2021-1 Suomen Turku

ä
Kadonneen Turun jäljillä
k
as
is
kine
l
Rauta- ja peltisepänliike Yrjö Ståhlbergin väkeä
Ketarantien pajan pihalla arviolta 1930-luvulta.
Yrjö Ståhlberg on toinen oikealta.
Kuva: TMK/Attila
s
is
Seppänä katolla
Ståhlbergin paja Raunistulan Lonttisten 1. linjalla mainosti ”Sepäntöitä kohtuushinnoilla”.
Yli satavuotiaan pajan tarina päättyi viime vuonna.
a
y
ät
l
l
ä
täs
Seppä Frans Emil Ståhlberg perusti vuonna 1913
rauta- ja peltisepänliikkeen Raunistulan Lonttisten
1. linjalle. Kun hänen poikansa Yrjö siirtyi
yrittäjäksi 1920-luvun lopulla, liike sai nimen Rauta- ja
peltisepänliike Yrjö Ståhlberg. Tällä nimellä yritys toimi
Yrjön kuolemaan, vuoteen 1966, saakka. Tämän
jälkeen omistus siirtyi perikunnalle, puoliso Lyylille ja
tyttärille, ja nimeen tuli lisäys jälk. eli jälkeläiset. Työtä
tehtiin koko ajan samassa paikassa, vaikka katuosoite
vaihtui Ketarantie 27:ksi 1940-luvun lopulla.
Seppämestari Yrjö valmisti perinteisten saranoiden
lisäksi useita erilaisia työkaluja. Rakennusliikkeille
tehtiin purkurautoja, käsipiikkejä ja meisseleitä. Niitä
tuotiin myös säännöllisesti pajalle teroitettaviksi. Aikoinaan
tehtiin todella paljon hollihakoja, joilla yhdistettiin
puupalkkeja rakentamisessa.
Suurimpia muistoihin jääneitä töitä on ollut Raunistulan
koulua ympäröivän pitkän aidan valmistus 1930-luvulla.
Myös Ukkokotia ympäröivä aita tehtiin pajalla. Sodan
jälkeen paja valmisti kaikki Turun linnan korjauksessa
tarvitut saranat ja ovihelat. Se oli iso työ.
Taontatöiden lisäksi pajan toisessa päässä tehtiin
penkkipeltiseppätyötä eli valmistettiin lähes kaikkea
pellistä, kuten mitta-astioita, kannuja ja tuuliviirejä.
Yrjön veli Veikko toimi yrityksessä peltiseppänä, ja
muiden töiden lisäksi hän tinasi aina Hamburger Börsin
kupariset kahvipannut ja muut astiat. Turun Osuuskauppa
olikin aikoinaan yrityksen suuri asiakas.
Peltisepät tekivät myös peltikattoja ja korjasivat niitä.
Maarian kirkon katon korjaaminen on jäänyt Veikon
pojalle hyvin muistiin. Hän kiipesi kymmenvuotiaana
kirkon katolle viemään kahvia isälleen. Seurakunta tilasi
pajalta myös Martin kirkon ristin valmistuksen ja sen
paikalleen asennuksen. Valmiit työt kuljetettiin asiakkaille
käsikärryillä ja niillä kulkivat myös pellit kattotyömaille
— oli osoite sitten lähellä tai kaukana.
Yritys mainosti 1930-luvulla, että ”Kaikkea sepäntöitä
tehdään kohtuushinnoilla.” Lisäksi hyvä laatu oli yrityksen
tavaramerkki. Pajalla oli töissä parhaimmillaan yli
10 henkeä ja vielä 1960-luvulla se työllisti kaksi seppää.
Pajatoiminta Ketarantiellä loppui lokakuussa 2020. Silloin
ahjo lämpeni viimeisen kerran ja sen jälkeen pajan
rakennukset purettiin. Ståhlbergin paja oli viimeinen
lähes kaupungin keskustassa toiminut perinteinen sepänpaja.
●
Sanna Kupila
Kirjoittaja on Turun museokeskuksen
tutkija, joka on
kiinnostunut turkulaisesta
teollisuushistoriasta.
Åbo vår stad N o 1/2021 11