Espoolehti 3/2020

espoolainen
Finnoosta rakentuu tällä vuosikymmenellä
merellinen asuinalue, jonka suunnittelussa
on hyödynnetty paikallistuntemusta.
Kaitaan lukion oppilaat pääsivät
suunnittelemaan metron alikulkutunneliin
tulevan taideteoksen.
Finnoon uusi
asuinalue valmistuu
2030-luvulla.
Paikallisten kädenjälki
tulee näkymään osana
kokonaisuutta.
Paikallista
taidetta
Teksti Eemeli Sarka Kuva Timo Porthan
Finnoo
• Vanhalta nimeltään
Suomenoja
• Sijaitsee Kaitaan ja
Nöykkiön kaupunginosien
alueella
• Länsiväylän varrella
• Länsimetron jatkoosan
yksi asemista
tulee Finnoon
keskustaan
• Rakentuu 17 000
asukkaan
asuinalueeksi
• Ensimmäiset uudet
asukkaat pääsevät
muuttamaan
syksyllä 2021
Kaitaan lukion kuvataidelinjan oppilaat suunnittelivat
metroasemalle johtavaan alikulkutunneliin
merenpohjaa kuvaavan teoksen yhteistyössä
kaupungin kanssa.
– Osallistava tekeminen kuuluu kaupungin
arvoihin, joten tähän valittiin opetustoimea tukeva oppilasyhteistyö,
kertoo Finnoon alueen projektinjohtaja
Kimmo Leivo.
Mukana olleet oppilaat ovat tyytyväisiä siitä, miten he
pääsevät jättämään jälkensä alueen ihmisten elämään.
– Kun paikallinen koulu osallistuu tällaiseen, se näyttää,
että tästä alueesta ollaan kiinnostuneita ja kotoisuuden
lisäämiseen käytetään voimavaroja, Robert Söderman
sanoo.
Alueilla on oma identiteetti. Suunnitteluvaiheen alussa
oppilaat tutustuivat alueen erityispiirteisiin sekä Finnoon
designmanuaaliin, joka ohjaa alueen kehitystä.
– Paikalliset alueen ja sen kulttuurin tuntevat ihmiset
tuovat persoonaa suunnitteluun. He pystyvät tekemään
oman näköisensä teoksen, joka kuvastaa tätä paikkaa,
Väinö Rajakallio toteaa.
Uudistumisesta huolimatta Finnoon seutu on pysynyt
oppilaiden mukaan rauhallisena.
– Vaikka uutta rakennetaan, täällä on jätetty metsiä ja
tilaa elää, Rajakallio kiittää.
Luonto ja merellisyys näkyvät alueen suunnittelussa,
ja teoksen sijoittuminen maan alle antoi tekijöille idean
merenpohjaa kuvaavasta teoksesta.
Kuvataidelinjalla on hyvä ryhmähenki. Projektin alussa
oppilaat jakaantuivat pienempiin ryhmiin, joista jokainen
esitteli yhden idean.
– Vaikeinta oli lähteä puristamaan erilaisista ideoista
yhtä kokonaisuutta, Söderman kertoo.
Taideteoksen valtavan koon hahmottaminen oli hankalaa,
vaikka apuna käytettiin mallikaloja todellisessa mittakaavassa.
Käytettävä materiaali oli myös uusi tuttavuus.
– Yhdessä ehdotuksessa ruostutettua terästä olisi tullut
korkealle, jolloin teos olisi luonut liian tumman ilmapiirin
tilaan, Anri Pähklamäe muistelee.
26 Espoon kaupungin lehti asukkaille