SUOMEN-TURKU-MANU-2023

Juhlanumero 

65. vuosikerta 

ÅBO VÅR STAD 

MEIJÄ MANU 

JUHLANUMERO 

VÅR MANU, JUBILEUMSNUMMER 

MANUN 

TURUN 

VUODET 

KOKO 

KANSAN 

MANU 

MEIJÄ 

MANU

Sisällysluettelo 

PÄÄTOIMITTAJA 

JA TOIMITUSSIHTEERI 

Kati Leskinen 

Manun Turun 

vuodet 

VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA 

Maija Palonheimo 

TEKSTIT 

Aleksi Kauppinen 

ULKOASU 

Teemu Kaitanen 

PAINOPAIKKA 

Paino-Kaarina Oy, Kaarina 

TURKUSEURAN FÖRIPUOTI 

JA ASIAKASPALVELU 

Brinkkalan talo 

Vanha Suurtori 3, 20500 Turku 

info@turkuseura.fi 

040 6373 600 

Avoinna: 

ma klo 11–17, 

ti–pe klo 10–17.30 ja 

la klo 10–15 

MIKÄ SUOMEN TURKU? 

Suomen Turku - Åbo vår stad 

-lehti on turkulaisuuden päääänenkannattaja. 

Lehdessä 

kerrotaan Turun historiasta ja 

nykypäivästä kiinnostavien 

ihmisten ja ilmiöiden kautta. 

Käsillä oleva lehti on presidentti 

Mauno Koiviston juhlavuoden 

kunniaksi tehty erikoisnumero. 

MIKÄ TURKUSEURA? 

Turkuseura on kansalais - 

järjestö - jokaisen turkulaisen ja 

Turun ystävän yhdistys. 

Turkuseura järjestää turkulaisuuteen 

ja Turkuun liittyviä 

tapahtumia, tekee Turku-aiheisia 

tuotteita sekä ottaa kantaa 

kaupungin vetovoimatekijöihin. 

3 Eläköön meijä Manu, 

Turun oma poika! / 

Länge leve vår Manu, 

Åbos egen son! 

4 Juho Koiviston perintö / 

Arvet efter Juho Koivisto 

6 Selkeäsanainen 

lakkopuhuja 

8 Satamajätkästä 

filosofian tohtoriksi 

9 “Täällä Mauno Koivisto 

ammatinvalinnanohjauksesta...” 

10 Uusi arki Patterinhaassa 

13 Dramaattinen vuosi 1957: 

Manu Helsinkiin / 

Det dramatiska 

året 1957 

Koko kansan Manu 

14 “Manu sai koko konttorin 

nauramaan” 

16 Kansanmiehestä 

tasavallan presidentiksi 

20 Fundeeraaja / 

Funderaren 

26 “Kuis noi ikkunat pestään? 

Meijä Manu 

4 

14 

10 

Yhdistys on turkulaisten 

kaupungin osaseurojen aluejärjestö 

ja mahdollistaa asukkaiden 

osallistumisen Turun 

kehittämiseen. 

Turkuseuralla on oma kauppa, 

Föripuoti, jossa myydään 

Turku-tuotteita. Vuonna 1957 

perustettu yhdistys on kaksikielinen 

ja puoluepoliittisesti 

sitoutumaton. 

Lue lisää turkuseura.fi. 

LISÄTIEDOT 

Toiminnanjohtaja: 

Kati Leskinen 

040 528 3073 

kati.leskinen@turkuseura.fi 

28 ”Oli aivan selvää, 

että hän oli 

turkulainen” 

30 Saunan lauteilla 

32 Koivistosta Turkuseuran 

perustajajäsen 

33 "Kauppatorilla isä jäi 

aina suustaan kiinni" 

36 Turkuseuran 

Manu-tuotteet 

Mauno Koivisto -juhlavuoden 

ohjelma osoitteessa 

turku.fi/maunokoivisto 

26 

28 

2 

Suomen Turku

Aluksi 

Eläköön meijä 

Manu, Turun 

oma poika! 

Länge leve vår 

Manu, Åbos 

egen son! 

Mauno Henrik Koivistolla (1923- 

2017) oli kaikki mahdollisuudet jäädä 

tulematta Suomen pääministeriksi, Suomen 

Pankin johtajaksi ja lopulta Suomen tasavallan 

yhdeksänneksi presidentiksi. Äidin kuolema, isän 

ankara kasvatus, vähävaraisuus, huono koulumenestys 

ja sodat olivat Mauno Koiviston lapsuuden 

ja nuoruuden lähtökohdat, jotka Koivisto päätti 

kohdata ja selvitä niistä. 

Käsillä oleva Suomen Turku -lehden Meijä 

Manu -juhlanumero kertoo toistaiseksi ainoan 

turkulaislähtöisen presidentin suhteesta Turkuun ja 

turkulaisuuteen. 

Turkuseura, jonka yksi perustajajäsenistä Mauno 

Koivisto oli, keräsi turkulaisilta Manu-muistoja 

keväällä 2023. Puolensataa turkulaista jakoi muistojaan 

verkossa, puhelimitse, radion välityksellä ja 

kirjeitse. Tarinoita kerättiin lisäksi useiden haastatteluiden 

kautta. 

Muistot toimivat tämän julkaisun lähtökohtana, 

ja ne myös arkistoidaan Turun kaupunginarkistoon. 

Mukana on myös useita muistoja, jotka sijoittuvat 

jopa 1950- ja 1960-luvuille. Sitä varhaisempien 

vuosikymmenien suhteen julkaisu tukeutuu Mauno 

Koiviston omaan muistelmateokseen Koulussa ja 

sodassa (Kirjayhtymä 1998) sekä emeritusprofessori 

Timo Soikkasen tutkimuksiin. Lämmin kiitos, Timo, 

avustasi läpi hankkeen ja juhlavuoden järjestelyiden. 

Selvää on, että vaikka Koivisto eli suurimman 

osan elämästään Turun ulkopuolella, hänen turkulaisuutensa 

säilyi läpi elämän. Hän oli yksi meistä. 

Nyt, sata vuotta Koiviston syntymän jälkeen 

Manun elämä jatkuu turkulaisten muistoissa. Turkuseuran 

julkaiseman Kyllä se siitä -tuotesarjan myötä 

Manu näkyy myös katukuvassa kangaskasseissa ja 

paidoissa. 

Koiviston elämä on tarina sitkeydestä, periksiantamattomuudesta, 

armosta ja 

viisaudesta, joka koskettaa yli sukupolvien 

ja puoluerajojen. Lapsuuden ankaruus 

ja sotien koettelemukset eivät 

sammuttaneet Koiviston elämänjanoa. 

Terveet elämäntavat, elämänmittaiset 

ihmissuhteet ja ehtymätön uteliaisuus 

maailmaa kohtaan antoivat Koivistolle 

93 vuoden mittaisen elämäntaipaleen 

kuljettavaksi. 

Hyvää Manu-juhlavuotta, Turku. Eläköön 

Turun oma poika, Mauno Koivisto! 

Kati Leskinen 

Turkuseuran toiminnanjohtaja 

Aleksi Kauppinen 

Manu-muistitietoprojektin työntekijä 

Mauno Henrik Koivisto (1923–2017) 

hade alla möjligheter att inte bli statsminister, 

chef för Finlands bank och slutligen Finlands 

nionde president. Hans tidiga utgångspunkter – 

moderns förtidiga död, faderns stränga uppfostran, 

fattigdomen, dålig framgång i skolan och slutligen 

krigen var Mauno Koivistos tidiga utgångspunkter 

och inte de bästa, men han beslöt bemöta dem och 

klara sig vidare. 

Den publikation du håller i din hand är ett jubileumsnummer 

av tidningen Åbo vår stad. Specialnumret 

heter Meijä Manu och berättar om vårt lands 

enda Åbobördiga presidents förhållande till Åbo och 

det som är karakteristiskt för staden. 

Åbosamfundet, en förening som Mauno Koivisto 

var med om att grunda, samlade in Manurelaterade 

minnen under våren 2023. Femtio Åbobor delade med 

sig av sina minnen, på nätet, per telefon, i radion eller 

per brev. Berättelser samlades dessutom in genom 

intervjuer. 

Minnena utgör utgångspunkten för den här publikationen, 

och de kommer att arkiveras i Åbo stadsarkiv. 

Det finns en hel del minnen från 1950- och 

1960-talen. Beträffande ännu tidigare årtionden stöder 

sig publikationen på Mauno Koivistos egen memoarbok 

Koulussa ja sodassa (I skolan och i kriget, 

Kirjayhtymä 1998), samt på emeritusprofessor Timo 

Soikkanens forskning. Ett varmt tack till dig, Timo, för 

all din hjälp med publikationen och arrangemangen 

inför jubileumsåret. 

Det är helt klart att Koivisto, trots att han levde 

merparten av sitt liv på annan ort, förblev Åbobo livet 

ut. Han var en av oss. 

Nu, hundra år efter sin födelse, lever Manu kvar 

i Åbobornas minnen. Också i stadsbilden syns han 

i produktseriens Kyllä se siitä (Det ordnar sig nog) 

tygkassar och t-skjortor som Åbosamfundet låtit 

trycka upp. 

Koivistos liv är en berättelse om 

uthållighet, om att inte ge upp, om nåd 

och om en vishet som berör över generations- 

och partigränser. Den stränga 

barndomen och krigstidens prövningar 

förmådde inte släcka Koivistos livstörst. 

Sunda levnadsvanor, livslånga 

människorelationer och en outsinlig nyfikenhet 

gentemot världen gav honom 

en 93 år lång levnadsstig att vandra. 

Gott Manu-jubileumsår, Åbo! Länge 

leve stadens egen son, Mauno Koivisto! 

Översättning: 

Bianca Gräsbeck 

Åbo vår stad 3

Manun Turun vuodet 

Juho 

Koiviston 

perintö 

Mauno Koivisto syntyi 25. marraskuuta 

1923 Heidekenin synnytyslaitoksella. 

Kuva: Lehtikuva. 

Mauno Koiviston lapsuutta varjostivat 

äidin varhainen kuolema ja ankaran isän 

kasvatus. Kaikkia isän oppeja Koivisto ei 

kuitenkaan hylännyt. 

Tilattomien jälkeläinen 

Juho Koivisto (1881– 

1965) oli merimies ja 

laivapuuseppä. Hän 

seilasi ensimmäisessä 

maailmansodassa 

useilla ahvenanmaalaisilla aluksilla, jotka 

päätyivät saksalaisten upottamana 

Atlantin pohjaan. 

Kun sota loppui vuonna 1919, Koiviston 

palkkarahat lähetettiin vahingossa 

Suomeen. Muistelmateoksessaan Koulussa 

ja sodassa (Kirjayhtymä 1998) 

Mauno Koivisto kuvaa, että isän ei ollut 

koskaan tarkoitus jäädä Suomeen, 

avioitua tai hankkia lapsia. 

Niin vain kuitenkin kävi, että Juho Koivisto 

tapasi Turussa ompelijatar Hymni 

Eskolan (1884–1934), joka toimi hotelli 

Phoenixissa liinavarastonhoitajana. 

Naimisiin mentiin seuraavana vuonna, 

ja avioparille syntyi kolme lasta: Joel 

Olavi (s. 1921), Mauno Henrik (s. 1923) 

ja Julia Mirjam (s. 1927). 

Perhe koki valtavan järkytyksen, kun 

Hymni-äiti kuoli aivoverenvuotoon. 

Mauno oli tuolloin 10-vuotias. Isä-Juholle 

jäi kolme lasta kasvatettavaksi. 

Herran nuhteessa 

Mauno Koivisto kuvaa isän ankaruuden 

värittämää lapsuuttaan muistelmateoksessaan: 

"Saimme ruumiillista kuritusta, ainakin 

veljeni ja minä, sisaremme ei ehkä. 

Emme saaneet vitsaa, vaan kuritusta 

annettiin sähköjohdon pätkällä, josta 

käytettiin nimitystä ‘kaksihaarainen’. 

Isä kertoi, että meidän saamamme kuritus 

ei ollut mitään siihen verrattuna, 

mitä hän oli saanut kokea." 

Juho Koivistosta muistetaan myös hänen 

vakaumuksellinen uskonsa. Hän 

kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 

mutta kulki ja kuljetti lapsiaan useiden 

uskonsuuntien tilaisuuksissa. Nuori 

Mauno oppi tuntemaan Raamatun ja 

laulamaan virret ulkomuistista. 

Adventisteilta Juho-isä omaksui sapatin 

pyhittämisen, joten lauantaisin 

työnteko oli kiellettyä. Tämä koski 

muun muassa kylpyveden lämmittämistä, 

sillä Juho Koivisto kielsi itseltään 

jopa tulen tekemisen. Lapset kulkivat 

pesulla naapurissa. 

Vakaumuksellisuus vaikutti osaltaan 

siihen, ettei Juho Koivistolla ollut vakituista 

työtä, sillä lauantai oli vielä tuohon 

aikaan tavallinen työpäivä. Perhe 

eli niukkuudessa. Mitään ei saanut tuhlata, 

eikä mitään heitetty pois. Kaikki 

tehtiin itse. 

Isä opetti muiden 

kunnioittamisen taidon 

Millaisen perinnön Juho-isä, voimakkaasti 

uskonnollinen työväenluokan 

laivapuuseppä, joka liittyi suojeluskuntaan, 

kun työkaverit painostivat ammattiyhdistysliikkeeseen, 

antoi kasvatuksellaan 

Mauno Koivistolle? 

Kaiken sen perusteella, mitä Koivisto 

itse on muistelmissaan kirjoittanut, 

voi sanoa, ettei Koivisto ollut katkera 

isälleen. 

Sen sijaan Koivisto vaikuttaa omaksuneen 

joitakin isänsä arvoja, jotka 

nousevat esille myös Manua muistelleiden 

puheissa. Niitä ovat toisten 

kuuntelemisen ja kunnioittamisen taito, 

vakaumuksellisuus omia päätöksiä 

kohtaan, nuukuus rahankäytön suhteen 

sekä elämänmittainen kiinnostus 

timpurointiin. ● 

4 

Suomen Turku

Mauno Koiviston 

työpaikkoja 

1930-luvun Turussa: 

• Pallopoika Brahenkadun 

keilaradalla 

• Pullapoika Raikon leipomossa 

• Juoksupoika Yliopistokirjakaupassa 

ja Kansallisessa 

kirja kaupassa 

• Niittarin apulainen Crichton- 

Vulcanin telakalla 

• Asiapoika Sähkötarpeistoliikkeessä 

• Apupoika Turun kauppa hallissa 

Lindblomin vihannestorilla 

• Apupoika Toivosen huonekalukiillottamossa 

• Konesepän apulainen Suomen 

pultin tehtaalla 

Mauno (vas.), Mirjam ja Joel Hymni-äidin 

ompelemissa siisteissä vaatteissa. 

Kuva: Lehtikuva. 

