yleisen järjestyksen ja turvallisuudensekä ihmisten tai eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi. Vastaava säännöson myös yhteisön perustamissopimuksen 30 artiklassa. Ottaen huomioon EY:n perustamissopimuksen30 artiklaa koskevan soveltamiskäytännön voidaan arvioida,että kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen sekä perustamissopimuksen perusteellaVenäjältä ja EY:n jäsenvaltioista tapahtuvalle sähkön tuonnille voitaisiin mahdollisestiasettaa määrällisiä rajoituksia tai korvaavia maksuja, joiden perusteena onhuoltovarmuuteen pohjautuva kansallisen turvallisuuden vaatimus. Nämä toimenpiteeteivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai osapuolten välisenkaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Koska kysymyksessä ovat poikkeussäännökset,niitä tulkitaan suppeasti. Keskeinen ongelma näiden säännösten soveltamisessatulisi olemaan se, että varastointivelvoite ei kohdistu tällä hetkellä kotimaisiapolttoaineisiin, jolloin velvoite ei kohdistuisi kaikkiin sähköntuottajiinSuomessa. Toinen syrjimisongelma syntyisi jäsenvaltioiden välisiin tuontiyhteyksiinnähden, koska niihinkään ei nykyisellään kohdisteta varastointivelvoitettatai korvaavia maksuja. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 19 artiklan japerustamissopimuksen 30 artiklan soveltaminen edellyttäisi tämän vuoksi velvoitevarastointisäännöstenja -järjestelmän laajaa uudistamista, jotta mainittujenoikeutusperusteiden soveltamisen edellytyksenä oleva syrjimättömyys voitaisiinvarmistaa.Velvoitevarastoinnista lauhdesähkön tuotannolle aiheutuva kustannus – runsaat 2miljoonaa euroa ja 0,2 €/MWh – ei ole merkittävä verrattuna markkinahintaan.Tältä pohjalta voidaan arvioida Venäjän tuonnin mahdollista osuutta velvoitevarastoinninkustannuksista. Kustannusten jaossa voisi käyttää joko tehosuhteita(tuontiteho 1460 MW suhteessa huippukulutukseen 15 100 MW, eli noin 10 %) taivuosienergiasuhteita (tuonti 11,5 TWh ja kokonaiskulutus 90 TWh, eli noin13 %).

45Tehoreservijärjestelmän rahoituksessa Venäjän tuonnilta kerätään puolet kustannuksista.Järjestelmän asettavassa laissa todetaan, että maksut perustuvat sähköjärjestelmässäaiheutettuun epätasapainoon. Hetkellisessä tehotarkastelussa huippukuormituksessa,eli kovalla pakkasella tämä jako on perusteltua, mutta huoltovarmuusnäkökulmasta,eli pitempiaikaisessa tarkastelussa Venäjän tuonnin perusteltuosuus kustannuksista ei olisi puolet, vaan lähempänä tehojen tai vuosienergioidensuhteita, eli hieman yli 10 prosenttia. Jos kustannuksista jakaisi puolet tuonnilleVenäjältä, olisi osuus noin yksi miljoona euroa vuodessa ja edellä kuvatulla, paremminperusteltavissa olevalla 10 prosentilla noin 200 000 euroa. Tällaisen rahamääränkerääminen Venäjän sähkön tuonnilta ei olisi tarkoituksenmukaista, kunotetaan huomioon kaikki järjestelyt, jotka jouduttaisiin maksujen keräämiseksi jakerättyjen varojen jakamiseksi tekemään.

467 Maakaasua korvaavan polttoaineenlogistiikkajärjestelmän riittävyysMaakaasun käyttö Suomessa on kasvanut ja sen odotetaan edelleen kasvavanmuun muassa hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden myötä. Maakaasunkäytön kasvu on huoltovarmuuden kannalta otettava huomioon siksi, että kaasunvarapolttoaineina toimivat muut polttoaineet, ennen kaikkea öljy. Maakaasua korvaavienpolttoaineiden varastotasot ovat laskeneet ja samoin nestemäisten polttoaineidenautokuljetuskapasiteetti on pienentynyt. Lisäksi raskaan polttoöljyn valmistuksenon arvioitu loppuvan Suomessa, mikä johtaa uusien laatujen tuontiinkansainvälisiltä markkinoilta. Tämä tulee vaikuttamaan sekä polttoainevarastojensijaintiin että kokoon tulevaisuudessa. Tästä johtuen Puolustustaloudellinen Suunnittelukunta(PTS) näki tarpeelliseksi selvittää, onko logistiikkajärjestelmä riittävähuolehtimaan polttoainehuollosta mahdollisen maakaasun toimitushäiriötilanteenaikana.Logistiikkaselvityksen tekijällä (Pöyry Energy Oy) oli työssään apuna joulukuussa2006 valmistuneen ja niin ikään PTS:n rahoittaman ja Fimator Oy:n laatiman”Maakaasun huoltovarmuus yhdyskuntien kaukolämmön tuotannossa” -selvityksenperustiedot.Selvitysten lähtökohdat ja toteutusFimator Oy:n selvitykseen liittyvän kyselyn pohjana oli kuvitteellinen, vakavamaakaasun saantihäiriö, johon varautumisesta pyydettiin laitoskohtaisia vastauksia.”Tammikuisena perjantai-iltana, työajan jälkeen klo 18.00 maakaasun maahantuojasaa tiedon, että erinäisistä syistä johtuen maakaasun tulo Suomeen lakkaasamana iltana noin klo 22.00. Lisäksi saadaan tieto, että on varauduttava vähintäänyhden viikon maakaasun toimituskatkokseen. On menossa pakkasjakso jaseuraavaksi maanantaiaamuksi on ennustettu Etelä-Suomeen –30. Sääennuste lupaapakkasjakson jatkuvan pidempään.”Kyselykirje lähetettiin 30 maakaasua käyttävälle kaukolämpöyritykselle, joista 26omisti kaukolämpöverkon ja neljä oli ulkopuolisia CHP-laitoksen omistajia.Kyselyyn vastanneiden osuus oli noin puolet Suomen maakaasun käytöstä, muttalähes 100 prosenttia yhdyskuntien maakaasun käytöstä.Pöyry Energy Oy:n tekemässä selvityksessä tarkasteltiin polttoöljyn kuljetustenjärjestämistä ja kapasiteetin riittävyyttä tilanteessa, jossa maakaasutoimituksetkatkeavat ennalta arvaamattomaksi ajaksi ja joudutaan siirtymään korvaavien

