Lasten ja nuorten syrjäytymistä koskevan ... - Opetusministeriö

keahko – lähes 1/3 nuorista työttömistä on ollut työttömänä yli 6 kuukautta ja 1/6 joyli 12 kuukautta.Ikäryhmittäin tarkasteltuna työmarkkinoilla toimimattomuus, työsuhteiden määrä-ja osa-aikaisuus sekä koulutettujen työttömyys ovat olleet 1990-luvulla erityisestialle 20-vuotiaiden ongelma. Alle 20- vuotiaista vajaa neljännes kävi vuonna 1996työssä. Työllisistä alle 20-vuotiaista nuorista oli yli 56 prosenttia määräaikaisessa jalähes 40 prosenttia osa-aikaisessa työsuhteessa. Alle 20-vuotiaista keskiasteentutkinnon suorittaneista nuorista oli lähes 40 prosenttia työttöminä ja korkea-asteentutkinnon suorittaneidenkin työttömyysaste oli tässä ikäluokassa yli 20 prosenttia.Ammattikoulutusta vailla olevien työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat sen sijaankoskettaneet useammin yli 20-vuotiaita nuoria. Tutkintoa suorittamattomientyöttömyysaste oli korkein (>40 prosenttia) 20— 24-vuotiaiden ikäluokassa. Pitkäaikaistyöttömyysoli yleisintä 25— 29-vuotiailla nuorilla. Tähän ikäryhmään kuuluvistatyöttömistä yli 50 prosenttia oli ollut työttöminä yli 6 kk, ja yli 12 kk työttöminä olleidenosuuskin työttömistä nuorista oli lähes kolmasosa.Nuorten työllisyyttä ja työttömyyttä kuvaavat tilastotiedot ovat osoitus nuortenmonenlaisesta osattomuudesta työmarkkinoilla. Erityisesti 1990-luvulla nuorten onollut vaikea työllistyä, ja jos he ovatkin saaneet työpaikan, on kyse ollut usein tilapäisestäja/tai osa-aikaisesta työstä. Vuosikymmenen alussa työllisyyden heikentyessäopiskelijoiden määrä kasvoi, kun nuoret hakeutuivat paremman työmarkkinaasemantoivossa opiskelemaan. Opiskelukaan ei kuitenkaan ole taannut pääsyätyömarkkinoille eikä aseman vakiinnuttamista työmarkkinoilla.Vaikka jo tilastot ovat osoitus nuorten epävakaasta työmarkkina-asemasta, ei tilastojenantama kuva kuitenkaan kerro koko totuutta. Esimerkiksi työttömyydenkeston laskeminen alkaa aina uudelleen, jos nuori työllistyy lyhyeksikin aikaa. Toisaaltakatkeamia työttömyyteen tekevät erilaiset työvoimapoliittiset toimenpiteet,kuten kurssitus ja tukityöllistäminen. Nuorissa onkin varsin monia, jotka ovat olleetjo pidempään normaalien työsuhteiden ulkopuolella.Nuorten epävakaan työmarkkina-aseman ohella työryhmässä käytiinkin keskusteluatilastojen käyttökelpoisuudesta ja toisaalta tilastoihin liittyvistä rajoituksista.Tilastomateriaalin pohjalta voi saada yleiskuvan tilanteesta, ja aikasarjojen avullamyös kehityslinjoista. Tätä tietoa voidaan käyttää ja käytetäänkin päätöksenteontukena. Esimerkiksi Opetusministeriön Nuorisoasiain neuvottelukunta NUORA onvuodesta 1994 alkaen kerännyt tilastotietoa nuorisobarometreiksi luodakseen kuvaanuorten elinolosuhteista tämän päivän Suomessa. Tilastotietoa voidaan hyödyntääja on jo hyödynnettykin myös tutkimuksissa. Esimerkiksi Heikkilän (1990)kansalaisten huono-osaisuutta tarkasteleva tutkimus perustuu tilastomateriaaliin, jaHeino (1997) sekä Virtanen (1995) ovat käyttäneet tutkimuksissaan tilastotietojaaineistoina, joiden avulla ilmiötä on pyritty paikallistamaan.Tilastomateriaalin käyttökelpoisuuden rajoituksena on harmaa alue, joka ei näytilastoissa. Tilastot kuvaavat vain tiettyä näkyvää osaa todellisuudesta, samalla kunosa todellisuudesta jää tilastojen ulottumattomiin. Tilastoissa työtön, jonka työttömyyson katkennut lyhyeksi aikaa tilapäisen työsuhteen tai tukityöllistämisen avulla,ei ole pitkäaikaistyötön, vaikka työsuhteen päätyttyä olisikin edessä paluu kortistoon.Syrjäytymisen problematiikka tuleekin vain osin esiin tilastoissa. Osin tässäon kyse myös suomalaisen huono-osaisuuden luonteesta ja suomalaisille tyypillisestätavasta reagoida vaikeuksiin. Sosiaaliset ongelmat syrjäytymisen syinä taiseurauksina ovat pitkälti harmaata aluetta, joka ei tule tilastoissa näkyviin. Suomalainenei riehu kadulla vaan vetäytyy. Siksi tilastollisten selvitysten lisäksi tarvitaanmyös muunlaista tutkimusta.64