Arvet efter Juho Koivisto 

Mauno Koivistos barndom överskuggades av moderns tidiga död och 

faderns stränga uppfostran. Alla faderns läror övergav han dock inte. 

Juho Koivisto (1881–1965) vars 

rötter fanns i den obesuttna 

landsortsbefolkningen, var sjöman 

och skeppssnickare. Under första 

världskriget seglade han med ett 

flertal åländska fartyg, som idag ligger 

på Atlantens botten, skjutna 

i sank av den tyska krigsmakten. 

Vid krigsslutet år 1919 skickades Koivistos 

lön av misstag till Finland. I sin 

memoarbok Koulussa ja sodassa (I 

skolan och i kriget, Kirjayhtymä 1998) 

skriver Mauno Koivisto att fadern aldrig 

hade för avsikt att vare sig stanna i 

Finland, gifta sig eller skaffa barn. 

Men så gick det i alla fall, att Juho 

Koivisto i Åbo träffade sömmerskan 

Hymni Eskola (1884–1934), som var 

föreståndare för linneförrådet på hotell 

Phoenix. Hymni och Juho gifte sig 

ett år senare, och paret fick tre barn: 

Joel Olavi (f. 1921), Mauno Henrik 

(f. 1923) och Julia Mirjam (f. 1927). 

Familjen drabbades av en enorm 

chock då modern Hymni dog i en 

hjärnblödning 1934. Mauno var då tio 

år gammal. Pappa Juho blev ensam 

med tre barn att uppfostra. 

statskyrkan, men besökte många olika 

religiösa samfunds tillställningar och 

hade barnen med sig. Den unge Mauno 

blev bekant med Bibeln och lärde 

sig sjunga psalmer utantill. 

Av adventisterna tog Juho till sig helgandet 

av sabbaten, alltså var det 

förbjudet att arbeta på lördagarna. 

Det här gällde bland annat att värma 

badvatten, eftersom Juho Koivisto inte 

ens tillät sig göra upp eld. Barnen tvättade 

sig hos grannarna. 

Den djupa övertygelsen medförde att 

Juho Koivisto inte hade något fast arbete, 

eftersom lördagen på den tiden 

var en vanlig arbetsdag. Familjen levde 

i knapphet. Ingenting fick slösas, 

ingenting kastades bort. Allt tillverkades 

själv. 

Fadern lärde barnen konsten 

att respektera andra 

Hur såg det arv ut som Juho, den 

djupt religiösa skeppssnickaren som 

anslöt sig till skyddskåren då arbetskamraterna 

tryckte på att han skulle 

gå med i facket, gav vidare till sonen 

Mauno Koivisto? 

Juho-papan 75-vuotissynttäreillä 

Nummen pakalla lapset Mauno, Mirjam ja 

Joel sekä lapsenlapsi Marianne vuonna 

1956. Kuva: Koivistojen 

perhealbumi. 

I Herrans tukt och förmaning 

I sin memoarbok beskriver Koivisto sin 

barndom, färgad av faderns stränghet: 

"Vi blev fysiskt upptuktade, åtminstone 

min bror och jag, vår syster kanske 

inte. Vi blev inte slagna med piska 

utan med en elledningsstump som kallades 

'den tudelade'. Pappa berättade 

att det stryk vi fick var småpotatis jämfört 

med vad han fått utstå." 

Juho Koivisto hågkoms också för sin 

religiösa övertygelse. Han hörde till 

Utgående från det Koivisto själv i sin 

memoarbok skrivit kan sägas att han 

inte var bitter på sin far. 

Tvärtom tycks Koivisto ha tagit till sig 

en del värden som fadern ansett vara 

goda, och dessa värden kommer fram 

också i det de som minns Manu berättat. 

Dessa värden omfattade sådant 

som att lyssna på och respektera 

andra, övertygelse gällande de egna 

besluten, sparsamhet då det gällde 

pengar och ett livslångt intresse för 

snickeri. ● 

Mauno Koivistos arbetsplatser i 1930-talets Åbo 

• ”Bollkalle” i Brahegatas bowlinghall 

• Springpojke i Universitetsbokhandeln 

och Kansallinen kirjakauppa 

• Hjälpreda åt nitaren på skeppsvarvet 

Crichton-Vulcan 

• Springpojke i eltillbehörsaffären 

Sähkötarpeisto 

• ”Bullpojke” i Raikos bageri 

• Springpojke på Lindbloms 

grönsaks torg i Åbo saluhall 

• Springpojke i Toivosen huonekalukiillottamo 

(Toivonens möbelsliperi) 

• Hjälpreda åt maskinsmeden på 

fabriken Suomen pultti 

Åbo vår stad 5


Selkeäsanainen 

lakkopuhuja 

Talvisodassa alaikäisenä vapaapalokuntalaisena ja jatkosodassa jääkärikomppaniassa 

palvellut Koivisto palasi sotien jälkeen Turkuun. Koiviston puhujanlahjat huomattiin Turun 

satamassa, josta oli tullut jälleen rakennuskauden ruutitynnyri. 

Sotien jälkeen Koivisto työskenteli Turun satamatyökonttorin 

hoitajana vuodet 1948–1951. Nuoruudessaan 

hän oli työskennellyt satamassa niittarin 

apulaisena, mutta nyt Koiviston työt olivat pitkälti 

papereiden parissa. 

Turun sataman ahtaajien historiikin kirjoittanut Markku 

Varnila (s. 1942) kertoo, että Koivisto oli myös perustamassa 

Turun sataman ahtaajien 

ammattiosastoa ja toimi yhdistyksen 

varapuheenjohtajana. 

Koivisto työskenteli työnohjaajana 

Satamatyökonttorissa, jossa hän 

vastasi satamassa 1950-luvulla käytössä 

olleesta prikkajärjestelmästä. 

– Kun työmies halusi päästä työhön 

satamaan, hänen piti ilmoittautua 

työnohjaajalle, joka antoi pyrkijälle 

valkoisen prikan. Ohjaaja varusti 

lapun nimellään ja leimalla merkiksi 

siitä, että on valmis ottamaan pyrkijän 

töihin. Tämän jälkeen työmies 

meni toiseen konttoriin, jossa työnohjaajan 

antama todistus esitettiin 

työläisten pääluottamusmiehelle, kertoo Varnila. 

– Jos työvoimaa tarvittiin, todistukseen merkittiin työntekijän 

tiedot. Tätä prikkaa vasten työntekijä sai lunastaa 

iltapäivällä palkkansa. 

Vähemmän tunnettu fakta on, että Juho-isä järjesti itsensä 

ja molemmat poikansa töihin myös Turun Pansioon 

Laivateollisuus Oy:lle, joka oli perustettu rakentamaan 

laivoja sotakorvauksiksi. 

– Juho Koivisto oli erittäin arvostettu ammattimies, jonka 

tehtäviin kuului muun muassa kuunareiden pelastusveneiden 

airojen tekeminen. Onkin helppo kuvitella, 

mistä Koivisto oli oppinut timpurintaitoja, Varnila sanoo. 

Joel ja Mauno tekivät sekatöitä kuten tervasivat ankkuriköysiä. 

Mauno oli “Latella” puoli vuotta. Vuoden 1948 

tilikuiteista näkee, että Manun keskimääräinen kuukausiansio 

on ollut 3 000 markkaa. 

Satamissa leimahtelee 

Moskovan välirauhan yhtenä ehtona oli ollut sallia kommunistisen 

puolueen toiminta. Tällä oli voimakkaat ja pitkäaikaiset 

vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan. Satamat 

olivat Suomen jälleenrakennuskauden ruutitynnyri. 

– Siellä olivat kommunistit ja demarit vastakkain, poliittisen 

historian emeritusprofessori 

Timo Soikkanen toteaa. 

Kun nykyään puhutaan, että suomalainen 

yhteiskunta on polarisoitunut, 

Soikkasen mukaan ollaan vielä kaukana 

noista ajoista. 

– Työläiset ymmärsivät, kuinka ratkaiseva 

rooli satamilla oli Suomen talouden 

kannalta. Kaikki ulkomaankauppa 

kulki satamien kautta. 

Lakkoja nähtiin pitkin 1940- ja 

1950-lukuja. Mauno Koiviston elämän 

kannalta yksi erityisen merkittävä lakko 

koettiin Turussa vuonna 1947. 

Sovitteleva ja kantaaottava samaan aikaan 

Kommunistit olivat järjestäneet laittoman työnseisauksen 

ja kokoontuneet työväentalon ulkopuolelle lakkokokoukseen, 

jossa esitettiin vaatimuksia kovaan ääneen. 

Paikalle saapui myös Mauno Koivisto. 

Koivisto alkoi puhua lakkolaisille. Kohta työväentalon ikkuna 

avautui ja miehen pää tuli esiin ikkunasta. “Tuus 

tänne”, mies huusi Koivistolle, ja Koivisto astui ovesta 

sisään. Tuo mies oli Johannes Koikkalainen, josta tuli 

myöhemmin Koiviston toisen hallituksen sisäasiainministeri. 

Johannes Koikkalaisen tytär Leena Koikkalainen (s. 

1945), pitkän linjan turkulainen poliitikko, muistaa Koiviston 

lapsuudestaan. 

– Isäni oli silloin SDP:n kunnallisjärjestön sihteeri. Hän 

oli kuunnellut Koivistoa talon sisältä ja huomannut, että 

siellähän on selkeäsanainen ihminen, joka puhuu hyvin 

6 

Suomen Turku

voimakkaasti, samaan aikaan sovittelevasti 

ja kantaaottavasti, Koikkalainen 

kertoo. 

Työväentalossa isä “Koikke” kehotti 

Koivistoa liittymään Turun ammattiyhdistysväen 

sosiaalidemokraattiseen 

yhdistykseen. Koiviston 

jäsenyys kirjattiin virallisesti 22. 

syyskuuta 1947. 

– Koivisto oli paljon meillä Kupittaankadulla, 

koska siihen aikaan 

kokoukset järjestettiin usein kotona. 

Siinä keittiössä hän usein istui. 

Minä ja sisareni kuulemma välillä 

tungimme hänen syliinsä istumaan, 

Koikkalainen naurahtaa. 

Johannes Koikkalaisen tapaamisen 

jälkeen Koivisto lähetettiin useita 

kertoja hillitsemään kommunistien 

lakkopyrkimyksiä, minkä seurauksena 

kommunistien lehti Uusi Päivä 

julisti Koiviston “Suomen rikkuri n:o 

ykköseksi”. ● 

Taistelijaparin terveiset 

koskettavat 

Koiviston toisen presidenttikauden 

valitsijamies Mikko Rönnholm 

(s. 1946) muistaa, kun hän 

tapasi Naantalissa sattumalta Koiviston 

taistelijaparin jatkosodasta. Tämä 

pyysi lähettämään terveisiä ja kysymään, 

vieläkö Koivisto muistaa luvanneensa 

ryhtyä oopperalaulajaksi. 

– He olivat olleet keskityksessä ja 

Manu oli luvannut, että jos hän tästä 

selviää, hänestä tulee oopperalaulaja. 

Rönnholm kertoi tapaamisesta Koivistolle. 

– Niin, no, kylhän sitä on kaikennäköistä, 

oli Koivisto aloittanut myhäillen, 

mutta sitten hän vakavoitui. 

– Kyl se niin on, että taistelijapari on 

ystävä ja kaveri, jota ei koskaan unohda, 

koska sun henki on ollut sen varassa 

ja toisinpäin. 

Kirjeessään isälle sodan loputtua Koivisto 

kirjoittaa: “Kun on ollut mukana 

pelissä, jossa oma henki on panoksena, 

niin kaikki muut pelit ovat sen kokemuksen 

jälkeen pieniä.” ● 

I Mauno Koivisto rintamalla jatko sodassa. 

Kuva: Kansallisarkisto. 

I 

Koivisto tarkastaa vanhaa työ paikkaansa 

satamassa. Kuva: Foto Rautavuori. 

L Mauno Koivisto puhumassa Turun 

Urheilupuistossa kesäkuussa 1969. 

Kuva: Työväen Arkisto. 

L L Satamalakot olivat usein esillä 

sanomalehdissä. TS 21.8.1948. 

Åbo vår stad 

7


Satamajätkästä 

filosofian tohtoriksi 

Tienestin tarve ja sodat olivat katkaisseet Mauno Koiviston 

lapsuuden opintaipaleen. Palattuaan sodasta 

Turkuun Koivisto aloitti koulunkäynnin uudelleen. 

Mauno Koivisto ei ollut käynyt kouluja Kerttulin 

kansakoulua pidemmälle. Todistuksen 

numerot olivat olleet keskinkertaiset eikä 

perheen varallisuus olisi riittänyt oppikouluun. 

Palattuaan sodasta Koivisto aloitti lukion Turun 

Suomalaisen Yhteiskoulun iltalinjalla. Hän suoritti 

kahdeksan vuoden lukio-opinnot neljässä vuodessa 

ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1949. 

Koivisto kirjautui Turun yliopistoon (vuoteen 1974 

asti Turun Yliopisto) lukemaan pääaineenaan sosiologiaa. 

Hän valitsi tutkimuskohteekseen toisen 

työympäristönsä – Turun sataman. 

Koivisto valmistui Turun yliopistosta filosofian maisteriksi 

kolmessa vuodessa. Pro gradu -tutkielma käsitteli 

sataman työsuhteita, ja sen jälkeen valmistui 

professori Esko Aaltosen painostuksesta Koiviston 

lisensiaatin työ. 

Mauno Koivisto puolustamassa 

väitöskirjaansa Turun yliopistossa 

vuonna 1956. Kuva: Kansallisarkisto. 

Väitöskirjalla valtakunnan julkisuuteen 

Koivisto väitteli filosofian tohtoriksi Turun sataman 

sosiaalisista suhteista vuonna 1956. Väitöskirja teki 

hänestä valtakunnallisen julkkiksen. 

Väitöstilaisuus herätti valtakunnallista huomiota, 

koska tutkimuksen aihe, Turun satama ja sen työntekijöiden 

väliset suhteet, osui aikakautensa puhutuimpiin 

ja seuratuimpiin ilmiöihin. 

– Se oli kaikissa lehdissä. Jokaisessa pikkulehdessäkin 

kerrottiin väitöstilaisuudesta, poliittisen historian 

emeritusprofessori Timo Soikkanen kertoo. 

Koivisto oli saanut satamajätkän maineen, vaikka 

hänen työnsä oli ollut pitkälti konttorin puolella. Silti 

väitöstilaisuuteen saapui salin takaosaan runsain 

joukoin väkeä satamasta. Joukosta kuului murahduksia, 

kun vastaväittelijä ahdisteli Koivistoa. 