polttoaineiden käyttöön. Muiden olosuhteiden oletettiin olevan normaalit, esimerkiksiöljytuotteiden logistiikka toimii ja normaaliaikaiset öljykuljetukset ja muuenergiahuolto tapahtuvat normaalisti.Selvityksessä tarkastelun perusteena oli maakaasun todellinen kulutus tammikuussa2007 ja ennakoitu kulutus tammikuussa 2012. Lisäksi arvioitiin autokalustontarve tilanteessa, jossa tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa olisivat pakkasviikkoja.Korvaavan polttoaineen määrän todettiin riittävän varastoissa, kun kaikkimaassa olevat varastokohteet (myös valtion varmuusvarastot toimitusten välivarastona)ovat käytettävissä. Valtion varmuusvarastojen mukaanotolla varmistetaantoimitukset lähimmältä varastolta.Molemmissa kysyntätilanteissa tehtiin kolme laskentaa:• yhdyskuntien ja teollisuuden käyttämän maakaasun korvaaminen öljykuljetuksilla• yhdyskuntien käyttämän maakaasun korvaaminen öljykuljetuksilla• teollisuuden käyttämän maakaasun korvaaminen öljykuljetuksilla• lisäksi arvioitiin VR:n säiliövaunukaluston ja kemikaaliautojen käyttömahdollisuus.Selvitystyön tuloksetVoimatalouspoolin kaukolämpöjaoston ja öljypoolin maakaasujaoston yhteinentyöryhmä havaitsi Fimator Oy:n selvityksen (”Maakaasun huoltovarmuus yhdyskuntienkaukolämmön tuotannossa”) perusteella yhdyskuntien kaukolämpölaitostenmaakaasun huoltovarmuudessa puutteita ja esitti niitä parannettavaksi seuraavillatoimenpidesuosituksilla:• maakaasua käyttävän kaukolämpölaitoksen puskurivarastossa tulee ollavarastoituna maakaasua korvaavaa polttoainetta kuormitushuipun olosuhteisiinvähintään viideksi vuorokaudeksi• jos maakaasua korvaavan varapolttoaineen varasto sijaitsee muuallakuin laitoksen yhteydessä (mikä velvoitevarastointilain mukaan onmahdollista), kaukolämpöyrityksen tulee varmistaa varapolttoaineensaanti maakaasulaitokselle koko logistiikkaketjun osalta kuljetussopimuksintai vastaavin järjestelyin velvoitevaraston sopimuskumppanintai muun vastaavan organisaation kanssa• öljykuljetusten organisointia ja säiliöautojen saatavuutta maakaasun varapolttoainekuljetuksiintulee selvittää, myös VR:n säiliövaunukalustonja kemikaaliautojen käyttömahdollisuus on selvitettävä47

• kaukolämpöyrityksen tulee sopia maakaasun varapolttoaineen varastoinnistaja lämmöntoimituksen jatkumisesta maakaasun saantihäiriössähankkiessaan kaukolämpöä mahdollisesti tukkutoimitussopimuksellamaakaasua käyttävältä ulkopuoliselta lämmöntoimittajaltaPöyryn tekemästä selvityksestä (Maakaasun varapolttoaineiden logistiikkaselvitys)yhteenvetona ja johtopäätöksinä voidaan todeta.YhteenvetoPolttoöljyt muodostavat merkittävimmän osuuden maakaasua korvaavista polttaneista:• yhdyskunnat: 75 prosenttia kevyttä öljyä ja 15 prosenttia raskasta• teollisuus: noin 50 prosenttia kevyttä öljyä ja raskas polttoöljy noin 25prosenttia48Maakaasua käyttävät yhdyskuntien laitokset ovat velvollisia varastoimaan korvaaviapolttoaineita kolmen kuukauden keskimääräistä maakaasun hankintaa vastaavanmäärän. Velvoitevarastojen ei tarvitse sijaita maakaasua käyttävän laitoksenyhteydessä. Alle 15 milj. m 3 /vuosi kaasua kuluttavien varastointivelvoite onmaahantuojalla tai jälleenmyyjällä. Korvaavan polttoaineen hankinnasta ja varastoinnistavastaa maahantuoja, jos kuluttaja on maahantuojan kanssa näin sopinut.Korvaavia polttoaineita on varastoituna maakaasulaitoksille vaihtelevia määriä.Varastojen riittävyys vaihtelee erittäin paljon. Joillain laitoksilla öljyä on vain allevuorokauden tarpeisiin (pienet kunnalliset laitokset), kun taas joillain öljyä taimuita maakaasua korvaavia polttoaineita on yli kuukaudeksi (isot kaupungit).Yhdyskunnissa kevyttä polttoöljyä on varastoituna pienissä laitoksissa keskimäärinalle viikon ja suurissa laitoksissa kolmen viikon talviaikaista käyttöä varten.Raskasta öljyä pienissä laitoksissa on keskimäärin reilun kahden viikon ja suurissalaitoksissa viikon käyttöä varten.Jos laitosten velvoitevarastoista puolet sijaitsisi tuotantolaitoksen yhteydessä, riittäisise reilun 3,5 viikon talviaikaiseen käyttöön. Tällöin selvittäisiin tarkastellunkuukauden mittaisen maakaasun toimitushäiriön yli varastoissa olevilla polttoaineilla.Mikäli häiriö jatkuisi yli kuukauden, tarvittaisiin säiliöautokalustoa kuukaudenviimeisellä viikolla täydessä mittakaavassa.Säiliöautojen lukumäärä on vähentynyt merkittävästi muutamassa vuodessa.Yhtenä syynä on säiliöautojen omistuksen siirtyminen öljy-yhtiöiltä liikennöitsijöille,mistä seurauksena on ollut kaluston käytön tehostuminen eli autojen käyttöasteon kasvanut. Öljy- ja Kaasualan Keskusliiton ylläpitämän säiliöautorekisterin

mukaan keväällä 2006 liikenteessä oli 386 säiliöautoa keskitisleiden ja bensiininkuljetuksiin 64 autoa raskaiden öljyjen kuljetuksiin. Kirkkaiden tuotteiden autojenmäärä oli vähentynyt edelliseen päivitykseen vuodelta 2004 verrattuna 76 kpl jaraskaiden osalta 24 kpl. Autojen keskimääräiset säiliötilaavuudet ovat kasvaneetjonkin verran viimeisten vuosien aikana (4–5 % vuodesta 2002), joten kuljetuskapasiteettiei ole pienentynyt yhtä paljon kuin autojen lukumäärä on laskenut. Arvioitukuljettajamäärä on noin 1 000 kuljettajaa.Selvityksessä laskettiin säiliöautojen määrä, joka tarvittaisiin hoitamaan maakaasuntoimitushäiriön aiheuttamaa öljytuotteiden lisäkuljetustarvetta kuukaudenmittaisessa häiriötilanteessa tammikuussa 2007 ja 2012.Kevyen polttoöljyn osalta säiliöautokalusto näyttäisi riittävän hoitamaan kuukaudentalviaikaisesta maakaasun saantihäiriöstä johtuva lisäkuljetustarve. Suuret öljyvarastotisoissa yhdyskuntien omistamissa kulutuskohteissa helpottavat selviytymistä.Lisäöljyn kuljetuksiin tarvittava autotarve olisi noin 7–8 prosenttia (18–25 kpl) koko kevyen polttoöljyjen säiliöautojen määrästä kuukauden kuluttua häiriönalkamisesta.Raskaan polttoöljyn kohdalla autotarve olisi kuukauden kohdalla neljännes kalustonmäärästä (15–16 kpl). Näin paljon olemassa olevan kaluston käyttöä ei todennäköisestipystyttäisi tehostamaan. Jos tarkastellaan ainoastaan yhdyskuntia, tehostamistarveon noin 10 prosenttia, mikä pystyttäisiin hoitamaan. Jos tarkastellaanvain teollisuutta, tehostamistarve on noin 15 prosenttia, mikä ehkä olisi hoidettavissa.Selvityksessä on laskettu keskimääräinen öljyautojen lisätarve ja verrattu sitä kokomaan kuljetuskalustoon. Maakaasua käytetään kuitenkin alueella, jossa onpääosa maan öljynkulutuksesta. Onko mahdollista tehostaa autojen käyttöastetta"maakaasu-Suomen" alueella? Lisäksi kuljettajista voi tulla pulaa, jos häiriö jatkuupitkään.Johtopäätökset• jos teollisuus (metsäteollisuus) siirtyisi yhdyskuntien lisäksi maakaasuakorvaavien polttoaineiden käyttäjäksi, raskaan polttoöljyjen logistiikkaantulisi epävarmuustekijöitä (autojen ja lastauspaikkojen riittävyys)– teollisuus muodostaa lähes kaksi kolmasosaa raskaan öljyn häiriöaikaisestalisäkuljetustarpeesta• kuljettajista voi tulla pulaa, mikäli häiriö jatkuu pitkään• häiriön aikainen sää vaikuttaa merkittävästi kuljetustarpeeseen• kova pakkasjakso nostaa kulutusta ja kuljetustarvetta erityisesti raskaanpolttoöljyn osalta ja vaikeuttaa tilannetta entisestään49

