Vientiopas Argentiina ja Brasilia - Mol.fi

6.1 1990-luvun talouden käännekohdat
Brasilian talous on kautta aikojen ollut riippuvainen vain yhdestä vientihyödykkeestä, mikä
on aiheuttanut talouden syklisyyden. Siirtomaa-aikana tämä hyödyke oli puu, 1500- ja 1600-
luvuilla sokeriruoko, 1700-luvulla jalometallit ja jalokivet sekä 1800- ja 1900-luvun alussa
kahvi ().
Myös Brasilia on Argentiinan tavoin ollut useampaan kertaan historiansa aikana sotilasvallan
alaisena, mikä ei kuitenkaan ole aina ollut negatiivinen asia. Vuosien 1950-1980 aikana
maassa oli lähes koko ajan sotilasdiktatuuri ja talouskasvu oli vuosittain keskimäärin 7 %,
mikä on yksi maailmanhistorian pisimmistä jatkuvan talouskasvun jaksoista. Brasiliasta
puhuttiinkin tuon ajan taloudellisena ihmeenä. Brasilia oli kuitenkin julkisen sektorin
dominoima protektionistinen valtio, jossa kotimaista teollisuutta suojattiin erilaisin
kaupanestein. Teollisuus keskittyi harvoille kotimaisille yrityksille, mikä johti siihen, ettei
tarjonta kyennyt vastaamaan kysyntään. Inflaatio kohosi ja teollisuuden alat alkoivat menettää
otettaan.
Talouspolitiikan suunta ja tasapaino alkoivat löytyä Fernando Henrique Cardoson joulukuussa
1993 esittämän talouden tasapainottamisohjelman, Real-suunnitelman (Plano Real), jälkeen.
Real-suunnitelma esiteltiin kolmessa jaksossa, joista ensimmäinen jakso toteutettiin
kesäkuussa 1993. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli valtion talouden tasapainottaminen
mm. kuluja leikkaamalla, valtion yrityksiä yksityistämällä ja veronkeräystä tehostamalla.
Toisen vaiheen aikana 1.3.-30.6.1994 esitettiin menetelmä nimeltä Unidade Real de Valor,
jossa sopimuksissa käytettävät hinnat oli indeksoitu päivän inflaatiota vastaaviin arvoihin,
kun aikaisemmin hinnat indeksoitiin menneeseen inflaatioon. Kolmannessa vaiheessa
1.7.1994 Brasiliassa tehtiin maan historian suurin valuutanvaihto-operaatio, jossa vanha
valuutta cruzeiro korvattiin realilla ja miljardeja uusia seteleitä ja kolikoita levitettiin jakeluun
koko laajalle alueelle (Lonergan, 1997). Tasapainottamisohjelman myötä hintajäädytyksistä
luovuttiin ja hallitus alkoi toteuttaa tiukkaa rahapolitiikkaa ja valtion talouden valvontaa.
Merkittävin seuraus Real-suunnitelman käyttöönotosta oli inflaation aleneminen.
Suunnitelman käyttöönottokuukautena heinäkuussa inflaatio oli lähes 50 % kuukaudessa, kun
vuoden lopulla se oli alentunut jo 2-3 %:iin (Barman ym., 1997; Lonergan, 1997). Vuonna
1996 inflaatio oli alhaisimmalla tasolla sitten 1950-luvun
().
Muita Cardoson hallituksen ajamia asioita ovat olleet eläkeuudistus, kaupankäynti- ja
investointimahdollisuuksien lisääminen, kaupankäyntiesteiden poistaminen sekä
virkamieshallinnon uudistaminen taloudellisesti terveemmälle pohjalle. Yleisenä
suuntauksena on ollut pyrkiä valtiojohtoisesta ajattelusta markkinatalouden oppien mukaiseen
järjestelmään.
Avoimemman talouden vuoksi ulkomaiset suorat investoinnit sekä portfolioinvestoinnit ovat
kasvaneet tasaista vauhtia. Vuonna 1994 ulkomaiset suorat investoinnit olivat 3 miljardia
dollaria, kun ne vuonna 1997 olivat kasvaneet jo 19,6 miljardiin dollariin. 57 % suorista
ulkomaisista investoinneista suuntautui palvelusektorille kuten konsultointiin ja
pankkitoimintaan. Brasilia on suurin ulkomaisten suorien investointien kohdemaa
Latinalaisessa Amerikassa, sillä 30 % ulkomaisista suorista sijoituksista suuntautui Brasiliaan,
19 % Meksikoon ja 10 % Argentiinaan vuonna 1997.
75