Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma
Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma
Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
M74-oireyhtymänä ilmenevä tiamiinin puute voi johtua silakkapainotteisesta<br />
ravinnosta, jossa tiamiinipitoisuus on tavallista pienempi tai silakan tiaminaasientsyymi<br />
tuhoaa tiamiinia, jolloin lohelle syntyy tiamiinin puutos. On myös<br />
mahdollista, että tiamiinin puutos ei aiheudu silakkapainotteisesta ravinnosta,<br />
vaan ylipäätään köyhemmästä ravinnosta, jota lohelle on tarjolla Itämeren<br />
pohjoisosissa. Tähän viittaa myös se, että M74-emojen mädissä on myös<br />
vähemmän väriaineita eli karotenoide<strong>ja</strong> kuin M74-oireettomien emojen mädissä.<br />
Selkämeren suolapitoisuuden aleneminen ehkä lisää M74-oireyhtymää alueelle<br />
jäävissä lohissa <strong>ja</strong> tiamiinin puute on varsinaisen Itämeren suuntaan aiempaa<br />
laajemman merialueen asia hei<strong>ja</strong>stuen lopulta myös saalismääriin.<br />
4.6. Ympäristömyrkyt varjostavat kalan syömistä<br />
Kalan syömisen julkisuuskuvassa vuorottelevat kalan terveellisyys, toisaalta<br />
erilaisen ympäristömyrkyt. Selkämeren silakoiden <strong>ja</strong> lohien suuri dioksiinipitoisuus<br />
on ruokakäyttöä rajoittava tekijä, vaikka kalansyöjien dioksiinialtistuksen osalta<br />
pahin on ohi. Pitoisuudet ovat laskeneet (Assmuth 2010). Selkämereltä<br />
kalastettua lohta harva saa syödäkseen huolestuttavia määriä, mutta silakkaa on<br />
saatavilla <strong>ja</strong> myös monikäyttöisyytensä johdosta se on edelleen merkittävä<br />
dioksiinin lähde. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on nähnyt syöntirajoitukset<br />
tarpeellisiksi.<br />
Dioksiinit ovat joukko pysyviä, biokertyviä <strong>ja</strong> toksisia (PBT) yhdisteitä, (mm.<br />
kloorattu<strong>ja</strong> dibentso-p-dioksiine<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> –furaane<strong>ja</strong>. Assmuth (2010) erittelee kalan<br />
syöjissä tärkeimmäksi klooratun dibentsofuraani 4-PeCDF:n <strong>ja</strong> dioksiinien<br />
kaltaisen PCB126:n. Hylkeissä puolestaan korostuu heikosti dioksiinitoksinen<br />
PCB118. Muita rasvaan kertyviä myrkkyjä ovat aiemmin tärkeä DDT <strong>ja</strong> nyttemmin<br />
keskeisempi PBDE.<br />
Selkämeren silakoiden suhteellisen suuri dioksiinipitoisuus muiden merialueiden<br />
silakoiden dioksiinipitoisuuksiin nähden on merialueen tila huomioon ottaen<br />
paradoksi. Selityksenä voikin olla Suomenlahteen verrattuna parempi syväveden<br />
tila. Selkämerellä on massiaisia, kun taas Suomenlahdella silakat syövät<br />
runsaammin eläinplanktonia. Ikävä vain, että massiaiset keräävät itseensä<br />
pahemmin dioksiinia, joka sitten näkyi silakoissa suurina pitoisuuksina<br />
(Parmanne ym 2006). Toisaalta silakan hidaskasvuisuus selittää suhteellisen<br />
suuria ympäristömyrkkypitoisuuksia. Kalastuskokoon kasvaminen kestää<br />
aiempaa pidempään, samalla altistus- <strong>ja</strong> kertymäaika pitenee (Kuikka 2010).<br />
Orgaanisia klooriyhdisteitä on tutkittu jonkin verran selvitettäessä mm.<br />
sellunvalkaisun jäämiä <strong>Rauma</strong>n edustan sedimentissä. Tulokset eivät ole olleet<br />
kovin johdonmukaisia johtuen mm. vuosien mittaan muuttuneista menetelmistä.<br />
Orgaaniset tinayhdisteet, lähinnä TBT <strong>ja</strong> TPhT ovat olleet kymmenkunnan vuotta<br />
runsaasti esillä. Ahventen organotinapitoisuuksissa <strong>Rauma</strong>n sataman kalojen<br />
pitoisuudet olivat Naantalin jälkeen Suomen suurimpia, samaa tasoa, kuin<br />
muidenkin suurten satamien vesialueiden ahventen (Hallikainen ym. 2008).<br />
Muuttuva Selkämeri, Juha Hyvärinen (2010)<br />
55
Change language