• maakaasun korvaaminen muilla polttoaineilla on markkinaehtoista ainakinaluksi• maakaasua korvaavien öljykuljetusten logistiikka tulee saada toimimaannopeasti• häiriön kesto ja laatu olisi tiedostettava nopeasti• kaasun saannin keskeytymistä tulisi harjoitella eli mitä kaikkea tulisi ottaahuomioon 2–3 ensimmäisen päivän aikana• energiantuottajien ensisijainen maakaasua korvaava polttoaine on mieluumminkevyt polttoöljy50

8 Velvoitevarastoinnin kehittäminenja säädösten muutostarve518.1 Kivihiililaitosten velvoitevarastojen vaihteluKivihiiltä käyttävien laitosten varastovelvoite määräytyy niiden kolmen aikaisemmanvuoden hiilen kulutuksen perusteella. Kivihiiltä käyttävien kaukolämmön yhteistuotantolaitostentuotanto vaihtelee hieman säiden mukaan, mutta lauhdesähköätuottavien laitosten vuotuinen kivihiilen käyttö voi vaihdella voimakkaastipohjoismaisesta vesitilanteesta ja sähkön tuonnista johtuen. Lauhdevoimalaitoksenvarastovelvoite voi siten olla varsin alhainen ja riittämätön ajankohdan kulutukseennähden.Varastovelvoitteen voimakas vaihtelu on myös Huoltovarmuuskeskuksen kannaltaongelmallista, mikäli HVK:n varastoilla ja velvoitevarastoilla tulisi kattaa Valtioneuvostonpäätös tuontipolttoaineiden viiden kuukauden tavoitetasosta myöskivihiilen osalta.Ratkaisuehdotus: Kivihiiltä käyttävän vastapainelaitoksen varastointivelvoitemääräytyisi edelleen kolmen aikaisemman vuoden kulutuksen perusteella. Kivihiiltäkäyttävän lauhdelaitoksen varastointivelvoite olisi vähintään laitoksen viimeisenkolmen käyttövuoden kahden huipputuotantokuukauden keskiarvon suuruinen.Varaston pitäisi sijaita laitoksella tai luotettavan kuljetusyhteyden päässä.Kivihiilen velvoitevarastointi ei ole taloudellisesti merkittävän raskas. Hiili onfossiilisista polttoaineista edullisin ja varastointikustannukset ovat alhaiset.Säädösmuutos: Velvoitevarastolain 4§: Kivihiililaitoksen velvoitevaraston tuleekunkin vuoden heinäkuun 1 päivästä alkaen vastata kolmen kuukauden keskimääräistäkulutusta, lauhdelaitoksen kuitenkin vähintään laitoksen yhden kuukaudenhuippukulutusta vastaavaa määrää. Kivihiiltä käyttävän lauhdelaitoksen huippukulutuksellatarkoitetaan laitoksen edellisten kolmen kalenterivuoden aikana toteutuneenkahden suurimman kuukausikohtaisen kulutuksen keskiarvoa.8.2 Maakaasun ”vastaavan varmuuden” periaateMaakaasulaitoksilla on mahdollisuus täyttää varapolttoaineiden (kevyt ja raskaspolttoöljy) varastovelvoitteensa ”vastaavan varmuuden” periaatteella tekemälläesimerkiksi hiiltä käyttävän laitoksen kanssa sopimus sähköenergian tuottamises-

52ta hiilellä, jolloin hiiltä tulee olla velvoitetta vastaava määrä. Ongelmana on, ettämaakaasuhäiriön sattuessa kovan pakkasjakson aikana maakaasulaitoksen sähkönhuipputehoa vastaavaa määrää ei tarvitse tuottaa hiililaitoksella, ainoastaan keskimääräistäkulutusta vastaava sähköteho. Lisäksi ongelmana on se, että Suomenhuipunaikainen tuotantokapasiteetti on selvästi alle huippukulutuksen, eikä ylimääräistä,maakaasuhäiriön varalta seisovaa reserviä ole.Ratkaisuehdotus: Velvoitevarastointilainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että”vastaavan varmuuden” periaatteella hiililaitoksen tulisi pystyä tuottamaan maakaasulaitoksensähkön huipputehoa vastaava sähköteho esimerkiksi yhden kuukaudenajan ja kolmen kuukauden keskituotantoa vastaava sähköenergia. Maakaasulaitoksensähkön huipputeho määräytyisi kolmen viimeisen käyttövuodensuurimman tuotantotehon perusteella. Maakaasulaitoksen velvoitteen voisi korvatamyös osittain.Säädösmuutokset: Velvoitevarastoasetuksen 9 §:n 1 momenttiin lisättäisiin:Huoltovarmuuskeskus voi myöntää maakaasulaitokselle tai kivihiililaitokselle luvankorvata varastointivelvoitteen kokonaan tai osittain muulla vastaavan huoltovarmuudenturvaavalla tavalla edellyttäen, että:…Velvoitevarastoasetuksen 9 §:n 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin: 1) korvaavallajärjestelyllä voidaan tuottaa sama määrä energiaa kuin saataisiin velvoitevarastolla;ja korvaavalla järjestelyllä voidaan tuottaa sama sähköteho yhden huipputuotantokuukaudenajan kuin korvattavalla laitoksella. Maakaasulaitoksen sähköntuotannonhuipputeho määräytyy laitoksen kolmen viimeisen käyttövuodensuurimman sähköntuotantotehon perusteella.8.3 Maakaasulaitosten varapolttoaineidenvarastot laitospaikallaOsalla maakaasua käyttävistä laitoksista on pienet varapolttoaineiden velvoitevarastotlaitospaikalla. Varastojen riittävyydestä on tehty konsulttiselvitys ”Maakaasunhuoltovarmuus yhdyskuntien kaukolämmön tuotannossa”. Selvityksenlähtökohtana oli maakaasun tuonnin katkeaminen, kun ulkoilman lämpötila on–30 astetta. Selvityksen mukaan yhdyskunnille kaukolämpöä tuottavien pientenlaitosten varapolttoainevarastojen riittävyys pakkasviikolla on keskimäärin kaksija puoli vuorokautta, keskisuurten keskimäärin viisi vuorokautta, suurten 14 vuorokauttaja yhteistuotantolaitosten viisi vuorokautta. Mikäli varapolttoainevarastot(kevyt ja raskas polttoöljy) eivät sijaitse laitospaikalla, ongelmaksi muodostuunäiden tuotteiden kuljetuskapasiteetin normaalitilanteessakin erittäin korkea käyttöasteja varapolttoaineita ei siten saada kuljetettua maakaasulaitoksille. Selvityk-