– Vahtimestarin piti oikein käydä huomauttamassa 

satamatyöntekijöitä. Kun väliajalla juotiin kahvia, 

muuan vanha työkaveri tuli Koiviston viereen ja nykäisi 

hihasta luvaten apua, jos “äijä rupeaa hankalaksi”, 

Soikkanen kertoo. ● 

“Koiviston kova sivistystahto 

inspiroi” 

Tietokirjailija ja entinen kansanedustaja Lauri 

Palmunen (s. 1952) oli Koiviston vastaehdokkaan 

Johannes Virolaisen valitsijamies vuoden 

1982 presidetinvaaleissa. Palmunen muistaa 

samoihin aikoihin Koiviston kanssa väitelleen 

Kerttu-tätinsä arvostaneen suuresti Koiviston 

sitkeyttä opiskella. 

– Muistan erityisesti, miten Kerttu-täti kertoi 

Koiviston opiskelleen intensiivisesti ruotsin 

kieltä, jotta pystyi haastattelemaan sataman 

työntekijöitä heidän omalla äidinkielellään väitöskirjaansa 

varten. Koiviston kova sivistystahto 

oli inspiroivaa, sanoo Palmunen. 

8 

Suomen Turku

”Täällä Mauno 

Koivisto ammatinvalinnanohjauksesta...” 

Opintojensa ohella Koivisto ohjasi työväkeä koulutuksen 

pariin uudessa virassaan. Kansakoulunopettajana 

Koivisto määräsi rangaistukseksi tahkon 

vääntöä ja terien teroitusta. 

Mauno Koivisto Turun kaupungin ensimmäisenä 

ammatinvalinnan ohjaajana. Kuva: Kansallisarkisto. 

Mauno Koivisto toimi Turun kaupungin ammatinvalinnanohjaajana 

ikäpolvien vuosina 1954–1957 ja kaupun- 

Suurten 

Kuva: gistumisen Kansallisarkisto myötä aikuisväen 

uudelleenkoulutukselle oli 

syntynyt valtava tarve. Tilanteen 

hoitamiseksi myös Turun työnvälitystoimistoon 

perustettiin uusi ammatinvalinnanohjaajan 

virka. 

Viran nappasi vastavalmistunut filosofian 

maisteri Mauno Koivisto. Hän 

työskenteli Turun ammatinvalinnanohjaajana 

vuodet 1954–1957. 

Turkulainen Jyri Kontturi muistelee (s. 

1955) äitinsä Marja Kontturin hänelle 

kertomaa Manu-tarinaa. 

“Äitini ja hänen psykologian opiskelukaverinsa 

Kirsti Lagerspetz kiipesivät 

keskustan vanhan puutalon jyrkkiä 

rappuja kohti vastaperustettua ammatinvalinnanohjaustoimistoa 

tavatakseen 

sen ensimmäisen ohjaajan. 

Äiti oli hakenut samaa virkaa, mutta 

koska häneltä puuttui viimeinen silaus 

loppututkinnosta, oli paikan vienyt 

joku toinen. Äiti oli utelias näkemään, 

minkälainen tyyppi hänet oli päihittänyt. 

Nimi oli ollut Turun Sanomissa, 

mutta se ei sanonut äidille mitään. 

Kyllästyneen näköinen pitkä, laiha 

nuorehko mies otti naiset vastaan miltei 

maaten työpöytänsä päällä. Hän 

esittäytyi Mauno Koivistoksi. Mies ei 

tuhlannut hyvää työaikaa vieraiden 

takia, vaan leikkeli keskustelun lomassa 

asentoaan juuri kohentamatta 

suurilla kourillaan pienen pieniä neliöitä 

paperista. Hän teki ilmeisesti sen 

ajan soveltuvuustestin aineistoa. 

Naiset viettivät hänen seurassaan 

rennosti leppoisan tunnin. Koivisto 

lupasi pitää heidät mielessään, jos 

joskus hänen ja työnvälittäjän lisäksi 

tarvittaisiin lisää työvoimaa. 

Vuotta myöhemmin oli tosi kuuma 

kesä. Äidin olo oli tuskallinen puhelimen 

soidessa. ”Täällä Mauno Koivisto 

ammatinvalinnanohjauksesta. 

Tulisitteko meille töihin?” Äiti häkeltyi 

odottamattomasta tarjouksesta, 

mutta hänen oli kuitenkin pakko 

vastata: ”Voi, ihan mielelläni, mutta 

odotan toista lastani, enkä voi lähteä 

minkäänlaiseen työhön”. 

Soittaja oli juttutuulella eikä puhelu 

loppunut tähän, vaan he rupattelivat 

vielä niitä näitä. Koivisto oli muuten 

ensimmäinen perheen ulkopuolinen 

ihminen, joka sai tietää äidin raskaudesta. 

Äiti odotti minua.” 

Koivisto ei laittanut nurkkaan 

seisomaan 

Koivisto työskenteli opintojensa ohella 

kansankoulunopettajana Vahdolla 

ja Eurajoella 1950-luvun alussa. 

82-vuotias halikkolainen Reijo Esko 

opiskeli Vahdon Laukolan kansakoulussa 

opettajanaan Mauno Koivisto. 

Eskon mukaan koululle oli ostettu ennen 

sotia hyvät työkalut, mutta niiden 

huolto oli jätetty “retuperälle”. Koivisto 

keksi asiaan hyvän ratkaisun. 

Sen sijaan, että huonosti käyttäytyvät 

oppilaat laitettiin nurkkaan seisomaan, 

Koivisto määräsi rangaistukseksi tahkon 

vääntöä ja terien teroitusta, Esko 

kertoo. ● 

Eurajoen saaristopiirin kansakoulunopettaja Mauno Koivisto 

luokkansa kanssa vuonna 1951. Kuva: Kansallisarkisto. 

Marja Kontturin opiskelijakaveri 

Kirsti Lagerspetz 

(1932–2001) teki pitkän uran 

psykologian professorina 

Åbo Akademissa ja Turun 

yliopistossa sekä toimi Mauno 

Koiviston valitsijamiehenä 

vuosina 1982 ja 1988. 

Åbo vår stad 9


Uusi arki Patterinhaassa 

Mauno ja Tellervo Koivisto olivat olleet naimisissa neljä vuotta, kun he pääsivät vihdoin muuttamaan 

omaan asuntoon, uuden aikakauden lähiöön Patterinhakaan. Vuoden päästä suku tuli perässä. 

Koiviston uusi virka kaupungin ammatinvalinnanohjaajana 

oli myönteisen 

asuntopäätöksen perusteena, kun 

vastavalmistuneisiin Patterinhaan kerrostaloihin 

valittiin asukkaita. 

Kanslerintien kerrostalot rakennettiin aravalainoituksella 

eli valtion myöntämällä edullisella 

lainalla, jolla Suomi pyrki vastaamaan 

sodanjälkeiseen huutavaan asuntopulaan. 

Patterinhaka oli ensimmäinen Turkuun rakennettu 

lähiö. 

Mauno ja Tellervo Koivisto muuttivat Kanslerintielle 

kesällä 1956. Seuraavana kesänä 

Patterinhakaan muuttivat Maunon Mirjam-sisko 

perheineen. Marianne Sillgren-Nykänen 

(s. 1952), Mirjamin vanhin tytär, muistelee kesää 

1957. 

– Serkkuni Assi syntyi samana vuonna ja 

olimme tosi paljon tekemisissä. Mauno työnsi 

Assia lastenvaunuissa, ja minä kuljin mukana. 

Synttärit Maunon ja 

Tellervon luona 

Kun Marianne täytti viisi vuotta, juhlia vietettiin 

Maunon luona. Samalle päivälle osui nimittäin 

Maunon nimipäivä. 

Manun 

kotiosoitteet 

Turussa: 

Tehtaankatu 6 / Piispankatu 4 

Mauno Koiviston lapsuudenkoti oli 

puutalon hellahuone, joka toimii nykyään 

Turun yliopiston tutkijahuoneena, 

“Manun kammarina”. 

Kellonsoittajankatu 15 

Koivistot asuivat hetken aikaa Kellonsoittajankadun 

ja Sirkkalankadun kulmauksessa Kivilinnassa 

talonmiehen asunnossa hellahuoneessa. Juho-isä 

työskenteli rakennuksessa talonmiehenä. 

10 Suomen Turku

L Filosofian tohtori Mauno 

Koivisto kodissaan Patterinhaassa 

vuonna 1956. 


J Mauno Koiviston siskontytär 

Marianne Sillgren-Nykänen 

Kanslerintie 1:n edustalla. 

Kuva: Ari Heinonen. 

– Siellä oli tupa täynnä ihmisiä. Lapset saivat 

aina Maunon ja Tellervon luona huomiota 

osakseen ja aika sujui hyvin. 

Marianne muistelee lämmöllä Maunoa ja 

Tellervoa. Hänen mukaansa Tellervo toi 

usein julkisuudessa esille, ettei olisi siinä 

yhteiskunnallisessa asemassa, jossa oli, ilman 

Maunoa. 

– Se meni myös toisin päin. Se olikin heidän 

vahvuutensa. He olivat tasapainossa. 

Maunon isä Juho Koivisto eli Juho-pappa 

kuului Mariannen perheeseen koko hänen 

lapsuutensa ajan. Patterinhakaan perhe 

oli muuttanut Nummenpakalta, jossa asuminen 

oli vaatimatonta. Patterinhaassa oli 

kaikki mukavuudet kuten keskuslämmitys, 

juokseva vesi ja sisävessa. 

– Muutto oli suuri muutos kaikille. Vanhemmille 

se oli muutto paratiisiin. Minä ja Juhopappa 

vähän kaipasimme vanhaa pihapiiriä, 

jossa kaikki tunsivat toisensa. 

Kohtelias ja reipas Marianne tutustui kuitenkin 

nopeasti naapureihin myös uudella 

asuinalueella. Juho-pappakin viihtyi hyvin, 

mutta puhtaan veden tuhlausta hän ei hyväksynyt. 

– Siitä tuli vähän vääntöä, kun pappa ei halunnut 

vetää vessaa. Hän oli sitä mieltä, että 

tällaiseen puhtaan veden tuhlaukseen meillä 

ei ole varaa. 

Juho-papan hämärähyssyt 

Mariannen mieleen on jäänyt erityisesti se, 

että kun iltapäivällä tai illalla tuli hämärä, 

niin ei sytytetty heti valoja, vaan vietettiin 

“hämärähyssyä”. Silloin keskusteltiin kaikista 

tärkeistä asioista. 

– Juho-pappa opetti lähimmäisen kunnioittamista 

ja sitä, että kaikkia pitää voida kuunnella, 

vaikka olisikin itse eri mieltä. 

Vaikka Juho-papan ja Maunon elämänkulut 

olivat hyvin erilaiset, Mariannen mukaan 

heitä yhdisti rehellisyys ja toisen ihmisen 

kunnioitus. J 

Itäinen Pitkäkatu 30 

Koiviston muistelmateoksessa 

Koulussa ja sodassa (Kirjayhtymä 

1998) mainitaan osoite vain lyhyesti. 

Talo on sittemmin purettu. 

Itäinen Pitkäkatu 24 

Yhden huoneen ja keittiön omistusasunto 

puutalossa hankittiin Juhoisän 

merillä kertyneillä säästöillä. 

Mirjam-siskon synnyinkoti. 

Kerttulinkatu 20 

Hymni-äidin kuoltua perhe muutti 

Kerttulinkadulle puutalon hellahuoneeseen, 

jossa Koivistot asuivat 

vuoteen 1950 asti. 

Åbo vår stad 11


J Juho Koivisto lastenlastensa 

ympäröimänä 80-vuotissynttäreillään 

Patterinhaassa vuonna 1961. 

Kuva: Koivistojen perhealbumi. 

Marianne sai viettää paljon aikaa kotona papan 

kanssa, kun vanhemmat olivat töissä. 

– En koskaan kokenut häntä ankarana. Hän oli 

kanssani hyvin lempeä. 

Mariannen mukaan Juho-papan suurin murhe oli 

työkalut, jotka upposivat laivan mukana ensimmäisessä 

maailmansodassa. Näistä seikkailuista pappa 

kertoi paljon hämärähyssyn aikaan. 

Enon kanssa Linnanmäellä 

Koivistot kyläilivät ahkerasti Turussa myös Helsinkiin 

muuton jälkeen. Majoitus oli aina tarjolla 

Patterinhaassa Latokartanonkadulla Mariannen 

kodissa. 

– Maunon koko suku asui käytännössä Patterinhaassa, 

koska myös Joel-veli “Joikku” oli muuttanut 

Maunolta ja Tellervolta vapautuneeseen 

Kanslerintien asuntoon. Vietimme paljon aikaa 

yhdessä. 

Mariannen mukaan veljekset Mauno ja Joel olivat 

molemmat tavattoman lapsirakkaita. Kun Marianne 

pääsi äitinsä Mirjamin kanssa kylään Maunon 

luokse Helsinkiin kesällä 1958, eno vei 6-vuotiaan 

siskontyttönsä töiden jälkeen joka päivä Linnanmäelle. 

– Maunolla oli aina aikaa meille sukulaislapsille. 

Hän viihtyi pienten lasten kanssa todella hyvin, ja 

lapset rakastivat häntä. ● 

Muisto 

Linne Hellevaara (s. 1952) kertoo: 

“Äitini Sirkka Andersson valmisti Tellervon morsiuspuvun. 

Hän oli Koivistojen ystävä. Äiti otti 

mitat Tellervosta ja ompeli puvun kotonaan 

Martinkadulla lastenhuoneessa. Olin tuolloin 

vasta muutaman kuukauden ikäinen, mutta 

pääsin Manun polvelle istumaan, kun hän 

odotti Tellervoa tämän sovittaessa pukua.” 


Kanslerintie 1 as 38 

Koivistot asuivat viimeisessä 

Turun kodissaan 

puolitoista vuotta ennen 

Helsinkiin muuttoa. 

Vaapukkatie 21 

Koiviston osoitekortin mukaan 

hän asui osoitteessa 

vajaan viiden kuukauden 

ajan vuonna 1950. 

Stålarminkatu 4 as 14 

Mauno ja Tellervo Koivisto 

asuivat tässä osoitteessa 

kahteen otteeseen vuosien 

1953–1956 aikana. 

Brahenkatu 5 D 49 

Koiviston osoitekortin 

mukaan osoitteessa 

asuttiin kolme kuukautta 

vuonna 1954. 

12 Suomen Turku

Dramaattinen vuosi 1957: 

Manu Helsinkiin 

“Koivistosta olisi tullut Turun kaupunginjohtaja 

tai sosiologian professori, jos hän olisi jäänyt Turkuun”, 

sanoo professori Timo Soikkanen. 

Mauno Koivisto oli liittynyt sosiaalidemokraatteihin 

jo 1940-luvun lopulla. Hän oli pyrkinyt myös 

kaupunginvaltuustoon, mutta ei tullut valituksi. 

Vuoden 1956 kunnallisvaaleissa Koivisto onnistui kuitenkin 

saamaan riittävän määrän ääniä ja hänestä tuli 

Turun kaupunginvaltuutettu. Hän tosin ehti osallistua 

vain yhteen kokoukseen. 

