Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma

vuosiluokat 2003 ja 2004 ovat jopa poikkeuksellisen pieniä (Riista- ja
kalatalouden tutkimuslaitos 2010b). Pieniä viitteitä elpymisestä on ainakin
Saaristomerellä (Raitaniemi, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, tiedonanto
2010).
Ruotsin Selkämeren rannikolla ammattikalastussaalis pieneni lähes puoleen
vuodesta 1994 vuoteen 2008. Varsinaisen Itämeren avoimella rannikolla ja
ulkosaaristossa on havaittu viiteteitä siitä, että pienpoikasten rekrytoitumisessa
pyyntikokoon on ongelmia (Fiskeriverket 2009).
Rehevöitymisen eteneminen veden samenemiseksi ei hyödytä ahvenia, mutta
lämpenemisen perusteella arvioiden ahven on muutoksen hyötyjiä.
Kuha
Kuhasaaliit olivat vuosituhannen vaihteessa Selkämerellä ennätyksellisiä. Kuha
jopa korvasi menetettyjä lohenkalastusmahdollisuuksia (Paapuuri Oy 2005).
Vuosien välinen saaliiden vaihtelu on ollut sittemmin suurta ja sopii ilmeisen hyvin
käsitykseen, jonka mukaan saalismäärien kasvu oli ensisijaisesti seurausta 1990-
luvun lopun lämpiminä kesinä kasvaneista runsaista vuosiluokista. Esim. vuoden
2003 huippusaaliissa vallitsevia olivat kahden vahvan vuosiluokan kuhat: pääosa
oli vuoden 1997 kuhia, mutta myös vuoden 1999 nopeakasvuisimpia kuhia oli jo
saaliissa. Vahvoja vuosiluokkia ovat myös vuosina 2002 ja 2003 kuoriutuneet
kuhat (Raitaniemi 2004a).
Selkämeren (ICES osa-alue 30) saaliiksi kirjautuu myös ICES:n tilastoruutu 47
Saaristomereltä ja sieltä Mynälahden suuri kuhasaalismäärä. Maantieteellisen
Selkämeren kuhasaalis on oikeasti 20 prosenttia Selkämerelle tilastoituvasta
määrästä (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2010b).Viimeaikaisissa vapaaajan
kalastuksen saalismäärissä vuosi 2006 oli Selkämerellä selvästi keskivertoa
parempi. Selkämeren ammattikalastuksessa taas on huippuvuodesta 2003 tultu
alle puoleen (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2009). Sama suuntaus on ollut
Ruotsin puolella (Fiskeriverket 2009). Kyse ei ole yksin kuhakannasta, vaan myös
kalastuksen vähenemisestä. Vuonna 2010 vuosiluokka 2005 muodosti pääosan
rannikon kuhasaaliista (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2010b).
Ainakin varsinaisilla kuhavesillä Saaristomerellä kuhan lisääntymispotentiaali on
todennäköisesti nykyisellään riittävä, toisin sanoen kutukannan koko ei määrää
syntyvästä vuosiluokasta tulevien rekryyttien määrää, vaan lämpöolot (Auvinen,
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, tiedonanto 2010).
Poikasten talvikuolleisuus on osaltaan riippuvainen poikasten koosta. Lämpimänä
kesänä poikaset kasvavat nopeammin ja ovat talvehtiessaan suurempia kuin
kylmän kesän poikaset. Koko edesauttaa ”nollikkaan” kuhanpojan selviytymistä
talvesta (Lappalainen ym. 2000).
Erikoisen lämpimän kesän 2010 keskilämpötila jäi Porissa hieman vuoden 1997
ennätyksestä, joka oli 17,8, astetta, mutta oli hienokseltaan enemmän kuin
Muuttuva Selkämeri, Juha Hyvärinen (2010)
20