53sen mukaan seitsemän vuorokautta kestäneen maakaasun tuontihäiriön sattuessatarvittaisiin tuolloin 30–50 kpl säiliöautoja ja kuukauden kestävässä tuontihäiriössäsäiliöautotarve on noin 70 kpl häiriön lopussa. Mikäli laitos on sopinut sitovastikorvaavien polttoaineiden kuljetuksista kuljetusyrityksen kanssa, voivat varapolttoainekuljetuksetolla etusijalla esimerkiksi lämmityspolttoainekuljetuksiinnähden.Kuluvan vuoden kesäkuun alussa valmistui Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan(PTS) Öljypoolin tilaama Pöyryn selvitys ”Maakaasun varapolttoaineidenlogistiikkaselvitys”. Selvityksessä tarkasteltiin maakaasun tuonnin katkeamistakahdessa eri tilanteessa. Toisessa käytettiin lähtökohtana vuoden 2007 tammikuunlämpötilakorjattua säätilaa, toisessa tammikuun neljännen viikon mukaista kahdenviikon pituista pakkasjaksoa, jossa keskilämpötila oli noin –5 astetta. Selvityksessätarkasteltiin maakaasun varapolttoaineiden kuljetuskaluston lisätarvetta, säiliöautojenkuljettajien riittävyyttä, lastauskapasiteetin riittävyyttä, junakuljetusmahdollisuuttaja kemikaalien kuljetusautojen käyttöä. Laskennan lähtökohtanaoli edellä mainitussa Fimatorin selvityksessä tehty kysely korvaavien polttoaineidenvarastotilanteesta yhdyskuntien laitoksilla. Varastojen käytössä noudatettiinperiaatetta, että kuljetukset tapahtuivat lähimmältä varastolta riippumatta siitä, olivatkone velvoitevarastoja vai valtion varmuusvarastoja. Järjestely perustui varastoitujenpolttoaineiden vaihtoon, jolloin valtion varmuusvarastojen taso ei laskisiyhden kuukauden mittaisen maakaasun tuontihäiriön aikana. Pöyryn selvityksessälähtökohtana oli lisäksi se, ettei maakaasun tuontihäiriön lisäksi ole häiriöitä öljyntuonnissa.Keväällä 2006 säiliöautoja oli seuraavasti: keskitisleet ja bensiinit 386 kpl, raskaspolttoöljy ja bitumi 64 kpl ja muita 38 kpl.Säiliöautokuljetukset jouduttaisiin käynnistämään yhdyskuntien laitoksille 3–5päivän kuluttua ja teollisuuden laitoksille 1–2 päivän kuluttua. Lievemmässä pakkastarkastelussayhdyskuntien polttoainekuljetuksiin tarvittava säiliöautojen lisätarveolisi yhden kuukauden kuluttua häiriön alkamisesta kevyen polttoöljyn osalta5 prosenttia ja raskaan polttoöljyn osalta 9 prosenttia säiliöautojen nykymäärästä.Teollisuuden osalta vastaavat lisätarpeet olisivat kevyellä polttoöljyllä 2prosenttia ja raskaalla polttoöljyllä 15 prosenttia nykyisestä säiliöautomäärästä.Yhdyskuntien ja teollisuuden yhteenlaskettu lisätarve olisi kevyellä polttoöljyllä7 prosenttia ja raskaalla polttoöljyllä 25 prosenttia nykyisestä säiliöautomäärästä.Selvityksen ”pakkasvaihtoehdossa”, jossa keskilämpötila oli noin –5 astetta, kahdenviikon kuluttua häiriön alkamisesta yhdyskuntien ja teollisuuden autojen yhteenlaskettulisätarve oli kevyellä polttoöljyllä 6 prosenttia ja raskaalla polttoöljyllä36 prosenttia autojen nykyisestä säiliöautomäärästä.

54Säiliöautokanta on nykyisin erittäin tehokkaassa käytössä. Autoja ajetaan kahdessa,jopa kolmessa vuorossa. Säiliöautojen lisätarpeen ohella ongelmaksi muodostuupula säiliöautojen kuljettajista, mikäli häiriö pitkittyy yli kahden viikon.Mikäli yhdyskuntien laitosten maakaasua korvaavien polttoaineiden velvoitevarastoistapuolet sijaitsisi laitospaikalla, riittäisi se Pöyryn selvityksen mukaan reilun3,5 viikon talviaikaiseen käyttöön. Tällöin varapolttoaineiden kuljetustarvettayhdyskuntien laitoksille ei ole ja kuljetuskalustoa voitaisiin käyttää teollisuudenvarapolttoaineiden kuljetuksiin.Pidemmällä aikavälillä kaasuputkiyhteys Viroon ja edelleen Latvian Incukalnsinmaakaasuvarastoon parantaisivat maakaasuhuollon varmuutta ja vähentäisivät varapolttoaineidenvarastointitarvetta. Viron putkiyhteys yhdistäisi Suomen myöseurooppalaiseen kaasuverkostoon. Nesteytetyn maakaasun, LNG:n tuonti monipuolistaisimaakaasun hankintaa.Uusia maakaasulaitoksia rakennettaessa myös varapolttoaineen käyttöön liittyvätratkaisut tulisi ottaa huomioon suunnitteluvaiheessa sekä laitosten ympäristöluvissa.Kun vakaviin maakaasun saantihäiriötilanteisiin varautuminen perustuu velvoitevarastointilainmukaan varapolttoaineiden käyttöön sekä osin niin sanottuunvastaavan varmuuden periaatteeseen, ei ympäristönsuojelulainsäädäntöön perustuentule tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka tekisivät mahdottomiksi toiseen lainsäädäntöönperustuvat varautumisjärjestelyt ja niiden asianmukaisen käyttöön ottamisen.Valmiuslainsäädännössä edellytetty varautuminen merkitsee laitosten ylläpitäjillepääomien sitomista varapolttoainevarastoihin ja mahdollisiin käyttöjärjestelmiintai muulla tavoin järjestettyyn varautumiseen. Laitosten ylläpitäjillä on siten oikeusodottaa, että ne voivat poikkeustilanteessa ympäristönsuojelulainsäädännönrajoittamatta ottaa käyttöön ne järjestelyt, joiden ylläpitämiseen ne on muulla lainsäädännöllävelvoitettu.Myös ympäristönsuojelulainsäädännössä kuten polttoaineteholtaan vähintään 50MW:n polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjenrajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen poikkeustilanteitakoskevia säännöksiä olisi voitava soveltaa niin, etteivät ne estä vahvistettujen varautumissuunnitelmientoimeenpanemista normaaliajan eikä poikkeusolojen häiriötilanteissaeivätkä tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista annettuun lakiinperustuvien velvoitevarastojen tarpeen mukaista käyttöön ottamista.Ratkaisuehdotus: Lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että varastointivelvollisellalaitoksella tulisi osa, esimerkiksi puolet velvoitevarastoista sijaita laitospaikalla taiputkiyhteyden päässä. Mikäli varastointia olisi jostain syystä erityisen vaikea to-