Keväällä 1957 Koivisto sai “määräyksen” - kuten termi 

siihen aikaan kuului - Turun yliopiston sosiologian assistentin 

virkaan. Koiviston professori Esko Aaltonen 

valitsi Koiviston, vaikka samaan aikaan väitellyt Rafael 

Helanko sai paremman arvosanan. 

Samana vuonna syntynyt Koivistojen esikoinen sai nimekseen 

Assi, koska isästä oli tulossa assistentti. Koiviston 

äiti oli aikoinaan saanut kanttori-isältään nimen 

Hymni. 

Koivisto erosi virastaan ammatinvalinnanohjaajana. Polku 

oli auki professuuriin. 

Työtarjous Helsingistä 

Turkulaisuuden kannalta dramaattinen käänne tapahtui, 

kun Helsingin Työväen Säästöpankki tarjosi Koivistolle 

toisen johtajan pestiä. Poliittisen historian emeritusprofessori 

Timo Soikkasen mukaan Koiviston väitöstyö oli 

herättänyt innostusta myös pankkialalla. 

– Olen varma, että Koivistosta olisi tullut Turun kaupunginjohtaja 

tai sosiologian professori, jos hän olisi jäänyt 

Turkuun, Soikkanen sanoo. 

– Kotikaupungista lähteminen oli Turun kannalta huono 

juttu, mutta Suomen kannalta hyvä päätös. 

Koivisto pyysi eroa yliopiston assistentin virasta, mikä 

oli täysin poikkeuksellista. Professori Aaltonen oli tavattoman 

pettynyt. 

Koiviston siskontytär Marianne Nykänen (s. 1952) muistaa, 

että joulu vietettiin vielä yhdessä Patterinhaassa. 

– Söimme ja avasimme paketteja, joulu sujui perinteisesti. 

Sen muistan, että puolivuotiasta Assi-serkkua 

kiinnostivat enemmän lahjapaperit kuin lahjat. 

Koivistot muuttivat Helsinkiin 27. joulukuuta 1957. ● 

Det dramatiska året 1957: 

Manu flyttar till Helsingfors 

”Om Koivisto stannat kvar i Åbo hade han blivit stadsdirektör 

eller professor i sociologi, säger professor 

Timo Soikkanen. 

Mauno Koivisto hade gått med i socialdemokratiska 

partiet redan i slutet av 1940-talet. Han hade också 

ställt upp i ett fullmäktigeval men inte blivit invald. 

I kommunalvalet 1956 lyckades Koivisto emellertid samla 

tillräckligt med röster för att bli invald i stadsfullmäktige i 

Åbo. De facto hann han dock inte delta i mer än ett möte. 

Våren 1957 blev Koivisto förordnad tjänsten som assistent 

vid sociologiska institutionen vid Åbo universitet. 

Koivistos professor Esko Aaltonen valde honom, trots att 

Rafael Helanko som disputerat samtidigt som Koivisto 

hade fått bättre betyg. 

Samma år föddes paret Koivistos första barn, som med 

anledning av Manus utnämning fick namnet Assi. Något 

av en tradition – Manus mor hade i tiderna fått namnet 

Hymni av sin far kantorn. 

Koivisto sade upp sig från sin tjänst som yrkesvägledare. 

Vägen till en professur stod öppen. 

Koivisto erbjuds en tjänst i Helsingfors 

En ur Åboperspektiv dramatisk vändning uppstod då 

Helsingin Työväen Säästöpankki (Arbetarsparbanken i 

Helsingfors) erbjöd Koivisto tjänsten som bankens andra 

direktör. Enligt emeritusprofessorn i politisk historia Timo 

Soikkanen hade Koivistos avhandling väckt entusiasm 

också inom banksektorn. 

– Jag är övertygad om att Koivisto blivit stadsdirektör eller 

professor i sociologi om han stannat i Åbo, säger Soikkanen. 

– Att Koivisto lämnade Åbo var en dålig sak för Åbo, men 

med tanke på hela landet var det ett gott beslut. 

Koivisto sade upp sig från sin assistentur, något som var 

helt exceptionellt. Professor Aaltonen var oerhört besviken. 

Koivistos systerdotter Marianne Nykänen (f. 1952) minns 

att ännu julen 1957 firades tillsammans i Batterihagen. 

– Vi åt och öppnade paket, julen gick i traditionella 

tecken. Det minns jag, att kusin Assi, då ett halvt år gammal, 

var mer intresserad av julklappspappren än av själva 

julklapparna. 

Familjen Koivisto flyttade till Helsingfors den 27 december 

1957. ● 

Åbo vår stad 13


“Manu sai koko 

konttorin nauramaan” 

Koivisto johti Helsingin Työväen Säästöpankkia ja nousi eduskunnan ulkopuolelta 

ministeritehtäviin 1960-luvulla. Vierailut Turussa kuitenkin jatkuivat. 

14 Suomen Turku

Turun Työväen Säästöpankki juhli 50-vuotista 

taivaltaan vuonna 1964 järjestämällä 

suuret juhlat Konserttitalolla. Mauno 

Koivisto pyydettiin paikalle juhlapuhujaksi. 

Toiseksi puhujaksi oli kutsuttu ainoa elossa 

oleva Säästöpankin perustajajäsen, 85-vuotias 

kunniaisäntä Mooses Evert Lehtinen. 

– Koivisto soitti ja kysyi, voisinko sijoittaa Lehtisen 

istumaan aivan salin etuosaan, kertoo Rauni 

Paavola (s. 1931), joka oli aloittanut Turun Työväen 

Säästöpankissa tiedotussihteerinä vuonna 

1959. 

Koivisto nousi puhumaan tuhatpäisen yleisön 

eteen. Hän aloitti puheensa ja kohdisti avaussanansa 

eturivissä istuvalle Lehtiselle. 

– Terve vaan, Mooses! 

Koko sali syttyi sanoista. Mooses oli tuohon 

aikaan jo suhteellisen harvinainen etunimi ja, 

Koivisto oli tullut tunnetuksi raamatullisten viitteiden 

käytöstä. 

– Se oli myös osoitus Koiviston erinomaisesta 

tilannekomiikan tajusta, Paavola sanoo. 

Koiviston avaussanat tekivät kunniaa ainoalle 

elossa olevalle Turun Työväen Säästöpankin 

perustajalle sekä rentouttivat tilaisuuden leppoisaksi. 

Mooses Lehtinen oli omassa puheessaan käsitellyt 

Työväen Säästöpankkien fuusioitumista 

Helsingin Työväen Säästöpankkiin. 

” 

Siihen Koivisto vastasi: “Ei mul 

oo tutkast hätää. Sisäministeri 

on lomalla ja mä olen nyt 

poliisivoimien päällikkö.” 

Heinäkuun lopulla vuonna 1966 Koivisto oli menossa 

Nuorten Kotkien eli sosiaalidemokraattien 

nuorisojärjestön leirille Sauvoon. Koivisto 

oli Nuorten Kotkien Keskusliiton puheenjohtaja 

vuosina 1966–1969. 

Rupateltuaan aikansa Paavolan ja muun konttoriväen 

kanssa Koivisto alkoi tehdä lähtöä. 

Koivisto oli yksin liikkeellä isolla valtion Fordilla 

ilman autonkuljettajaa. Ovella Koivisto kysyi vielä, 

kuinka pitkä matka Sauvoon on. 

– Joku meikäläisistä antoi summittaisen arvion 

ja jatkoi: “Älä sit kaahaile siel, kun siel on usein 

tutka.” 

– Siihen Koivisto vastasi: “Ei mul oo tutkast hätää. 

Sisäministeri on lomalla ja mä olen nyt poliisivoimien 

päällikkö.” 

Paavolan mukaan Manu sai koko konttorin nauramaan. 

– Hänellä oli aina kasku varastossa. Sen takia 

hän varmaan halusikin poiketa kahville, kun hänen 

ei tarvinnut meillä puhua virallisia asioita. 

Sai puhua puuta heinää. ● 

Paavola pitää huomionarvoisena sitä, että sekä 

Koiviston edeltäjä J.J. Laherma sekä seuraaja 

Ilmari Lavonsalo yrittivät Helsingin Työväen 

Säästöpankin johtajina saada Turkua liittymään 

fuusioon, mutta Koivisto ei ikinä “tuputtanut” 

tätä turkulaisille. Turun Työväen Säästöpankki 

oli ainoa työväen säästöpankki, joka jäi fuusion 

ulkopuolelle. 

– Ehkä tämäkin kertoi jotain Koiviston erityisestä 

suhteesta kotikaupunkiinsa, Paavola pohtii. 

Poliisivoimien päällikkönä 

Fordilla Sauvoon 

Mauno Koivistosta tuli niin tuttu näky Turun Työväen 

Säästöpankin konttorin kahvihuoneessa, 

että Koivistosta ja Rauni Paavolasta tuli kavereita. 

Eräs kohtaaminen on jäänyt erityisen elävästi 

Paavolan mieleen. 

L Pääministeri Mauno Koivisto SDP:n edustajakokouksessa 

kesäkuussa 1969 Turun Konserttitalolla. Kuva: Työväen Arkisto. 

Rauni Paavolalla on 

lämpimiä muistoja 

Koivistosta. 


Åbo vår stad 15


Kansanmiehestä 

tasavallan 

presidentiksi 

Mauno Koivisto yritettiin syrjäyttää pääministerin virasta 1980-luvun alussa, mutta sen sijaan 

päättyikin Kekkosen valtakausi. Ikimuistoisten vaalitilaisuuksien myötä Koivisto kasvoi koko kansan 

Manuksi ja Suomen tasavallan presidentiksi. 

Koiviston valitsijamiehenä toiminut Mikko 

Rönnholm (s. 1946) muistaa hyvin 1980-luvun 

alun. 

Koiviston toinen pääministerikausi oli alkanut 

Rönnholmin mukaan “tulikivenkatkuisesti” eli 

erittäin hankalasti ja Koiviston saamattomuutta 

pilkattiin yleisesti. 

– Jos vuoden 1980 kunnallisvaaleissa olisi tullut 

huono tulos, Koivisto olisi vaihdettu keskustalaiseen 

pääministeriin, kertoo Rönnholm kuulemastaan 

salaisesta suunnitelmasta. 

Rönnholm soitti Koivistolle, ja selosti, mitä oli 

kuullut. Koivisto kuunteli. Puhelun lopussa Rönnholm 

kysyi, että mitäs nyt. “Ollaan niin kuin ei 

oltaiskaan”, Koivisto vastasi. 

Järkkymätön pääministeri 

Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimon 

(s. 1946) verkkokalvoille on piirtynyt 

ikuisiksi ajoiksi Koiviston Ylen tv-haastattelu 

huhtikuussa 1981. 

Viestinviejät olivat tulleet presidentinlinnasta 

kertomaan, että pääministerin on aika erota. 

1970-luvulla pääministerit olivat eronneet, jos 

presidentti Urho Kekkonen oli antanut ymmärtää, 

että parempi olisi. 

Haastattelussa Koivisto kuitenkin ilmoitti, että 

hallituksen tulee nauttia eduskunnan – ei presidentin 

– luottamusta, ja että hän istuu pääministerinä 

niin kauan kunnes eduskunta toisin 

päättää. 

– Se oli räjäyttävä kokemus. Siihen loppui Kekkosen 

valtakausi, Paloheimo sanoo. 

Presidenttinä Koivisto luopui useista valtaoikeuksista, 

jotka hänen edeltäjänsä oli pitänyt tiukasti 

presidentin vallassa. Koivisto palautti Suomen 

takaisin parlamentarismin tielle. 

– Tästä syystä Koivisto on yksi historiamme tärkeimmistä 

presidenteistä, Paloheimo sanoo. 

Turkulaisyleisö villiintyy 

Joulukuun 30. vuonna 1981 Turussa järjestettiin 

Konserttitalossa presidenttiehdokas Mauno Koiviston 

vaalitilaisuus. Ilta aiheutti ennennäkemättömän 

yleisöryntäyksen. Pitkän linjan poliitikko, 

turkulainen Leena Koikkalainen (s. 1945) muistaa 

illan hyvin. 

– Konserttisali oli viimeistä penkkiä myöten 

täynnä. Ihmisiä istui rappusilla. Tilaisuus videoitiin, 

jotta ala-aulaan ahtautuneet ihmiset näkisivät 

Manun puhumassa. Kaikki eivät mahtuneet 

edes ala-aulaan, Koikkalainen kertoo. J 

16 Suomen Turku 

Leena Koikkalainen muistaa edelleen 

Koiviston vaalitilaisuuden Konserttitalolla 

vuonna 1981. 

Kuva Ari Heinonen.

Turun Päivälehti 29.12.1981. 



TS 30.12.1981. 

SDP:n edustajakokous kesäkuussa 1969 

Turun Urheilupuistossa. Eturivissä Olof 

Palme, toisessa rivissä Rafael Paasio, 

Mauno Koivisto ja Kalevi Sorsa. 

Kuva: Työväen Arkisto. 

Åbo vår stad 17


Turun Päivälehti kirjoitti vuoden 

viimeisessä numerossaan, 

ettei Konserttitalossa 

oltu koskaan nähty Manun 

juhlaan verrattavaa tungosta. 

Turkulaisyleisö huusi “Manu, 

Manu, Manu”, kun ujon näköinen 

presidenttikandidaatti 

käveli sisälle puolisonsa Tellervon 

kanssa kahden poliisin 

saattelemana. 

Järjestysmiehet arvioivat, että 

ovella oli käynyt 5 000 ihmistä, 

mutta vain noin puolet heistä 

mahtui sisälle. Paikalle oli 

saapunut kaikenikäistä väkeä 

ja huomattavan paljon myös 

nuorisoa. Alakerran päivystävät 

sairaanhoitajat joutuivat 

antamaan ensiapua 

kolmelle sydänkohtauksen 

saaneelle. Yläkerran salissa 

juontaja Jukka Virtanen oli 

kehottanut yleisöä hengittämään 

vuorotahtiin. 

– Olimme aivan varmoja, 

että hänestä tulee presidentti. 

Enää ei ollut mitään 

epäselvyyttä. Itkettää vieläkin. 

Se oli todella tunteellista, 

Koikkalainen liikuttuu. 

Koivisto ei hurmannut yleisöään 

ainoastaan sanoillaan. 

Myös hänen ulkoiset piirteensä 

jäivät kuulijoiden mieliin. 

– Se valtava käsi! Ja se yksi 

hiuskihara, Koikkalainen naurahtaa. 

Mauno Koiviston suosio levisi 

kulovalkean tavoin. Hänestä 

tuli koko kansan Koivisto, vuoden 

1982 presidentinvaalien 

ylivoimainen voittaja ja Suomen 

tasavallan yhdeksäs presidentti. 

Toiselle kierrokselle 

Leena Koikkalainen muistaa 

hyvin, kun hän yhtenä SDP:n 

puoluekokouksen puheenjohtajista 

pääsi mukaan kysymään 

Koivistolta, jatkaisiko 

hän presidenttinä. 

