Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma
Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma
Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Piikkikampela<br />
Kutupaikkauskollinen (Fiskeriverket 2009) piikkikampela sinnittelee Selkämerellä<br />
suolapitoisuusvaatimustensa alarajoilla. Täyssuolaisessa merivedessä, kuten<br />
Poh<strong>ja</strong>nmerellä myös piikkikampelan mäti on keijuvaa toisin kuin Selkämerellä. Se<br />
ei ole vielä ratkaisevaa, mutta suolapitoisuuden väheneminen lienee<br />
piikkikampelalle huolimatta kohtalokasta. Kanta on nykyisin vähäinen, eikä ole<br />
erityisen pyynnin kohteena.<br />
Muut kalalajit<br />
Myös taloudellisesti merkityksettömien kalakantojen muutoksia on syytä seurata<br />
mahdollisena merkkeinä meriympäristön muutoksesta <strong>ja</strong> muutosta selittävinä<br />
tekijöinä. Varsinkin monet pienikokoiset lajit tunnetaan kuitenkin huonosti. Asiaa<br />
kor<strong>ja</strong>nnee osaltaan Selkämeren vedenalaisen luonnon inventointi, joka VELMUhankkeena<br />
alkoi 2009. VELMUssa ehkä tärkeämpi osio on kuitenkin kutualueiden<br />
selvittäminen. Tältä osin työ on toistaiseksi keskittynyt etelä- <strong>ja</strong> lounaisrannikolle.<br />
Pasuri <strong>ja</strong> suutari ovat tyypillisesti lämpimien <strong>ja</strong> rehevien vesien laje<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> siinä<br />
mielessä muutoksen hyötyjiä (Ådjers ym. 2009). Verkkokalasta<strong>ja</strong>lle pasuri on<br />
haitallinen sivusaalis. Merkitystä pasureilla voi olla myös ravinteiden kierron<br />
lisääjänä, bioturbaation aiheutta<strong>ja</strong>na. Suutari on ollut parina viime<br />
vuosikymmenenä runsastumaan päin eteläisissä rannikkovesissä (Raitaniemi,<br />
Riista- <strong>ja</strong> kalatalouden tutkimuslaitos, tiedonanto 2010), mutta pysynee<br />
<strong>ja</strong>tkossakin lähinnä rehevimmillä lahtivesillä.<br />
Karppi voisi olla myös uusi menestyjä ilmaston lämmetessä. Luontaisen<br />
lisääntymisen kynnyksenä on poikasten selviytyminen ensimmäisestä talvestaan.<br />
Lapinjoessa olleesta lammikosta aikanaan karanneet karpit asettuivat Olkiluodon<br />
edustalle ydinvoimalaitosten lämmittämälle vesialueelle. Vuosien kuluttua saatiin<br />
useita jättikokoisia karppe<strong>ja</strong>. <strong>Rauma</strong>lla kokeiltiin karppien menestymistä<br />
vastaavasti istuttamalla paperitehtaan lämpimien jätevesien purkualueelle vuonna<br />
1999 pieni erä. Tulokset eivät rohkaisseet <strong>ja</strong>tkamaan (Hyvärinen 2009).<br />
Seipi, törö <strong>ja</strong> vimpa eivät hyödy rehevöitymisestä, mutta meriveden<br />
suolapitoisuuden aleneminen olisi eduksi. Myös sorva voisi olla lämpenemisestä<br />
hyötyjä, mutta pysynee rehevähköjen lahtien lajina. Lämpenemisestä hyötyisi<br />
kiiskikin.<br />
Useimmilla Selkämeren merikalalajeilla on pelaginen poikasvaihe. Oletettavasti<br />
Selkämeren elaskat, imukalat, musta- <strong>ja</strong> seitsenruototokot, piikkisimput <strong>ja</strong> teistit<br />
ovat ajelehtineet poikasina Selkämerelle Saaristomereltä tai varsinaiselta<br />
Itämereltä (Lehtonen 2005). Näistä Seitsenruototokko on eteläisellä Selkämerellä<br />
suopapitoisuusvaatimustensa suhteen aivan äärirajoilla esiintyvänä lajina<br />
(Hyvärinen 2010a) mielenkiintoinen indikaattori seurattaessa meren<br />
makeutumista.<br />
23<br />
Muuttuva Selkämeri, Juha Hyvärinen (2010)
Change language