55teuttaa, tulisi Huoltovarmuuskeskuksella olla mahdollisuus antaa varastointivelvollisellelupa toteuttaa velvoite tältä osin muulla järjestelyllä.8.4 Maakaasulaitosten sähkötehon laskuvarapolttoainekäytölläJos maakaasun tuontihäiriössä joudutaan tuottamaan sähköä yhdyskuntien laitoksissamaakaasun varapolttoaineilla, laskee näiden laitosten sähköntuotantotehoyhteensä n. 400–500 MW edellä mainitun selvityksen mukaan. Pöyryn selvityksessäarvioitiin sähkötehon laskuksi 360 MW. Koko tehotaseen kannalta näin suurituotantokapasiteetin vähennys voi olla huippukulutusjaksolla eli kovalla pakkasellaerittäin merkittävä. Tämän selvityksen tulosten ja jo nykyisten ”vastaavanvarmuuden” ratkaisujen vaikutus tehotaseeseemme on tarkasteltava kokonaisuutena,ei vain yksittäisten voimalaitosten ratkaisuina.Ratkaisuehdotus: Käytetään hyväksi mahdollisuutta korvata maakaasulaitoksenvelvoite siten, että korvaavalla järjestelyllä voidaan tuottaa laitoksen sähköteho jatuotettu sähköenergiamäärä. Näistä korvaavista järjestelmistä ja mahdollista huipunaikaisestatuotantokapasiteetin alenemisesta on informoitava tehotaseesta jakapasiteettiseurannasta vastaavia tahoja (Fingrid, kauppa- ja teollisuusministeriö,Energiamarkkinavirasto).8.5 Maakaasun käyttö teolliseen tuotantoonVelvoitevarastointilainsäädännön mukaan maakaasun käytöllä teolliseen tuotantoonei ole varastointivelvoitetta. Lainsäädäntö ei ole erityisen selkeä ja sitä on tulkittusiten, että teollisuusyrityksen yhteydessä olevan voimalaitoksen sähkön jalämmön tuotantoon menevällä maakaasulla ei ole varapolttoaineiden varastointivelvoitettasiltä osin kuin kaasu käytetään kyseisen teollisuuslaitoksen sähkön jalämmön hankintaan. Aiemmin tällaiset voimalaitokset olivat usein teollisuusyrityksenomistuksessa, mutta nyttemmin niitä on myyty suurille sähköntuotantoyrityksille,jotka myyvät maakaasulla tuotetun sähkön avoimilla markkinoilla.Huoltovarmuuskeskus joutuu hankkimaan maakaasun varapolttoaineita viidenkuukauden kulutusta vastaavan määrän varastovelvoitteesta vapaiden laitosten varalle,jotta Valtioneuvoston tuontipolttoaineiden viiden kuukauden varastotasotavoitetäyttyisi. Varapolttoaineiden kuljetukseen liittyy merkittävä kuljetuskapasiteetinriittävyysongelma maakaasun tuonnin häiriötilanteessa.

56Ratkaisuehdotus: Määritellään maakaasun käyttö teolliseen tuotantoon tarkemmin.Maakaasun käyttönä teolliseen tuotantoon pidettäisiin kaasun raaka- ainekäyttöä,prosessikäyttöä ja sellaista teollisuuslaitoksen käyttöä, jossa kaasu käytetäänteollisuuslaitoksen omassa voimalaitoksessa sähkön ja lämmön tuotantoon,jotka kulutetaan laitoksen omassa tuotannossa.Säädösmuutos: Velvoitevarastolain 12§:n 1 momentin loppuun lisätään lause:Maakaasun käyttöä teolliseen tuotantoon on kaasun raaka-ainekäyttö, prosessikäyttöja sellainen teollisuuslaitoksen käyttö, jossa kaasu käytetään teollisuuslaitoksenomassa voimalaitoksessa sähkön ja lämmön tuotantoon, jotka kulutetaanlaitoksen omassa tuotannossa.8.6 HVK:n maakaasun varapolttoaineidenkuljetukset laitoksilleMaakaasun tuontihäiriön sattuessa varapolttoaineiden käyttö- ja kuljetustarve lisääntyyoleellisesti. Laitoksille, joilla ei ole varastointivelvoitetta eikä merkittäviäomia varastoja, jouduttaisiin aloittamaan kuljetukset HVK:n varastoilta välittömästi,mikäli laitosten toiminnan halutaan jatkuvan. Tilannetta vakavoittaa, jos samanaikaisestisähkön tuonnissa on häiriöitä pakkaskautena. Varastovelvollisillalaitoksilla on kolmen kuukauden (keskikulutusta) vastaava aika käynnistää kuljetuksetHVK:n varastoilta, mikäli maakaasun tuontihäiriö jatkuu pidempään. Valtionvarmuusvarastojen käyttöönotto edellyttää valtioneuvoston päätöstä. Mikälivaltion varmuusvarastoja käytetään yhdyskuntien tai teollisuuden tarpeisiin, polttoaineidenkuljetuksista vastaa käyttäjä.Ratkaisuehdotus: Osaratkaisuna olisi edellisessä kohdassa mainittu tarkennusmaakaasun teolliseen tuotantoon käytön määrittelyyn. Lisäksi mikäli yhdyskuntienmaakaasun velvoitevarastoista esimerkiksi vähintään puolet sijaitsisi laitospaikalla,helpottaisi se varapolttoaineiden kuljetusongelmaa.8.7 Varmuusvarastojen käyttöönottokansainvälisissä häiriötilanteissaSuomella on IEA:n ja EU:n jäsenenä velvollisuus ylläpitää öljyn varmuusvarastoja.Kansainvälisessä öljyn saatavuushäiriössä IEA voi käynnistää yhteisen ohjelman,jossa jäsenmaiden öljyn varmuusvarastoja puretaan markkinoille vajeen kattamiseksi.Suomen varastotasot riittävät merkittävänkin vajeen kattamiseen. Vel-

57voitevarastojen käytön salliminen tapahtuu HVK:n luvalla nykysäädösten mukaanvarastointivelvollisen hakemuksesta. Mikäli halutaan että HVK myöntää alitusluvanilman hakemusta, tarvitaan velvoitevarastointisäädöksiin muutos. Toisaaltavelvoitevarastolain 16 §:n 3 momentti antaa mahdollisuuden kauppa- ja teollisuusministeriölleantaa lupa alittaa varastointivelvoite ilman hakemusta.Valtion varmuusvarastojen purkaminen voi tapahtua myymällä niitä markkinoilletai lainaamalla öljytuotteita tai raakaöljyä yrityksille. Jälkimmäinen menettely onhallinnollisesti kevyempi ja nopeampi toteuttaa kuin tarjouksiin perustuva myyntimenettely.Huoltovarmuuskeskusta koskevan asetuksen1§2kohta antaa jo nykyiselläänmahdollisuuden öljyn ja öljytuotteiden lainaamiseen yrityksille.8.8 Velvoitevarastojen korvaaminen tiketeillä taiulkomaisilla varastoillaEräissä maissa velvoitevarastointia ja valtion varmuusvarastoja on korvattu niinsanotuilla tiketeillä eli optiolla ostaa polttoainetta tarvittaessa. Tikettivarasto voisijaita kotimaassa tai ulkomailla. Tikettivarastot eivät lisää varastoissa reaalisestiolevaa polttoaineen määrää. EU:n öljyn varmuusvarastoja koskeva direktiivi salliimenettelyn ja myös varastojen pidon ulkomailla. Ulkomaiset varastot vaativat valtioidenvälisen sopimuksen ja lisäksi sopimuksen yritysten välillä. Ulkomaiset varastotaiheuttavat logistisia ongelmia ja lisäävät byrokratiaa.Työryhmän käsityksen mukaan tikettivarastoille ja ulkomaisille varastoille tulisiolla enimmäiskatto. Asiasta on keskusteltu EU:n ja IEA:n työryhmissä.8.9 Reservivoimalaitosten varastointivelvoitteetVoimalaitosten jako käytössä oleviin, reservilaitoksiin ja pysyvästi käytöstä poissaoleviin on ongelmallista.Reservikapasiteetiksi voidaan katsoa osin kivihiililauhde-, kaasuturbiini- ja dieselvoimalaitokset.Koska kokonaiskapasiteetti ei riitä kattamaan huippukulutusta,ei varsinaisia sähkömarkkinaosapuolien reservejä voida katsoa olevan. KantaverkkoyhtiöFingridillä on omat nopeat häiriöreservit, mutta niiden käyttötarkoituson vain sähköjärjestelmän palauttaminen tasapainoon tunnissa parissa, jonkajälkeen ne vapautetaan jälleen häiriöreserveiksi. Käyttöajat jäävät niillä käytännössävain koekäyttöihin. Normaalitilanteessa niillä ei tulla tuottamaan merkittäviäenergiamääriä, jolloin niiden varastotarve on vähäinen. Erityisen vaikeassa