Presidentinlinnaan 

mustilla autoilla. 

mentiin 

– Muistan, miten hermostunut 

olin, Koikkalainen sanoo. 

– Koivisto toivotti puheenjohtajat 

tervetulleiksi. Kun Kalevi 

Sorsa (1930–2004), tuolloinen 

pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja, 

kysyi, asettuisiko 

Koivisto uudelleen ehdolle, 

Koivisto vastasi itselleen tyypilliseen 

tapaan: “Jaaha, niin, 

juu. Noo, kyllähän minä.” 

” 

Turkulaisyleisö 

huusi 

“Manu, 

Manu, 

Manu.” 

Koiviston aikaan presidentin 

valitsivat kansan äänestämät 

valitsijamiehet. Koikkalainen 

asettui tuon reissun jälkeen 

itsekin ehdokkaaksi valitsijamiesvaaleihin 

ja tuli valituksi. 

“Kyllä se siitä” jäi mieliin 

Jos Turun Konserttitalossa 

oli koettu hurmos henkisyyttä 

vuoden 1981 vaalitilaisuudessa, 

niin samaa oli luvassa Koiviston 

asetuttua presidenttiehdokkaaksi 

toiselle kaudelle. 

Vuoden 1987 vaalitilaisuus 

Ikituurissa piirtyi turkulaisen, 

myöskin pitkän linjan 

poliitikon, Tuomas Mikkolan 

(s. 1953) muistoihin elävästi. 

– Menimme vaimon kanssa 

paikalle. Ikituurissa oli täysi 

sali ja kova innostus. Koiviston 

vaalitilaisuus oli suunnattu yli 

puoluerajojen koko kansalle, 

koska hän oli koko kansan 

Manu, Mikkola sanoo. 

Hänen mielestään Koivisto oli 

huippuälykäs puhuja ja taitava 

hallitsemaan julkisuuskuvaansa. 

– Muistan edelleen, kun hän 

heilautti valtavaa kättään ja 

sanoi “kyllä se siitä.” 

Koiviston ikoniseksi sanonnaksi 

kasvanut “kyllä se siitä” 

syntyi toisen kauden vaalitilaisuuksien 

myötä. Koivisto 

valitsi sanonnan vaalipuheiden 

loppulauseeksi. 

– Olen sitä lausetta itsekin 

käyttänyt, kun olen halunnut 

sanoa toiselle, että älä 

huoli, kyllä se siitä sitten 

suttaantuu, Mikkola kertoo. 

Vielä vuoden 1982 vaaleissa 

SDP:ssä oli ollut puolueen 

sisäistä valtapeliä Koiviston 

ja Sorsan välillä. 

– Se kaikki oli ohi vuonna 

1988, Mikkola toteaa. 

Mauno Koivisto valittiin toiselle 

kaudelle selvällä valitsijamiesten 

enemmistöllä ohi 

keskustan Paavo Väyrysen 

vuonna 1988. 

Mikkolan mielestä Koivisto oli 

poikkeuksellinen valtiomies. 

– Hän loi rennon ja innostavan 

ilmapiirin. Häntä kunnioitettiin, 

mutta ei pelosta. Kekkosella ja 

Koivistolla oli tämän suhteen 

iso ero. Kekkonen oli vaikeasti 

lähestyttävä, mutta Koivisto oli 

hyvin tavallinen tavallisten ihmisten 

keskellä. ● 

18 Suomen Turku

Presidenttiehdokas Mauno 

Koivisto vaalikiertueella 

alkuvuodesta 1982. 

Kuva: Työväen Arkisto, Paasikuva, 

Kalevi Keski-Korhonen. 

Åbo vår stad 19


Fundeeraaja 

Mauno Koiviston tunnisti turkulaiseksi heti, kun hän avasi suunsa. Varsinaissuomalainen nuotti yhdistettynä 

ääneen pohtimisen taitoon jätti lähtemättömän vaikutuksen ihmisiin Koiviston ympärillä. 

Koiviston puhetyyli tuotti valtavasti ikonisia 

sanontoja ja kiteytyksiä, mutta samalla 

myös paljon sellaista, mitä ei aina ollut 

helppo seurata. 

– Se oli hänen tapansa puhua. Välillä ihmisillä oli 

vaikeaa saada selvää, mitä hän tarkoitti. Minussa 

on vähän samaa vikaa, pohtii Koiviston siskontytär 

Marianne Nykänen (s. 1952). 

– Välillä täytyi itsekin fundeerata, mitä hän todella 

tarkoitti. Toimittajat tulkitsivat milloin mitenkin, 

kun eivät aina ymmärtäneet Koivistoa. 

Hänen ajatuksenjuoksunsa oli aivan ylivertainen, 

muistelee veteraanilentopalloilija Jouko 

Laakso (s. 1941). 

– Koivisto oli fundeeraaja. Äärimmäisen kiinnostunut 

kaikista asioista, ja äärimmäisen lukenut 

ihminen, muistelee pitkäaikainen ystävä Mikko 

Rönnholm (s. 1946). 

Onko fundeeraaminen 

turkulaisuutta? 

Turkulaisen pitkän linjan 

poliitikon Tuomas 

Mikkolan (s. 1953) 

mielestä fundeeraaminen 

on osin turkulaisuutta 

ja varsinaissuomalaisuutta. 

– Jos verrataan Koivistoa 

presidentti 

Sauli Niinistöön, niin 

molemmat antavat 

hieman kryptisiä lausuntoja, 

joita täytyy 

tulkita. Presidentti 

Martti Ahtisaarella ei 

ollut samaa tyyliä, hän 

on Karjalan poikia. 

Toinen pitkän linjan turkulainen poliitikko Leena 

Koikkalainen (s. 1945) on puolestaan varovaisempi 

arviossaan. 

– Se voi olla hiukan myös turkulaisuutta. Mutta 

kyllähän hän oli luonteeltaan sellainen, että mietti 

ääneen ja puhui ajatuksiaan ääneen. Hän ajatteli 

ennen kuin teki. 

– Olisi hienoa, jos kaikki turkulaiset ajattelisivat 

ennen kuin tekevät, mutta sellaista kunniaa en 

ehkä tässä nyt anna, Koikkalainen naurahtaa. 

“Puheet selkeitä, haastattelut 

kryptisiä” 

Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo 

(s. 1946) kuvailee Koiviston, kuin myös Niinistön, 

kielenkäyttöä termeillä koukeroisuus, kielteinen 

myönteisyys ja oraakkelimaisuus. 

Paloheimo näkee myös selvän eron Koiviston 

kirjoittamissa puheissa sekä medialle annetuissa 

haastatteluissa. 

– Kun lukee Koiviston 

puheita, huomaa, 

että se on selkokielistä 

argumentaatiota. 

Haastattelulausunnot 

saattavat kuitenkin 

olla aika kryptisiä. Se 

korostui poliittisesti 

hankalissa tilanteissa. 

Paloheimon mukaan 

Koivisto oli poliitikko, 

joka toimi niin, ettei 

mitään ovia suljettu 

kokonaan liian aikaisin. 

Aina täytyi olla 

takaportteja, joista 

voidaan edetä. 


L Mauno Koivisto oli tuottelias 

kirjoittaja. 

1950-luvun alussa 

Koivisto kirjoitti Turun 

Päivälehteen pakinoita 

nimimerkillä Puumies. 

Kuva: Kansallisarkisto.

” 

Koivisto oli fundeeraaja. 

Äärimmäisen 

kiinnostunut kaikista 

asioista, ja äärimmäisen 

lukenut ihminen. 

Lauri Palmunen (s. 1952), entinen kansanedustaja ja 

Koiviston vastaehdokkaan valitsijamies, on samoilla 

linjoilla. 

– Hän sanoitti asioita niin, ettei ajanut koskaan itseään 

nurkkaan. Tämä oli Manun viisautta, Palmunen 

pohtii. 

Myös Koiviston pitkäaikaisen ystävän ja valitsijamiehenä 

toimineen Mikko Rönnholmin (s. 1946) mielestä 

kyse on juuri tästä. Rönnholm käyttää Manun puhetavasta 

lentopallovertausta. 

– Isku pitää peittää. Eikä jujutus voi olla näkyvä. 

Turkulaisuus säilyi läpi elämän 

Rönnholm muistaa, että Koivisto halusi olla tasapuolinen 

kaikille. 

– Viimeistään presidenttiyden myötä kutsuja alkoi sataa 

kaiken maailman juhliin. Koivisto ajatteli, että on 

helpompi olla tasapuolinen kaikille kieltäytymällä. 

Presidenttivuosien jälkeen Koivisto osallistui jälleen 

ahkerammin tilaisuuksiin ja vastasi kutsuihin myönteisesti 

– erityisesti niihin, jotka lähetettiin Turusta. 

2000-luvun alussa vaalikauden päätyttyä Turun 

kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jukka Mikkola 

(puheenjohtajana 1993–2001) kutsui kaikki entiset 

valtuutetut vaalikauden päätöstilaisuuteen. 

– Koivisto koki kauhean tärkeäksi päästä paikalle. 

Hän oli hymyilevä ja hyvällä tuulella, Tuomas Mikkola 

muistaa. 

Myös Seppo Lehtinen (s. 1949), tuolloin vielä tuleva 

Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (2011– 

2017), oli paikan päällä ja muistaa Koiviston tavan 

puhua. 

– Manu puhui turkulaisittain, samalla aksentilla. Kun 

kaupungintalolla istuttiin, hän oli yksi meistä. J 

Koiviston kuolemattomia 

Koiviston mestarillinen kielenkäyttö tuotti 

lukemattomia lentäviä lauseita, joita ihmiset 

käyttävät edelleen. Manu-muistoja 

kerätessä kysyimme turkulaisilta myös 

sitä, mikä Koiviston sanonnoista on jäänyt 

parhaiten mieleen. Ylivoimaisen voiton 

vei "Kyllä se siitä” / ”Kyl se siit sit”, josta tuli 

Koiviston tavaramerkki vuoden 1982 

presidentinvaaleissa. 

Kyselyyn vastanneet muistivat myös 

seuraavanlaisia Koiviston kiteytyksiä: 

“Tarttis tehrä jotain.” 

(Koiviston usein käyttämä sanonta) 

“Ei pidä provosoitua, kun 

provosoidaan.” 

(Koiviston usein käyttämä sanonta) 

“Kaiken mahdollisen lukeminen 

ei ole pelkästään turhaa, vaan 

se on myös vahingollista.” 

(Koiviston kommentti, kun televisiossa 

näytettiin eduskuntaan saapunutta 

paksua paperinippua Euroopan 

talousalueiden lainsäädäntöä) 

“Eiks se oo nykysäveltäjällä 

aika hankala juttu, kun kaikki 

kaunis on jo sävelletty.” 

(Koiviston letkautus klassisen musiikin 

säveltäjä Aulis Salliselle Naantalin 

musiikkijuhlilla) 

“On pikku juttu, jos Naantali 

liitetään Turkuun, mutta iso 

juttu, jos Turku liitetään 

Naantaliin.” 

(Koivisto kuvasi maataloustukia 

valitsijamiehelleen Mikko Rönnholmille) 

“Ellemme varmuudella tiedä, 

kuinka tulee käymään, 

olettakaamme, että kaikki 

käy hyvin.” 

(Koiviston kuolinilmoituksesta) 

Åbo vår stad 21


Ystävän lämmin muisto 

täsmällisestä filosofista 

Mikko Rönnholm (s. 1946) muistaa lämmöllä 

ystäväänsä. 

Kerran Koivisto kertoi, että oli lukenut unitutkijasta, 

joka tutki, miksi ihminen nukkuu. Koivisto 

käänsi kysymyksen toisinpäin, ja sanoi, 

että pitäisi tutkia sitä, miksi ihmiset ovat hereillä. 

Rönnholmin mukaan tällaiset pyöräyttämiset 

olivat tyypillistä filosofi Koivistoa. 

Asioita voi ja pitää katsoa monelta kantilta. 

Ääneen ajattelemisen tapaan liittyi Rönnholmin 

mukaan myös varsinaissuomalainen 

nuotti ja intonaatio. 

– Hän puhui yleiskieltä, mutta nuotti säilyi. 

Se on kyllä hauskaa, että samaa intonaatiota 

ei kuulunut, kun hän puhui vieraita kieliä. 

Englantia Koivisto puhui erittäin hyvin, 

Rönnholm muistaa. 

Koivistot kävivät usein Rönnholmien luona 

kylässä. 

– Meillä oli lattialla jotain lastenleluja, niin 

hän alkoi heti katsoa, miten tämä toimii ja 

miten tämä on tehty. 

Filosofisista taipumuksistaan huolimatta 

Rönnholm muistaa Koiviston huomaavaisena, 

ystävällisenä ja erittäin täsmällisenä. 

– Hänellä oli aristokraattinen, harkittu olemus. 

Hän oli erittäin säntillinen ja piti tarkasti 

kiinni aikatauluista. Kun jotain oli sovittu, 

siitä pidettiin myös kiinni. ● 

Jatkoaika 1968 

Jos jokin yksittäinen Koiviston televisioesiintyminen 

on piirtynyt suomalaisten muistikuviin, 

on se ehdottomasti esiintyminen 

Jatkoaika-keskusteluohjelmassa vuonna 

1968. Useat Manu-muistoja kertoneet nostivat 

esille Koiviston esiintymisen ohjelmassa 

Lenita Airiston ja Aarre Elon haastateltavana. 

Koivisto jäi mieleen luonnollisuudellaan, 

karismaattisuudellaan ja otsakiehkurallaan. 

Tarkan markan timpuri 

Tellervo Koiviston serkku, Jussi Kankaanranta 

(s. 1942), muistaa Koiviston avuliaana 

ja vaatimattomana sukulaismiehenä, joka 

nautti käsillä tekemisestä. 

– Koivisto oli erittäin miellyttävä henkilö. 

Hän oli avulias, pukeutui vaatimattomasti, 

oli kansanomainen, ei tehnyt itsestään numeroa. 

Hän jutteli mielellään aiheesta kuin 

aiheesta. 

Kankaanranta muistaa suvun kesäjuhlat, 

joissa Koivisto huomasi, että naapurin laituri 

oli vinksin vonksin. 

– Hän lähti kesken juhlien sitä laituria korjaamaan, 

Kankaanranta sanoo. 

Ystävän auttamista 

moottorisahalla 

Turkulainen Tuomas Mikkola (s. 1953) on nykyisen 

Turun Nummenmäen sosiaalidemokraattisen 

yhdistyksen puheenjohtaja. Yksi 

hänen edeltäjistään oli aikoinaan Mauno 

Koiviston hyvä ystävä Pertti Paasio (1939– 

2020), joka toimi Turun kaupunginvaltuuston 

puheenjohtajana vuosina 2003–2006. 

L Mikko Rönnholm. 

Kuva: Rönnholmin 

kotialbumi. 

J Tuomas Mikkola. 

Kuva: Pekka Paasio. 

