Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma
Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma
Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Mikäli meriveden suolapitoisuus laskee tulevaisuudessa oleellisesti, myös muikun<br />
elinalue Selkämerellä laajenee <strong>ja</strong> merkitys kasvaa. Muikku on nykyisellään<br />
kalataloudellisesti merkittävä Perämerelläkin sen perukassa, suurten jokien<br />
vaikutusalueella. Muikun vahvaa tuloa Selkämerelle saataneen odottaa pitkään.<br />
Siika<br />
Siikasaaliiden huippu oli Selkämerellä vuonna 1991. <strong>Rauma</strong>n edustan<br />
merialueella taite huonompaan oli vuonna 1997 (Holsti 2008). Samaan aikaan<br />
taittuivat myös Ruotsinpuoleisen Selkämeren <strong>ja</strong> Perämeren siikasaaliit laskuun<br />
(Fiskeriverket 2009). Saalismäärät ovat sittemmin vakiintuneet (Riista- <strong>ja</strong><br />
kalatalouden tutkimuslaitos 2010b). Koko Selkämereltä saadaan vuosittain noin<br />
500 tonnia siikaa.<br />
Kalastajien käsityksen mukaan suurin syy siikasaaliiden pienenemiseen on<br />
hylkeissä (Paapuuri Oy 2005). Hylkeet haittaavatkin erityisesti verkoilla<br />
tapahtuvaa siianpyyntiä. Saalismäärät eivät siis välttämättä täysin kuvaa itse<br />
siikakantaa.<br />
Siikakannat saattavat Selkämerelläkin olla omaksuttua vaellussiika – karisiika –<br />
<strong>ja</strong>koa monimuotoisempia. Aikojen kuluessa Selkämereen lienee istutettu tai<br />
kulkeutunut jokseenkin kaikkia tarjolla olleita siikamuoto<strong>ja</strong> peledsiikaa myöten.<br />
Onpa Merikarvian edustalta tavattu tiettävästi läntisen Euroopan ainoa<br />
pyörökuonosiikakin (Coregonus nasus), ilmeisesti karkulainen venäläiseltä<br />
kalanviljelylaitokselta, ehkä Laatokan seudulta (Himberg 2003).<br />
Istutuksiin käytetään vaellussiikaa huomattavasti vähemmän, mutta karisiikaa<br />
enemmän Tammisaaren vesiltä kerättävästä mädistä haudottua <strong>ja</strong> kasvatettua<br />
merikutuista siikaa, ns. Bengtsårin ”saaristosiikaa”. Merikutuinen, hyväkasvuinen<br />
siikakanta on ollut myös Kokemäenjoen suistossa. Selkämeren rannikolla on<br />
kutua<strong>ja</strong>n koittaessa paikoin runsaasti kudulle valmistautuvia iso<strong>ja</strong> siiko<strong>ja</strong>. Tuntuu<br />
luultavalta, että nämä kutevat mereen.<br />
Merikutuisella karisiialla on lähinnä paikallista merkitystä sellaisilla alueilla, joilla<br />
on kutevia kanto<strong>ja</strong> (Anon 2008). Taloudellinen merkitys on vähentynyt kannan<br />
heikennyttyä koko Poh<strong>ja</strong>nlahdella. Syynä saattavat olla rehevöitymisestä<br />
seurannut kutupohjien liettyminen <strong>ja</strong> pääravinnon, valkokatkan katoaminen.<br />
Valkokatkat ovat ekosysteemissä korvautuneet liejussa piileskelevillä<br />
Amerikansukamadoilla <strong>ja</strong> Itämerensimpukoilla (Viitasalo 2010), mutta ne eivät<br />
korvaa siian ravintona valkokatko<strong>ja</strong>.<br />
Aiemmin karisiika oli selkeästi oman kutuaikaisen <strong>ja</strong> kudunjälkeisen<br />
verkkopyyntinsä kohteena. Parina viime vuonna on yritetty saada karisiian mätiä<br />
haudottavaksi Pyhämaan kalasataman hautomolle. Emokalojen pyynnissä<br />
<strong>Rauma</strong>n-Uudenkaupungin merialueella ei ole onnistuttu. Poh<strong>ja</strong>nmaan rannikolla<br />
karisiikasaaliit olivat syksyllä 2009 jostain syystä poikkeuksellisen hyviä (Riista- <strong>ja</strong><br />
kalatalouden tutkimuslaitos 2010b).<br />
Muuttuva Selkämeri, Juha Hyvärinen (2010)<br />
14
Change language