58häiriötilanteessa, jossa sähkön ja maakaasun tuonti Venäjältä olisi poikki kovanpakkasjakson aikana, nopeita häiriöreservejä jouduttaisiin käyttämään ehkä pidempään.Määräaikaisessa tehoreservijärjestelmässä on kolme lauhdevoimalaitosyksikköä,teholtaan yhteensä 600 MW. Näistä kolmesta yksiköstä kaksi on ainoastaan raskastaöljyä käyttävää lauhdeyksikköä ja yksi maakaasulauhdelaitos. Muita vähäiselläkäytöllä olevia laitoksia ovat muutamat kaasuturbiinit ja dieselvoimalaitokset.Näiden yksiöiden mukaan lukien tehoreservijärjestelmän voidaan katsoa olevansähkömarkkinoilla ja niillä voidaan olettaa tuotettavan sähköä ja lämpöä häiriötilanteissaja poikkeusoloissa. Tehoreservijärjestelmässä olevilla laitoksilla onjärjestelmän mukaisesti oltava yhden viikon suuruiset polttoainevarastot.Reservivoimalaitosten polttoainekuljetuksiin on syytä varautua mahdollisen pitkittyvänhäiriön varalta.8.10 Sähkön tuonti ja kotimainen sähköntuotantoSähkön kotimaiseen tuotantoon verrattuna sähkön tuonnilla on eräitä lisäriskejä:Myyjän toimitushäiriöt ja rajajohtojen toimintahäiriöt. Sähkön tuonnilla ei olevastaavaa huoltovarmuusrasitetta kuin kotimaisella lauhdesähkön tuotannolla,josta pääosa tapahtuu kivihiiltä käyttävissä laitoksissa. Huoltovarmuusperusteisiamaksuja voitaisiin asettaa vain sähkön tuonnille Venäjältä, ei tuonnille Ruotsistaeikä Norjasta eikä pysyvästi tuonnille Virosta.Lauhdevoimalaitoksissa kivihiilen velvoitevarastointi aiheuttaa kuluja varastoonsitoutuneen pääoman korkokustannusten muodossa. Maakaasuun ja öljyyn perustuvalauhdesähkön tuotanto on melko vähäistä. Lauhdesähkön tuotantoon käytetynhiilen velvoitevarastojen korkokulut ovat suuruusluokaltaan kaksi miljoonaaeuroa kolmen kuukauden varastotasolla. Tästä Venäjän osuus olisi tuotujen vuosienergioidensuhteessa jaettuna noin 200 000 euroa. Tällaisen rahamäärän kerääminenVenäjän sähkön tuonnilta ei ole tarkoituksenmukaista, kun otetaan huomioonkaikki järjestelyt, jotka jouduttaisiin maksujen keräämiseksi ja kerättyjen varojenjakamiseksi tekemään.Sähkön tuontia voidaan rajoittaa rajajohtojen rakennuslupia myönnettäessä,mikäli sähkön tuonnin määrän katsotaan huoltovarmuussyistä kasvavan liiansuureksi kotimaiseen tuotantoon verrattuna. Tältä osin ei ole tarvetta säädösmuutoksiin.

8.11 Raakaöljyn ja öljytuotteiden velvoitteidenkorvaaminen59Velvoitevarastointiasetuksen raakaöljyn ja öljytuotteiden velvoitteiden korvaamistakoskevat kohdat eivät enää täysin vastaa öljynjalostuksen nykyisiä tuotantomalleja.Joustavuuden lisääminen olisi perusteltua myös öljytuotevelvoitteidenosalta silloin, kun se voi tapahtua huoltovarmuutta vaarantamatta. Velvoitevarastointilainsäädännöntarkoituksena ei ole estää tuotannon järkeistämistä ja kehittämistävaan varmistaa huoltovarmuutta. Riittävän joustavat velvoitteiden korvaamissäännötolisivat omiaan keventämään velvoitevarastoinnista varastointivelvollisilleyhtiöille aiheutuvaa ylimääräistä taakkaa.Myös säännösten sanamuotoa on paikallaan tarkistaa vastaamaan nykyisiä prosesseja.Säännösten ahdas sanamuoto voi johtaa tavanomaisessa jalostusprosessissasyntyvän tilanteen tulkitsemiseen velvoitevarastointisäännösten vastaiseksi, mikäei luonnollisesti ole lainsäädännön tarkoitus. Uutena sanamuotona asetuksen11 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi käsite ”käytettävissä olevat jalostamovalmisteet”,koska jalostamolla on bensiinikomponentteja, jotka tilanteen mukaanvoidaan käyttää joko moottoribensiinin valmistamiseen tai esimerkiksi petrokemianraaka-aineeksi. Näitä komponentteja ei siis ole välttämättä varattu käytettäväksiyksinomaan bensiinin valmistamiseen. Tällaiset jakeet tulisi kuitenkin voida lukeavelvoitevarastointisääntöjen mukaan korvaavaksi öljytuotteeksi. Periaatteessa kyseon vain säädöstekstin täsmentämisestä.Vastaava lisäys on tarpeen samassa asetuksen kohdassa myös keskitisleidenosalta, koska säännös jalostamovalmisteiden käyttämismahdollisuudesta puuttuukokonaan voimassa olevasta säädöstekstistä. Keskitisleissä jalostamolla onkuitenkin esimerkiksi jakeita, jotka ovat erinomaisia dieselkomponentteja, muttajotka useimmiten menevät muuhun käyttöön kuten muuntamoöljyjen komponenteiksi.Sekä raakaöljyn että öljytuotteen maahantuojan velvoitteen korvaaminen muullaöljytuotteella edellyttää aina Huoltovarmuuskeskuksen lupaa ja on harkinnanvaraista.Harkintavallan rajat on määritelty suhteellisina vähimmäis- ja enimmäisrajoinaasetuksen 11 ja 12 §:ssä. Raakaöljyn maahantuojan velvoitteen korvattavuuttakeskitisleillä ja bensiinillä tulisi väljentää nykyisestä muuttamalla rajojahieman alaspäin, koska näiden tuotteiden volyymit ovat kasvaneet ja vienti tapahtuuaikaisempaa suuremmissa erissä. Näissä tilanteissa saattaa olla mahdollista, ettätuoteryhmän osuus jää hetkellisesti matalaksi. Koska tilanteen kesto on kuitenkinlyhyt ja kokonaisvelvoite täyttyy, ei olisi kohtuullista, että sitä jouduttaisiintarkastelemaan säännösten vastaisena tilanteena.