Mikkola kertoo, että presidenttivuosinaan 

Koivisto tuli aina kesäisin Nummeen tervehtimään 

ystäviään. Eräänä päivänä Koivisto 

ajoi Paasioiden pihaan polkupyörällä 

moottorisaha tarakallaan. Koivisto oli tullut 

auttamaan ystäviänsä 

pihahommissa. 

– Ja turvamiehet 

tulivat pyörillä 

perässä, 

Mikkola 

kertoo. ● 

22 Suomen Turku

Hela folkets Manu 

Funderaren 


Mauno Koivisto behövde inte göra annat än öppna munnen för att identifieras som Åbobo. Hans 

egentlig-finländska intonation i kombination med förmågan att fundera högt gjorde ett outplånligt 

intryck på människorna runt Koivisto. 

Koivistos sätt att tala åstadkom mängder 

av ikoniska talesätt och sammanfattningar 

men samtidigt också sådant där det inte alltid 

var lätt att hänga med. 

– Det var hans sätt att tala. Ibland hade folk svårt 

att förstå vad han menade. Jag har lite samma 

fel, funderar Koivistos systerdotter Marianne 

Nykänen (f. 1952). 

– Emellanåt måste jag själv också fundera vad 

han verkligen menade. Journalisterna tolkade 

honom än si och än så då de inte alltid förstod honom. 

Hans tankeflöde var helt överlägset, minns 

volleybollveteranen Jouko Laakso (f. 1941). 

– Koivisto var en funderare. Oerhört intresserad 

av allt mellan himmel och jord, och en oerhört 

beläst människa, minns Koivistos långvariga vän 

Mikko Rönnholm (f. 1946). 

Är funderandet någonting specifikt 

aboensiskt? 

Funderandet är delvis karakteristiskt för Åbo 

och Egentliga Finland, tycker den långvariga 

Åbopolitikern Tuomas Mikkola (f. 1953). 

– Om vi jämför Koivisto med president Sauli 

Niinistö så kunde/kan båda göra lite kryptiska 

uttalanden som kräver uttolkning. Martti Ahtisaari 

hade som president inte den stilen; han är 

från Karelen. 

En annan långvarig politiker, Leena Koikkalainen 

(f. 1945) är försiktigare i sin bedömning. J 

Åbo vår stad 23

Hela folkets Manu 

Koivistos odödliga 

Koivistos mästerliga språkbruk gav 

upphov till oräkneliga bevingade uttryck 

som fortfarande används. Under 

insamlingen av Manuminnen frågade 

vi också vilket av Koivistos talesätt de 

kom bäst ihåg. Den överlägsna vinnaren 

var ”Kyllä se siitä”, som blev Koivistos 

varumärke i presidentvalet 1982. 

De som svarade på förfrågningen mindes 

också följande Koivistopärlor: 

”Nånting borde göras.” 

(Ett talesätt som Koivisto ofta använde) 

“Man skall inte bli provocerad 

när man blir provocerad.” 

(Ett talesätt som Koivisto ofta använde) 

“Att läsa all världens skriverier 

är inte bara onödigt, det är 

också skadligt.” 

(Koivistos kommentar då TV visade en 

tjock bunt papper som anlänt till riksdagen. 

Innehållet i pappersbunten handlade 

om lagstiftningen inom europeiska 

ekonomiska samarbetsområdet EES.) 

“Är det inte lite knepigt att 

komponera nutidsmusik nu, 

då allt vackert redan är 

komponerat?” 

(Koivistos gliring till kompositören Aulis 

Sallinen under musikfestspelen i Nådendal.) 

“Det är ingen stor sak om 

Nådendal ansluts till Åbo, 

men om Åbo ansluts till 

Nådendal – det är en stor sak.” 

(Koivisto beskrev lantbruksstöden för 

sin elektor Mikko Rönnholm) 

“Om vi inte med säkerhet vet 

hur det kommer att gå, låtom 

oss då anta att allt går bra.” 

(Text på Koivistos dödsannons) 


– Det kan vara lite också aboensiskt. Men visst var han ju sådan av 

naturen att han funderade högt och tänkte högt. Han tänkte först 

och handlade sedan. 

– Det vore fint om alla Åbobor skulle tänka innan de handlar, men 

den äran kanske jag nu inte ger dem, skrattar Koikkalainen. 

”Talen klara och tydliga, intervjuerna kryptiska” 

Emeritusprofessorn i statskunskap Heikki Paloheimo (f. 1946) 

beskriver både Koivistos och Niinistös språkbruk med termerna 

slingrig, negativ positivitet och orakelaktig. 

Paloheimo ser också en tydlig skillnad mellan de tal Koivisto skrev 

och de intervjuer han gav till media. 

– Då du läser Koivistos tal märker du att det är argumentation i lättläst 

form. Intervjuuttalandena kan däremot vara ganska så kryptiska. 

Det här kom fram extra tydligt i politiskt besvärliga situationer. 

Enligt Paloheimo var Koivisto en politiker som fungerade på så 

sätt att inga dörrar helt stängdes allför tidigt. Det skulle alltid finnas 

bakdörrar som ledde vidare. 

Lauri Palmunen (f. 1952), tidigare riksdagsman och elektor för Koivistos 

motkandidat, är inne på samma linjer. 

– Han uttryckte saker så att han aldrig själv blev inträngd i hörnet. 

Det här var Manuvishet, resonerar Palmunen. 

Också Koivistos långvariga vän Mikko Rönnholm (f. 1946), som 

också fungerat som hans elektor, tycker att det handlar om just 

detta. Rönnholm använder en volleybollterm för att beskriva Manus 

sätt att uttrycka sig. 

– Smashen måste döljas. Och finten får inte synas. 

Åbo-andan varade livet ut 

Rönnholm minns att Koivisto ville behandla alla lika. 

– Allra senast i och med presidentskapet började inbjudningar till 

all världens fester strömma in. Koivisto tänkte att det är lättare att 

vara rättvis genom att tacka nej till alla. 

Efter åren som president deltog Koivisto igen flitigare i olika evenemang 

och tackade ja till inbjudningarna – speciellt dem som 

kom från Åbo. 

Då valperioden i början av 2000-talet var slut bjöd fullmäktigeordförande 

Jukka Mikkola (ordförande 1993–2001) in samtliga tidigare 

fullmäktigeledamöter till avslutningsmottagningen. 

– Det betydde väldigt mycket för Koivisto att kunna vara på plats. 

Han gick omkring och log och var på gott humör, minns Tuomas 

Mikkola. 

Också Seppo Lehtinen (f. 1949), då ännu blivande ordförande för 

stadsfullmäktige i Åbo (2011–2017), var på plats och minns Koivistos 

sätt att tala. 

– Manu talade som en Åbobo, med samma accent. Där vi satt i 

stadshuset var han en av oss. ●

Heikki Paloheimo muistaa Koiviston 

taitavana kielenkäyttäjänä. 

Kuva: Aleksi Kauppinen. 

Programmet Jatkoaika 

(Tilläggstid) 1968 

Om något av Koivistos enskilda TV-framträdanden 

tecknat in sig bland finländarnas 

minnesbilder är det absolut hans 

framträdande i diskussionsprogrammet 

Jatkoaika (Tilläggstid) från år 1968. 

Många som delat sina minnen inom 

Manu-projektet har lyft fram programmet 

där Koivisto intervjuades av Lenita 

Airisto och Aarre Elo. Han gjorde ett 

outplånligt intryck med sitt naturliga 

sätt, sin karisma och hårlocken i pannan. 

Den sparsamma 

timmermannen 

Tellervo Koivistos kusin, Jussi Kankaanranta 

(f. 1942) minns Koivisto som en 

hjälpsam och anspråkslös släkting som 

njöt av att jobba med händerna. 

En väns varma hågkomst till en 

noggrann filosof 

Mikko Rönnholm (f. 1946) minns sin vän med värme. 

En gång berättade Koivisto att han läst om en drömforskare 

som undersökte varför människan sover. Han vände på 

steken och sade att det som borde undersökas var varför 

människan är vaken. Enligt Rönnholm var sådana här stekvändningar 

typiska för filosofen Koivisto. Saker kan och skall 

betraktas från många olika håll. 

Till vanan att tänka högt hörde enligt Rönnholm också de för 

Egentliga Finland karakteristiska tonfallen och intonationen. 

– Han talade standardfinska men intonationen fanns alltid 

kvar. Det är nog roligt att den intonationen inte hördes då 

han talade andra språk. Engelska talade Koivisto mycket bra, 

minns Rönnholm. 

Familjen Koivisto var ofta på besök hos Rönnholms. 

– Det låg lite leksaker på golvet, och Koivisto började genast 

undersöka dem för att komma underfund med hur de fungerade 

och hur de var gjorda. 

– Till sitt väsen var han aristokratisk, övertänkt. Han var synnerligen 

punktlig och höll noggrant fast vid tidtabellen. Hade 

han kommit överens om något, höll han det. ● 

– Koivisto var en synnerligen behaglig 

person. Han var hjälpsam, klädde sig 

anspråkslöst, var folklig, gjorde inget 

nummer av sig själv. Han samtalade gärna 

om ämne som ämne. 

Kankaanranta kommer ihåg en av släktens 

sommarfester där Koivisto märkte 

att grannens brygga höll på att sacka 

ihop. 

– Han gick mitt i festen för att rätta till 

den där bryggan, berättar Kankaanranta. 

Att hjälpa en vän 

med motorsåg 

Åbobon Tuomas Mikkola (f. 1953) är ordförande 

för det som nu är Nummisbackens 

socialdemokratiska förening. En av 

hans föregångare var Mauno Koivistos 

goda vän Pertti Paasio (1939–2020), 

stadsfullmäktiges i Åbo ordförande under 

åren 2003–2006. 

Mikkola berättar att Koivisto under sina 

år som president varje sommar kom för 

att hälsa på sina vänner i Nummisbacken. 

En dag cyklade han in på Paasios 

gård med en motorsåg på packaren; 

han hade kommit för att hjälpa sina vänner 

med gårdsarbeten. 

– Och livvakterna kom cyklande efter. ● 

Åbo vår stad 25


“Kuis noi ikkunat pestään? 

TS 21.7.1988, 

TS. 22.7.1988 

Presidenttipari vieraili Turun Katariinanlaakson asuntomessuilla vuonna 1988. Arkkitehti Benito 

Casagrandella meni tapahtumassa “pasmat solmuun”. 

Arkkitehti Benito Casagranden 

(s. 1942) toimisto oli 

voittanut Turun Katariinanlaakson 

asuntomessujen päärakennuksen 

kilpailutuksen. 

– Alueelle nousi vähän erikoislaatuinen 

kerrostalo, jossa oli hieno ideologia, 

että ihmiset olisivat enemmän 

yhteisöllisiä. Rakennuksen julkisivu 

oli pitkälti lasia, jonka taakse avautui 

korkea yhteisöllinen tila, kertoo Casagrande. 

Kun presidentti Koivisto ilmoitti tulevansa 

vierailemaan messualueelle, 

pyydettiin arkkitehtiä esittelemään 

hänelle messujen päärakennus. 

– Menin täpinöissäni messualueelle. 

Oli hyvin tarkkaa, missä sai seistä, 

ja kuinka monta askelta sai ottaa. Ei 

saanut rynnätä morjestamaan presidenttiä, 

vaan piti odottaa, että presidentti 

tulee luokse. 

Paikalle tulivat presidentti Koivisto, 

puoliso Tellervo Koivisto ja presidentin 

adjutantti Juhani Kaskeala. 

Tellervo yritti pehmittää 

tilannetta 

Kun Kaskeala oli pyytänyt presidentin 

istumaan, Casagrande alkoi 

luen noida rakennuksen ideologisista 

lähtökohdista. Pitkän esitelmöinnin 

jälkeen presidentillä oli vain yksi 

lyhyt ja ytimekäs kysymys: “Kuis noi 

ikkunat pestään?” 

Arkkitehdillä meni “pasmat solmuun”. 

Casagrande oli valmistautunut 

kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin 

paitsi kysymykseen ikkunoiden 

pesemisestä. 

– Yritin selittää jotain epämääräistä 

nostolavoista. Tajusin, että tämä oli 

näkökulma, jonka olin totaalisesti 

unohtanut. 

Esitelmän jälkeen lähdettiin kiertämään 

taloa. Casagrande kertoo, 

että Tellervo yritti pehmittää hänen 

mokaansa ja alkoi keskustella päärakennuksen 

ideologisesta puolesta, 

jonka hän oli erittäin hyvin ymmärtänyt. 

– Sain seliteltyä Manullekin joitakin 

pikkuasioita, mutta peli oli pelattu, 

Casagrande naurahtaa. ● 

Benito Casagrande ottamassa 

vastaan presidenttiparia. 

Kuva: Benito Casagranden 

kotialbumi. 

Arkkitehti Benito Casagrande muistaa 

elävästi Katariinanlaakson asuntomessut. 


26 Suomen Turku

Presidenttipari ja arkkitehti Benito 

Casagrande asuntomessujen päärakennuksen 

Jääkukan edustalla 

vuonna 1988. Kuva: Benito 

Casagranden kotialbumi. 

Åbo vår stad 27

Meijä Manu 

"Oli aivan selvää, että 

hän oli turkulainen" 

Mauno Koivisto vieraili useissa Turun yliopiston tapahtumissa juhlapuhujana ja 

juhlinnan kohteena 2000-luvulla. Juhlallisista puitteista huolimatta hän jäi muistoihin 

huumorintajuisena kaverina, jolla oli tavalliset ongelmat. 

Turun yliopiston kampusalue 

oli hyvin erinäköinen 

vuosituhannen vaihteessa. 

Yliopisto levittäytyi satunnaisiin 

rakennuksiin ympäri Turkua, eikä 

kaikilla tiedekunnilla ollut edes 

kunnollisia tiloja. 

Arkkitehti Benito Casagrande 

(s. 1942) oli myötävaikuttamassa 

siihen, että vanhalle kasarmialueelle 

Yliopistonmäen juurelle 

nousivat uudet tiedekuntarakennukset 

Educarium ja Publicum. 

Silloinen Turun yliopiston rehtori 

Keijo Virtanen (rehtorina 1997– 

2012) pyysi presidentti Koivistoa 

muuraamaan uuden yhteiskuntatieteellisen 

tiedekunnan rakennuksen 

peruskiven. 

– Hän oli ainoa oikea mies tähän 

tehtävään, Casagrande sanoo. 

Kun Koivisto käveli Casagranden 

kanssa alueella, hän alkoi muistella, 

mitä missäkin oli aikaisemmin 

ollut. 

– Hänellä oli selkeä muistikuva 

vanhasta kasarmialueesta. Oli 

aivan selvää, että hän oli turkulainen. 

Jo se, että hän suostui tilaisuuteen, 

osoitti turkulaisuutta. 

Arkkitehti osti pressalle 

kuulokkeet 

Peruskiven muurauksen jälkeen 

mentiin kahville kylpylähotelli 

Caribiaan. 

– Muistan Koiviston useampaan 

kertaan ihmetelleen, että: “Kui 

se ny mahtaa olla, että mahtaako 

tuohon opetukseen ja tutkimukseen 

jäädä ollenkaan rahaa, kun 

niin paljon laitetaan rakennuksiin”. 

Koivisto tyytyi kuitenkin Casagranden 

vastaukseen. 

– Sanoin, että kun on omat tilat, 

niin ei voida niin helposti lopettaa 

toimintaa. 

Casagranden mieleen on jäänyt 

myös toinen keskustelu samalta 

päivältä. Koivisto kertoi kahvilla, 

että heillä tulee kotona Tellervon 

kanssa aina riitaa television äänenvoimakkuudesta: 

hän yrittää 

saada ääntä kovemmalle, ja Tellervo 

yrittää hiljentää sitä. 

– Sanoin, ettei tämä ole mikään 

ongelma, sehän voidaan ratkaista. 

Seuraavana päivänä Casagrande 

kävi ostamassa kahdet kuulokkeet 

ja toimitti ne presidentille. 

– Hän otti lahjan ilahtuneena 

vastaan ja totesi, että nyt on yksi 

riidan aihe vähemmän. 

Casagrande muistelee ihaillen 

Koiviston tapaa olla ja keskustella. 

– Hän riisui aseista heti. Ei hän 

mikään presidentillinen ollut 

näissä tilanteissa, vaan tavallinen 

kaveri, jolla on tavalliset ongelmat. 

Luulin, että presidentin 

kanssa ollaan jossain sfääreissä, 

vaan kattia kanssa.” 

L Publicumin 

peruskiven 

muurauksessa 

yhteiskuntatieteellisen 

tiedekunnan 

dekaani Kari Salavuo 

ja presidentti 

Mauno Koivisto 

tammikuussa 

2001. Kuva: 

Turun yli opisto, 

Jarmo Koskinen. 

28 Suomen Turku

Katoamistemppu 80-vuotiaana 

omissa juhlissa 

Mauno Koivisto kutsuttiin Turun yliopiston ensimmäiseksi 

Vuoden alumniksi. 

Juhlallinen julkistaminen tapahtui yliopiston vuosijuhlan 

iltajuhlana helmikuussa 2004. Rehtori Keijo 

Virtasen mukaan tilaisuus oli ikimuistoinen. 

– Kutsut lähetettiin Turun yliopistosta vuosikymmenien 

aikana valmistuneille henkilöille. Yli 500 alumnia 

tuli paikalle. 

Juhlailta järjestettiin yliopiston päärakennuksessa. 

Virtanen muistaa, että ennen tilaisuuden alkua viranomaiset 

tarkistivat päärakennuksen aulan lattian 

lujuuslaskelmat varmuuden vuoksi. Lattia kesti. 

– Yhdessä vaiheessa iltaa presidentti oli lähtenyt 

kävelyretkelle hänelle lapsuudesta tuttuun ympäristöön 

ilman, että kukaan huomasi mitään, Virtanen 

muistaa. 

Presidentti Koivistolla oli tuolloin ikää jo 80 vuotta. 

Hän kuitenkin onnistui livahtamaan juhlallisuuksista 

kenenkään huomaamatta. 

”Semmoset on huonot juhlat, jois´ ei 

mittään möhläyksiä satu” 

Koivisto oli nimitetty jo vuonna 1977 valtiotieteiden 

kunniatohtoriksi Turun yliopistossa. Hänen yliopistollisen 

oppineisuutensa kruunasi riemutohtorius 

Turun yliopiston kaikkien tiedekuntien kunniatohtori- 

ja tohtoripromootiossa toukokuussa 2011. 

– Promovointi riemutohtoriksi on hyvin harvinainen 

huomionosoitus, koska asianomaisen tohtoriksi 

promovoinnista on pitänyt kulua vähintään 

50 vuotta, Virtanen kertoo. 

Koiviston kanssa oli sovittu, että hän 

saapuu puolisonsa kanssa konserttitalolle 

klo 12.10, juuri ennen juhlakulkueen 

siirtymistä juhlasaliin. Virtasella oli pari 

minuuttia aikaa keskustella presidentin 

kanssa siitä, miten promovointi tapahtuisi 

muutaman minuutin kuluttua. 

– Semmoset on huonot juhlat, jois´ ei mittään möhläyksiä 

satu, Koivisto tokaisi Virtaselle, ja juhlakulkue 

lähti marssimaan kohti salia. 

Kaikki sujui suunnitellusti, ja presidentti sai kateederin 

edessä riemutohtorin arvon merkit, hatun ja 

miekan. ● 

Valmius osallistua 

“niihin geimeihin” 

Presidentti Koiviston riemutohtorin arvo 

herätti myös median kiinnostuksen. Toimittaja 

Arto Nyberg kysyi haastatteluohjelmansa 

alkuun 87-vuotiaalta presidentiltä, 

miltä tuntuu tulla promovoiduksi riemutohtoriksi. 

Koivisto kertoi nimityksen virkistäneen 

häntä ”kauheesti”. Tosin häntä mietitytti, 

millainen rasitus on olla riemutohtori 

ja osallistua ”niihin geimeihin”. 

– Mutta kyllä minulla valmius on kovasti 

lähteä sinne, Koivisto päätti pohdintansa. 

Haastattelu on edelleen 

nähtävissä Yle Areenassa. 

https://areena.yle.fi/1-4139017 

I Riemutohtori 

Mauno Koivisto 

vuoden 2011 tohtoripromootiossa 

Turun Konserttitalossa. 

Kuva: 

Turun yliopisto, 

Hanna Oksanen. 

L Riemutohtori 

Koivisto Tellervovaimonsa 

kanssa 

Turun tuomiokirkon 

portailla. 

Kuva: Turun 

yliopisto, 

Hanna Oksanen. 

Åbo vår stad 29

Meijä Manu 

Saunan lauteilla 

Mauno Koivisto muistetaan innokkaana saunojana. Manulla oli myös 

elinikäinen oikeus saunoa Ylioppilaskylän saunassa. 

Syksyllä 1969 valmistuivat Turun Ylioppilaskylän 

ensimmäiset rakennukset. Edellisenä 

vuonna Mauno Koivisto oli valittu 

pääministeriksi Rafael Paasion seuraajaksi presidentti 

Urho Kekkosen myötävaikutuksesta. 

Punkalaitumelta Turkuun muuttanut nuori opiskelija 

Heikki Paloheimo (s. 1946) oli puolestaan 

valittu Turun yliopiston oppilaskunnan hallituksen 

puheenjohtajaksi. 

Koivisto ja Paloheimo tapasivat Ylioppilaskylän 

rakennusten vihkiäisissä. Vihkiminen hoidettiin 

rakennuksen katolla. Samassa tilaisuudessa ylioppilaskyläsäätiö 

vihki Koiviston Sauna-Manuksi. 

Titteli antoi elinikäisen oikeuden saunoa Ylioppilaskylän 

saunassa Sauna-Manun pyytämänä 

ajankohtana. 

– Koivisto sai kylpytakin, jonka selässä luki Sauna-Manu, 

Paloheimo muistelee. 

Vihkimisen jälkeen mentiinkin saunaan. Lauteille 

kipusi myös vasta perustetun Asuntohallituksen 

pääjohtaja Olavi Lindblom. Asuntohallitus oli 

Aravan eli Asuntorakennustuotannon valtuuskunnan 

perillinen, joka valvoi ja edisti arava-rakentamista. 

Paloheimo pääsi löylyihin Lindblomin ja Koiviston 

kanssa. 

– Istuin saunan lauteilla nuoren pääministerin ja 

vähän vanhemman pääjohtajan kanssa ja kuuntelin 

herrojen sanailua. 

Miehet keskustelivat leppoisasti Asuntohallituksen 

ja Koiviston hallituksen asioista. Lindblom 

kertoi keskusvirastonsa asioista, ja Koivisto pohdiskeli 

runsas viikko aikaisemmin solmitun toisen 

tulopoliittisen kokonaisratkaisun onnistumista. 

Matkustamisestakin miehet juttelivat. Keskustelusta 

jäi Paloheimon mieleen erityisesti Koiviston 

toteamus: ”Herrasmiehet matkustavat junalla ja 

laivalla.” 

– Se oli niin laittamattomasti sanottu. Ei saa olla 

liian kiire mihinkään. 

Turkulaisten veikkojen laulukuoro 

Kirjailija Markku T. Hyyppä (s. 1942) muistaa, kun 

Kirjayhtymän kirjailijat koottiin kauden avajaisiin 

keskustalaisen Pellervo-seuran huvilalle alkusyksystä 

1981. Kirjayhtymä oli julkaissut Hyypän tietokirjan 

Olen elävä kello sekä Mauno Koiviston 

politiikkaa käsitelleen tietokirjan Tästä lähtien. 

Suomalaista juhlaa ei ole ilman saunaa, joten kirjailijat 

painuivat illan tummetessa huvilan rantasaunaan. 

Hyyppä ajautui Koiviston ja turkulaisen 

runoilijan Markku Innon kanssa löylyihin. 

30 Suomen Turku

L Vastavalmistuneet Turun Ylioppilaskyläsäätiön 

ensimmäiset rakennukset 

vuonna 1969. Kuva: TYS arkisto. 

– Mauno johti lauteilla turkulaisten veikkojen laulukuoroa. 

Muistan, kuinka vedimme Isontalon Antin 

ja Rannanjärven -kappaleen. Lähdin lauluun 

mukaan Maunon jyhkeän basson innoittamana, 

Hyyppä kertoo. 

Puut pitää punnita 

Jarmo Virmavirta (s. 1940) työskenteli Turun 

Sanomien vastaavana päätoimittajana vuosina 

1983–1990. 

Eräänä kesäpäivänä Kultarantaan kutsuttiin päätoimittajia 

saunomaan. Kohteessa heitä odotti kuitenkin 

yllätys. 

– Saunassa oli 150 astetta lämmintä, Virmavirta 

kertoo. 

Kuumien löylyjen jälkeen asiasta mainittiin presidentille. 

Koivisto hieman närkästyi kuulemastaan. 

– Manu sanoi, että hän on sata kertaa sanonut 

saunanlämmittäjille, että saunan puut täytyy punnita. 

Miten sitä muuten voi tietää, että uuniin menee 

oikea määrä, Virmavirta kertoo. 

Lentopalloporukassa puhuttiin 

politiikkaa 

Turkulainen Mauri Niemi (s. 1940) sai nauttia Kultarannan 

löylyistä lukemattomat kerrat. Hän oli 

yksi niistä veteraanilentopalloilijoista, jotka pääsivät 

Kultarantaan pelaamaan Koiviston kanssa. 

Niemi muistaa, että kun viimeinen erä päättyi, niin 

aina mentiin saunaan. 

– Koivisto kyseli aina, mitä mieltä me oltiin mistäkin 

asiasta. Hän halusi kansan mielipiteen, Niemi 

kertoo. 

Jos Koivisto jätti politiikan puhumisen vähemmälle 

sukulaisten kesken, pelitovereille hän uskoutui 

puhumaan. 

– Juttelimme hallituksen ajankohtaisista asioista. 

Meillä oli luottamukselliset välit ja kerroimme 

mielipiteemme rehellisesti. Välillä tuntui, että hän 

oli ottanut ne huomioonkin päätöksenteossa. Tuli 

olo, että kansaa oli kuunneltu. 

Koivisto puhui pelitovereidensa kanssa myös lentopallosta 

ja lajin sarjatilanteesta. 

– Kyl hän tällasii fundeeras aina, että ketä voittaa 

mestaruuden ja kummosen joukkueen kukakin 

saa kokoon. 

Pääministeri Mauno Koivisto 

vihitään Sauna-Manuksi Ylioppilaskylän 

rakennusten 

vihkimisen yhteydessä. 

Kuva: TYS arkisto / TS. 

“Kyl meil jokaisel joku käskijä on” 

Toinen veteraanipalloilija Jouko Laakso (s. 1941) 

muistaa toisenlaisen tapauksen Kultarannasta. 

Pelien jälkeen istuttiin totuttuun tapaan rantasaunassa, 

kun Koiviston vävypoika juoksi kiireellä 

saunalle, veti asennon ja ilmoitti: “Herra presidentti, 

teidät käskettiin välittömästi tuonne ylös.” 

– Jaha, jaha, sanoi presidentti ja alkoi tehdä lähtöä. 

Laakso katsoi ihmeissään tilannetta, eikä voinut 

olla avaamatta suutaan. 

– Anteeksi nyt, herra presidentti, mun on pakko 

kysyä. Mikä on se instituutti tässä valtakunnassa, 

joka käskee tasavallan presidentin johonkin? 

– Jaa, kato kyl meil jokaisel aina joku käskijä on, ja 

niin on minullakin. 

Tämä käskijä oli tietenkin Mauno Koiviston aviopuoliso 

ja elämänkumppani Tellervo, jonka kanssa 

Mauno jakoi elämänsä ensitapaamisesta kuolemaansa 

saakka 67 vuoden ajan. ● 

Åbo vår stad 31

Meijä Manu 

Koivistosta Turkuseuran 

perustajajäsen 

Vielä ennen Helsinkiin muuttoa Mauno Koivisto osallistui kotikaupungissaan yhteen erityisen merkittävään 

tapahtumaan, jolla oli kauaskantoisia seurauksia Koiviston Turku-suhteelle. 

Turun Konserttitalolle saapui 

satoja kotiseutuhengen innostamia 

turkulaisia 24. lokakuuta 

vuonna 1957. Ihmisiä yhdisti yhteinen 

asia: huoli kotikaupungista ja sen 

asukkaiden hyvinvoinnista. 

Tilaisuuteen oli kutsuttu juhlapuhujaksi 

sosiologian professori Esko 

Aaltonen (1893–1966), joka oli ollut 

Mauno Koiviston väitöstilaisuuden 

vastaväittelijä ja hankkinut hänelle 

sosiologian assistentin viran. Aaltonen 

oli kirjoittanut perustamiskokoukseen 

juhlapuheen, mutta ei päässytkään 

paikalle. Puhujakorokkeen 

taakse nousi tuuraamaan nuori tohtori 

Koivisto. 

Vaikuttavassa puheessa korostui kotiseututyön 

sosiaalinen ulottuvuus: 

“Sanotaan, että ihminen yhteisönsä 

jäsenenä on sosiaalisesti ja sielullisesti 

kypsä silloin, kun hän haluaa 

ja kykenee näkemään itsensä yhtenä 

toisten joukossa ja solmimaan 

suhteita yhteisönsä muihin jäseniin. 

Opimme tuolloin ymmärtämään, että 

kotipaikka on meille jotain enemmän 

kuin kadut, talot ja puistot ja että 

ympärillämme liikkuvat kaupungin 

asukkaat eivät olekaan meille ventovieraita, 

vaan monin sitein meihin 

liitetyt.” 

Juhlapuheiden ja musiikkiesitysten 

jälkeen 386 turkulaista allekirjoitti 

Turkuseuran perustamisasiakirjan. 