Bensiinin osalta olisi lisäksi tarpeen nostaa korvaamismahdollisuuden ylärajaa lievästinykyisestä, koska tietyissä tuotantotilanteissa erityisesti keveämmillä raakaaineillaprosessia ajettaessa bensiinin osuus nousee 40 prosentin tasolle.Raskaan polttoöljyn osalta sen suhteelliseen enimmäismäärään raakaöljyn maahantuojanvelvoitteen korvaamisessa ei ole tarpeen tehdä muutoksia.Asetuksen 11 §:ään tehtäviä joustavuutta lisääviä muutoksia vastaavasti myös öljytuotteenmaahantuojan velvoitteen korvaamisen harkinnan edellytyksiä esitetäänväljennettäviksi.SÄÄDÖSMUUTOS: Velvoitevarastointiasetuksen 11 §: Raakaöljyn maahantuojanvelvoitteen korvaaminen. Huoltovarmuuskeskus voi myöntää raakaöljyn jamuun öljynjalostuksessa käytettävän raaka-aineen maahantuojalle luvan korvatavarastointivelvoitteestaan enintään 50 prosenttia öljytuotteilla.Raakaöljyn ja muiden öljynjalostuksessa käytettävien raaka-aineiden varastointivelvoitettakorvaavia öljytuotteita voivat olla nestekaasu, lentobensiini, moottoribensiinija teollisuusbensiini sekä bensiinin valmistamiseen käytettävissä olevatjalostamovalmisteet, lento- ja moottoripetroli, dieselöljy sekä kevyt ja raskas polttoöljysekä niiden valmistamiseen käytettävissä olevat jalostamovalmisteet. Raakaöljynja muiden öljynjalostuksessa käytettävien raaka-aineiden varastointivelvoitettakorvaavasta öljytuotemäärästä saa enintään 35 prosenttia olla raskastapolttoöljyä. Keskitisleiden osuuden on oltava vähintään 20 prosenttia ja bensiinituotteidenja -valmisteiden osuuden vähintään 10 ja enintään 40 prosenttia.Raakaöljyn ja muiden öljynjalostuksessa käytettävien raaka-aineiden varastointivelvoitettakorvattaessa katsotaan öljytuotetonnin vastaavan tonnia raakaöljyä taimuuta öljynjalostuksessa käytettävää raaka-ainetta.12 §: Öljytuotteen maahantuojan velvoitteen korvaaminen. Huoltovarmuuskeskusvoi myöntää öljytuotteen maahantuojalle luvan korvata velvoitteensa seuraavasti:1) raskaan polttoöljyn varastointivelvoite voidaan korvata varastoimallamuuta velvoitevarastoinnin piiriin kuuluvaa öljytuotetta;2) kevyen polttoöljyn tai dieselöljyn varastointivelvoitteesta voidaan korvata50 prosenttia varastoimalla raskasta polttoöljyä tai moottoribensiiniä;sekä3) moottoribensiinin varastointivelvoitteesta 50 prosenttia voidaan korvatavarastoimalla kevyttä polttoöljyä tai dieselöljyä.60Korvattaessa velvoite varastoimalla muita polttoaineita tuotteiden keskinäinenvastaavuus vahvistetaan tuotteiden massan perusteella.”

Publikationsseriens namn och kodBesöksadress PostadressHIM PublikationerAlexandersgatan 400170 HELSINGFORSPB 3200023 STATSRÅDETTelefon (09) 16001Telefax (09) 1606 366627/2007FörfattarePertti HärmeMauri ValtonenPubliceringstidOktober 2007UppdragsgivareHandels- och industriministerietOrganets tillsättningsdatum25.10.2006TitelRapport av arbetsgruppen för obligatorisk upplagring av importerade bränslenReferatArbetsgruppen har enligt uppdrag granskat behovet att ändra författningarna om obligatorisk upplagring av importerade bränslen.Syftet med lagen om obligatorisk upplagring är att säkerställa tillgången på importerade fossila bränslen, dvs. olja, stenkol ochnaturgas även då den lagringsskyldiges produktion eller kommersiella verksamhet på grund av störningar i tillgången på nämndabränslen löper risk att avbrytas eller väsentligt minska.De obligatoriska upplagen är bränslelager som ägs av aktörerna på energimarknaden och som kan användas endast med tillståndav en behörig myndighet eller av Försörjningsberedskapscentralen.Arbetsgruppen har under sitt arbete hört sakkunniga inom energibranschen och till sitt förfogande haft utredningar om transportkapacitetenstillräcklighet gällande reservbränslen för naturgas.Arbetsgruppen anser att lagen om obligatorisk upplagring fortfarande behövs. Finland har enligt Europeiska unionens lagstiftningoch IEA-medlemskapet skyldighet att hålla säkerhetsupplag av olja. Med hjälp av de obligatoriska upplagen uppfylls endel av Finlands skyldigheter att hålla upplag av olja som motsvarar tre månaders import och förbrukning.Arbetsgruppen har granskat utvecklingen av stenkolsupplagen och konstaterat att behovet av stenkol är mycket varierande ochatt förbrukningen är svår att förutse. Upplagen av stenkol i Finland tryggar en tillräcklig eleffekt på elmarknaden såväl i Finlandsom i de övriga nordiska länderna. Arbetsgruppen föreslår att formeln för beräkning av den obligatoriska upplagsmängdenav stenkol ändras, så att en tillräcklig miniminivå upprätthålls under alla förhållanden.Obligatorisk upplagring av naturgas i form av betydande gaslager existerar inte i Finland. För att trygga naturgasverkens produktionupplagras ersättande bränslen. Arbetsgruppen föreslår åtgärder för att trygga transporterna av ersättande bränslen tillverksorten under alla förhållanden.Arbetsgruppen föreslår att i förordningen om obligatorisk upplagring införs preciseringar gällande naturgasverk i tillämpningenav principen om motsvarande säkerhet.Arbetsgruppen föreslår att definitionen av industriell användning av naturgas preciseras i lagen om obligatorisk upplagring.Dessutom föreslår arbetsgruppen att förordningen om obligatorisk upplagring ändras i fråga om oljeimportörens skyldigheter.Kontaktperson vid HIM: Energiavdelningen/Mauri Valtonen tfn (09) 1606 4814Nyckelordenergi, trygg energiförsörjning, olja, stenkol, naturgasISSN1459-9376Sidoantal60SpråkFinskaUtgivareHandels- och industriministerietISBN978-952-489-161-5Pris15 €FörläggareEdita Publishing Ab