Kokouksen puheenjohtaja, kaupunginvaltuuston 

puheenjohtaja ja 

kunnallisneuvos Arvo Toivonen iski 

nuijalla pöytään ja lausui: “Uskoisin, 

että kaikki ovat yksimielisiä siitä, että 

Turkuseura perustetaan.” 

Koivistosta tuli yksi Turkuseuran perustajajäsenistä. 

Hänen suhteensa 

Turkuseuraan ei katkennut Helsinkiin 

muuton myötä, vaan hän muisti 

yhdistystä aina merkkitapahtumien 

yhteydessä. 

Vuonna 2020 Turkuseura julkaisi 

Manu-tuotesarjan kunnianosoituksena 

edesmenneelle turkulaiselle presidentille. 

Tuotesarja koostuu muun 

muassa mukeista, lakuista, kangaskasseista, 

paidoista ja haalarimerkeistä. 

Manu-tuotteet ovat Mauno 

Koiviston juhlavuoden virallinen tuotesarja. 

● 

L Turun Päivälehti 25.10.1957. 

K Kun Turkuseura juhlisti 25 

vuoden taivaltaan vuonna 

1982, Koivisto lähetti tervehdyksensä, 

jossa toi esille 

lämpimän kiintymyksensä 

turkulaisiin ja myönteisen 

mielenkiintonsa Turkua 

koskeviin kysymyksiin. Kuva: 

Turkuseura. 

I Mauno Koivisto saapui 

Turkuseuran 50-vuotisjuhliin 

kunniavieraana. 

Näyttävät juhlat 

järjestettiin VPK:n talossa 

vuonna 2007. 

Kuva: Turkuseura. 

L Koivisto nimettiin 

Turku seuran kunniajäseneksi 

yhdistyksen täyttäessä 

35 vuotta vuonna 

1992. Kuva: Turkuseura. 

32 Suomen Turku

Assi Koivisto-Allonen Aurajoen rannalla. Kuva: Ari Heinonen. 

“Kauppatorilla isä jäi aina 

suustaan kiinni” 

Lapsuuden lomamatkat veivät Assi Koivisto-Allosen sukunsa kotiseuduille Turkuun. 

Isän presidenttikausina suhde synnyinkaupunkiin syveni entisestään. 

Assi Koivisto-Allonen (s. 1957) muistaa hyvin 

automatkat Helsingistä Turkuun 1960-luvulla. 

Vanha ykköstie oli pitkä ja huonokuntoinen. 

Pysyviä nopeusrajoituksia ei vielä ollut, ja liikenne oli 

usein kaoottista. Onnettomuuksia tapahtui paljon. 

– Isä osti 1960-luvun alussa amerikanraudan, jolla se 

tykkäsi ajaa. Siinä oli oikein turvavyötkin, mutta takapenkillä 

niitä ei käytetty, kertoo Koivisto-Allonen. 

Turvavyöt tulivat pakollisiksi takaistuimille vasta 

vuonna 1987. 

Ykköstie tuli tutuksi, sillä loman alkaessa Koivistot 

usein karistivat Helsingin pölyt taakseen ja suuntasivat 

kulkunsa sukulaisten luokse Turkuun. 

– Jouluksi ja pääsiäiseksi tultiin Turkuun Patterinhakaan 

isän siskon Mirjamin perheen luokse. 

Kesälomalla perhe ehti viettää aikaa myös sukulaisten 

ja ystävien kesämökeillä Taivassalossa, Merimaskussa 

ja Rymättylässä. 

– Auton peräkonttiin isä pakkasi aina kirveen, sahan 

tai moottorisahan, jos jossain oli tarvetta puun kaatamiselle. 

”Tuossa on Kupittaan kentät, joissa 

lapsena urheiltiin” 

Kun saavuttiin Turkuun, Mauno-isä tykkäsi muistuttaa 

ratin takaa, että nyt saavuttiin hänen vanhoille 

synnyinseuduilleen. Entiset kotikadut Kerttulinkatu ja 

Itäinen Pitkäkatu piti aina mainita erikseen ääneen, 

Koivisto-Allonen kertoo. 

– Ja kun ajettiin Kupittaan ohi, isä sanoi aina, että 

tuossa on Kupittaan kentät, joissa lapsena urheiltiin. J 

Åbo vår stad 33

Meijä Manu 

Mauno Koivisto muisteli itse Lapsuuteni Turku 

-haastatteluohjelmassa vuonna 2003, että Kupittaan 

kentät olivat hänen lapsuudessaan erittäin 

tärkeä paikka heidän kaveriporukalleen ”Kupin 

jengille”. 

– Turussa isän murre muuttui yhä turkulaisemmaksi. 

Hän puhui esimerkiksi aina Rettingin palatsista 

ja Askanin (Aschan) kahvilasta. Ja jos jokin ei kelvannut, 

niin vastaus oli: ”No ei siin mittä.” 

Tiivistä yhteiseloa Patterinhaassa 

Patterinhaassa majoittuminen vaati omat järjestelynsä. 

Sukulaiset asuivat ahtaasti, koska myös 

Juho-pappa asui Mirjam-siskon perheen kanssa 

ja aina piti miettiä, mihin voi istua, ettei vie kenenkään 

paikkaa. Sängyt pedattiin sohvalle. 

– Toisaalta Patterinhaan mukavuudet kuten sisävessa 

ja juokseva vesi olivat huima parannus isän 

lapsuuden asumisoloihin. 

Mauno Koivisto antoi itsekin myöhemmin merkittävän 

panoksensa lähiörakentamiselle, sillä Koiviston 

johtama Helsingin Työväen Säästöpankki oli 

keskeinen lähiörakentamisen rahoittaja. Koivisto- 

Allonen hahmottaa isänsä kiinnostuksen lähiörakentamiseen 

kumpuavan isän lapsuudesta. 

– Kun on tullut itse köyhistä olosuhteista ja nähnyt 

ja kokenut 20- ja 30-lukujen luokkayhteiskunnan, 

niin hän on halunnut, että mahdollisimman monilla 

olisi mahdollisuus siistiin ja mukavaan asumiseen. 

Mauno ja Tellervo Koivisto Aurajoen rannalla 

1950-luvulla. Kuva: Kansallisarkisto. 

Patterinhaka tuntui nuoresta Assista tutulta, sillä 

sen korkeat kerrostalot muistuttivat Hakaniemeä, 

jossa Koivisto-Allonen itse varttui. Sen sijaan Turun 

keskusta tuntui eksoottiselta vanhoine rakennuksineen 

ja puisine raitiovaunuineen. 

Isä tykkäsi kulkea raitsikalla 

Koivisto-Allosen Mirjam-tädin mies oli raitiovaununrahastaja, 

ja Turussa piti aina päästä matkustamaan 

raitiovaunulla. 

– Isä sanoi aina raitsikka. Helsinkiläiset puhuivat 

ratikasta, mutta Turussa kuljettiin raitsikalla. 

Nuoren tytön mieleen piirtyi se, että Helsingissä 

oli siirrytty jo moderneihin raitiovaunuihin, mutta 

Turussa kuljettiin vielä vanhoilla kolisevilla puuraitiovaunuilla. 

– Kaikki eivät matkustaneet edes raitiovaunun sisällä, 

vaan jäivät roikkumaan ulkopuolelle astinlaudan 

päälle ja hyppäsivät omalla pysäkillään pois. 

Kun raitiotiet purettiin Turusta, isä muisteli niitä 

useita kertoja. Koivisto-Allonen kertoo hänen äitinsä 

Tellervo Koiviston (s. 1929) muistavan Maunon 

jopa sanoneen, että jos hän olisi jäänyt Turkuun, 

niin raitsikkaa ei olisi purettu. 

60-luvun Turusta Koivisto-Allosen mieleen on jäänyt 

myös haiseva Aurajoki, jonka lähelle ei menty. 

Jokivarsi oli Turun tuomiokirkolta merelle päin ränsistynyttä 

seutua ja alajuoksua hallitsivat telakat. 

– Nykyään jokivarsi on keskustan helmi, sanoo 

Koivisto-Allonen, joka on nyt vuosikymmenten jälkeen 

muuttanut takaisin Turkuun. 

”Jotta voi tehdä jotain, täytyy ensin 

tehdä jotain muuta” 

Vaikka Koivisto-Allosen lapsuudessa kaupunkien 

siisteyteen ei kiinnitetty samalla tavalla huomiota 

kuin nykyään, Mauno-isä ei hyväksynyt roskaamista. 

Jos Assi pudotti karkkipaperin maahan, isä nosti 

sen ja kantoi kädessään lähimpään roskikseen. 

– Isä ei opettanut sormi pystyssä, vaan omalla esimerkillään. 

Mauno opetti tyttärensä myös lukemaan tähtitaivasta, 

karttaa ja kompassia sekä tulenteon taidon. 

– Isä oli myös hyvin hempeämielinen eläinten suhteen. 

Hän opetti kohtelemaan eläimiä arvostavasti. 

Erityisen hyvin Koivisto-Allosen mieleen on jäänyt 

34 Suomen Turku

J Mauno Koiviston tohtoripromootio järjestettiin 

Turun Konserttitalossa vuonna 1961. Kuvassa 

Mauno vaimonsa Tellervon ja 4-vuotiaan Assityttärensä 

kanssa. Kuva: Koivistojen perhealbumi. 

isän usein käyttämä sanonta ”jotta voi tehdä jotain, 

täytyy ensin tehdä jotain muuta”. Tällä isä tarkoitti 

sitä, että jos pitää kaataa puu, niin ensin täytyy teroittaa 

saha. Tai jos piti lähteä harventamaan, niin 

ensin piti tehdä polku. 

– Näinhän se on arkielämässäkin. Usein ei voi ryhtyä 

suoraan tekemään sitä mitä on suunnitellut, 

vaan ensin pitää pohjustaa tekemällä jotain muuta. 

Se on itsestäänselvyys, jonka hän niin hienosti 

puki sanoiksi. 

Turussa isä oli Maukka 

Kun Turusta lähdettiin mökkeilemään sukulaisiin 

Taivassaloon tai ystävien luokse Merimaskuun ja 

Rymättylään, perunat ja mansikat haettiin Turun 

kauppatorilta. 

– Tori oli täynnä ihmisiä ja isä jäi aina suustaan kiinni. 

Turussa häntä kutsuttiin aina Maukaksi. 

Mauno Koivisto pesemässä autonsa ikkunoita 

Patterinhaassa 1950-luvun lopulla. 

Kuva: Koivistojen perhealbumi. 

Maukkaa lähestyttiin hanakasti ja yleensä tuttavallisesti 

puhutellen. 

– Pienellekin tytölle niistä jutteluista välittyi, että 

se hetki oli tärkeä ja arvokas. Isä antoi aina aikaansa, 

kuunteli ja vastasi, eikä koskaan kiirehtinyt tilanteesta 

pois. 

Maukaksi puhuttelu jäi ensimmäisten presidentinvaalien 

myötä, kun Koivistosta tuli valtakunnallisen 

Manu-ilmiön myötä koko kansan Manu. Sukulaisten 

ja ystävien kesken Koivisto oli kuitenkin aina 

Mauno. 

Suhde Turkuun syvenee 

Presidenttivuosina Koivistojen suhde Turkuun syveni 

olennaisesti, sillä Naantalin Kultarannasta oli 

helppo tehdä retkiä Turkuun. Erityisesti polkupyöräretket 

olivat Maunon ja Tellervon yhteinen juttu. 

– Pyörät laitettiin Kultarannassa valtion autoon ja 

ajettiin Halistenkoskelle. Sieltä he polkivat sitten 

Aurajoen vierustaa alajuoksulle ja munkkikahvien 

kautta takaisin Naantaliin. 

Polkupyörien selkään nousivat myös presidentin 

turvamiehet, joiden huolta ei ainakaan vähentänyt 

se, että Naantaliin poljettiin takaisin autojen seassa, 

koska nykyisenlaisia pyöräteitä ei vielä tuolloin ollut. 

Pyörä- ja kävelyreissuihin kuului myös olennaisesti 

Föri. Sillä kuljettiin aina kun mahdollista, ja Koivisto-Allonen 

muistaa äitinsä Tellervon kertoneen, 

että Koivisto saikin epävirallisen tittelin ”Föri-kapteenina” 

kanssamatkustajien keskuudessa. 

Optimistinen pessimisti 

Koivisto-Allosen mukaan Mauno ei puhunut hänelle 

juurikaan omasta lapsuudestaan Turussa. Monet 

asiat kirkastuivat tyttärelle vasta muistelmateosten 

lukemisen myötä. 

– Luulen, että isä osasi arvostaa hyviä aikoja, koska 

oli elänyt ankaran lapsuuden. Ja koska hän oli 

joutunut kokemaan sodat, isä pyhitti loppuelämänsä 

rauhan ylläpitämiseen. 

Koivisto-Allonen muistaa isänsä optimistisena pessimistinä. 

– Hän oli ikään kuin viran puolesta pessimisti. Mutta 

jos ei ollut kuitenkaan aivan varmaa, että huonosti 

menee, niin aina lähdettiin siitä, että hyvin se 

menee. Sitä hän aina puki eri tavoin sanoiksi. Että 

kyllä se siitä. ● 

Åbo vår stad 35

NNI OLLA TUR 

LIITY NYT TURKUSEURAAN, JOKAISEN TURKULAISEN 

JA TURUN YSTÄVÄN YHDISTYKSEEN. 

LA TURKULAINE 

RKULAINEN. ON 

PERUSTAMASSA TURKU SEURAA. 

OLLA 

HÄN OLI YHDISTYKSEN KUNNIAJÄSEN. 

MANU OLI YKSI MEISTÄ, TURKULAINEN. 

PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTO OLI 

LAINEN. ONNI 

● Föripuodin tuotteista (Manu-tuotteet -20%, omat kirjat -40%, kortit -30%) 

TURKUSEURAN JÄSENENÄ SAAT ALENNUKSIA MM. 

● Turkuseuran tapahtumista 

● Ravintola Teinistä, Turun museoista ja museokaupoista, Brinkkalan putiikeista ja Avantgardesta 

SAAT MYÖS 

OLEN YKSI 

TEISTÄ. 

Vuosijäsenyys: 

Perheenjäsen 

mukaan: 

NI OLLA TURKU 

TUTUSTU KAIKKIIN ETUIHIN: turkuseura.fi/toiminta/jasenedut 

● Suomen Turku – Åbo vår stad -lehden vuosikerran postitse 

MANU-JUHLAVUODEN TUOTTEET 

TURKUSEURAN FÖRIPUODISTA 

LIITY 

TURKU SEURAAN 

TURKUSEURA.FI – 

SAAT LAHJAKSI 

TURKU-KIRJAN. 

Ainaisjäsenyys: 

HUOM! 

JÄSENILLE 

OLLA TURKULA 

(VANHA SUURTORI 3)! 

-20% 

ULAINEN. ONN 

NNI OLLA TUR

SUOMEN-TURKU-MANU-2023

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?