Series title and number of the publicationAleksanterinkatu 4 P.O. Box 32 Tel. +358 9 16001MTI PublicationsFIN-00170 HelsinkiFINLANDFIN-00023 GOVERNMENTHelsinki FINLANDTelefax +358 9 1606 366627/2007AuthorsPertti HärmeMauri ValtonenDateOctober 2007Commissioned byMinistry of Trade and IndustryDate of appointment25 October 2006TitleReport of the Working Group on Compulsory Stockpiling of Imported FuelsAbstractAs per its mandate, the Working Group has examined the need to review statutes regulating the compulsory stockpiling ofimported fuels.The purpose of the Act on Compulsory Stockpiling is to secure the supply of imported fossil fuels, namely oil, coal and naturalgas, in cases where the production or commercial activities of the party under the stockpiling obligation are under threat ofbeing interrupted or fundamentally reduced due to a fuel supply disruption.Obligatory stockpiles are fuel stockpiles owned by energy market actors. The use of such stockpiles is subject to receivingpermission from the competent authority, the National Emergency Supply Agency.During its work, the Working Group consulted energy sector experts, and reports on the sufficiency of emergency fueltransport capacity for natural gas were made available to it.The Working Group considers that the Act on Compulsory Stockpiling remains necessary. Under European Union legislationand the terms of its IEA membership, Finland is obliged to maintain emergency oil stockpiles. These obligatory stockpilescontribute to fulfilling Finland’s obligations to maintain oil stockpiles corresponding to three months’ imports andconsumption.In its examination of the development of coal stockpiles, the Working Group noted that the need for coal was subject tosignificant variation, and pointed out the difficulty in forecasting coal use. Finnish coal stockpiles would secure the sufficiencyof electrical power in the electricity markets, both in Finland and the other Nordic countries. The Working Group suggests areview of the calculation formula used to calculate the obligatory coal stockpiles in order to maintain the number of stockpilesat a sufficient, minimum level under all circumstances.Finland is subject to no compulsory stockpiling of natural gas in the form of significant gas stockpiles. In order to secure theproduction of natural gas plants, substitute fuels are stockpiled. The Working Group recommends measures to secure thetransport of substitute fuels to plant localities in all circumstances.The Working Group suggests that, in the Decree on Compulsory Stockpiling, specifications be made concerning natural gasplants with regard to the application of the principle of comparable security.The Working Group suggests that, in the Act on Compulsory Stockpiling, the definition of industrial use be specified.Additionally, the Working Group proposes a revision of the Decree on Compulsory Stockpiling with respect to the obligationson oil importers.MTI contact person: Energy Department/Mauri Valtonen, tel. +358 9 1606 4814Key wordsenergy, energy supply security, oil, coal, natural gasISSN1459-9376Pages60Published byMinistry of Trade and IndustryLanguageFinnishISBN978-952-489-161-5Price€ 15Sold byEdita Publishing Ltd

Edelliset sarjassa ilmestyneet julkaisut1/2007 High-Growth SME Support Initiatives in Nine Countries: Analysis,Categorization, and Recommendations2/2007 Selvitys sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kehityksestä sekä sähkö- jamaakaasumarkkinalakien soveltamisesta saaduista kokemuksista3/2007 Alkavien innovaatioyritysten julkinen rahoitus Suomessa4/2007 Luovien alojen yritystoiminnan hankkeet vuosina 2000–20065/2007 Ehdotus julkisin varoin tapahtuvan, ulkomailta Suomeen suuntautuvanmatkailun edistämisen tarpeista, toiminnan organisoimisesta sekätarvittavista määräraha- ja muista resursseista6/2007 Maahanmuuttajayrittäjyys Suomessa – Nykytilanne jatoimenpide-ehdotuksia7/2007 Yrittäjyyspolitiikka pääministeri Matti Vanhasen hallituskaudella2003–2007. Yrittäjyyden politiikkaohjelma – loppuraportti8/2007 Keskisuurten kasvuyritysten mahdollisuudet ja haasteet9/2007 Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan tulostavoitteet vuodelle200710/2007 Luovien alojen yrittäjyyden kehittämisstrategia 201511/2007 Entrepreneurship Policy during Prime Minister Matti Vanhanen's Term ofGovernment 2003–2007. Entrepreneurship Policy Programme – Final Report12/2007 Työvoima- ja elinkeinokeskusten tulostavoitteet vuodelle 200713/2007 Competition in Finland: Trends across Business Sectors in 1994–200414/2007 Pilottiselvitys arvonlisäverolainsäädännön yrityksille aiheuttamistahallinnollisista kustannuksista. Mittaamismenetelmät ja hallinnollisiakustannuksia koskevat arviot15/2007 Lainsäädännön yritysvaikutusten arviointi. Case-selvitys16/2007 Metsäsektorin ja paperikemian uudistumisstrategia: Esitutkimus17/2007 Palveludirektiivi ja Suomi18/2007 TE-keskusten tuotteistettujen asiantuntijapalveluiden evaluointitutkimus”Analyysityökaluja pk-yritysten tarpeisiin”19/2007 Selvitys liiketoiminta-alan sanastoista ja sanastotyöstä20/2007 TE-keskusten tietohallinnon strategia21/2007 Kauppa- ja teollisuusministeriön arviointi. Toukokuu 200722/2007 Kansainvälisen kaupan koulutuskeskus Fintran toiminnan jakoulutustarjonnan arviointi23/2007 FinChi-innovaatiokeskus. Toiminnan arviointi ja suositukset24/2007 Kuinka EuP-laki vaikuttaa ympäristöön25/2007 Julkisesti rahoitettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen kaupallistaminen javienti osana suomalaisen hyvinvointiklusterin vienninedistämistä26/2007 Alueellisen kuljetustuen vaikuttavuuden, toimivuuden jakehittämistarpeiden arviointi. LoppuraporttiKTM PL 3200023 ValtioneuvostoAleksanterinkatu 4, Helsinkiwww.ktm.fi

Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointityöryhmän raporttiTyöryhmä on tarkastellut tuontipolttoaineiden velvoitevarastosäädösten tarkistamistarvetta.Velvoitevarastointilain tarkoituksena on varmistaa fossiilisten tuontipolttoaineiden eli öljyn, kivihiilenja maakaasun saatavuus myös silloin, kun varastointivelvollisen tuotanto tai kaupallinen toiminta onmainittujen polttoaineiden saantihäiriön vuoksi vaarassa keskeytyä tai olennaisesti vähentyä.Velvoitevarastot ovat energiamarkkinoiden toimijoiden omistuksessa olevia polttoainevarastoja, joidenkäyttö edellyttää toimivaltaisen viranomaisen eli Huoltovarmuuskeskuksen lupaa.Työryhmä katsoo, että velvoitevarastointilaki on edelleen tarpeellinen. Suomella on Euroopan unioninlainsäädännön ja IEA-jäsenyyden edellyttämät velvoitteet ylläpitää öljyn varmuusvarastoja. Velvoitevarastojenavulla täytetään osa Suomen velvoitteista ylläpitää kolmen kuukauden maahantuontia ja kulutustavastaavia öljyvarastoja.Työryhmä on tarkastellut kivihiilivarastojen kehitystä ja todennut kivihiilen tarpeen suuren vaihtelevuudensekä käytön ennakoinnin vaikeuden. Suomen kivihiilivarastot turvaavat sähkötehon riittävyyttäsekä Suomen että muiden Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla. Työryhmä ehdottaa kivihiilen velvoitevarastonmäärän laskentakaavan tarkistamista, jotta varastojen määrä pysyisi riittävällä minimitasolla kaikissaolosuhteissa.Maakaasun velvoitevarastointia merkittävien kaasuvarastojen muodossa ei Suomessa ole. Maakaasulaitostentuotannon turvaamiseksi varastoidaan korvaavia polttoaineita. Työryhmä suosittaa toimenpiteitä,joilla turvattaisiin korvaavien polttoaineiden kuljetukset laitospaikkakunnalle kaikissaolosuhteissa.Työryhmä ehdottaa velvoitevarastointiasetukseen maakaasulaitoksia koskevia täsmennyksiä vastaavanvarmuuden periaatteen soveltamisessa.Työryhmä ehdottaa velvoitevarastointilakiin maakaasun teollisen käytön määritelmän täsmentämistä.Lisäksi työryhmä ehdottaa velvoitevarastointiasetuksen tarkistamista öljyn maahantuojan velvoitteidenosalta.ISSN 1459-9376ISBN 978-952-489-161-5ISSN 1796-0010 (nettiversio pdf)ISBN 978-952-489-162-2 (nettiversio pdf)EDITA PUBLISHING OYPL 800, 00043 EDITAvaihde 020 450 00ASIAKASPALVELUpuhelin 020 450 05faksi 020 450 2380EDITA-KIRJAKAUPATHELSINGISSÄAntinkatu 1puhelin 020 450 2566