Lasten ja nuorten syrjäytymistä koskevan ... - Opetusministeriö

koulussa sopivaa toiminnallista kehystä. Eräs opettaja kertoi haastattelutilanteessatällaisesta oppilaasta:”Toinen näistä kavereista on semmonen taiteellinen. En mä tiiä, että onko sesitte semmonen, että se ei kerta kaikkiaan vaan sopeudu siihen, että sen pittäämennä suuren ryhmän mukana ja tehä samaan aikaan samoja asioita.En sitten tiiä, kun tää on semmonen poika, että on tutkittu alemmilla luokillakin,kun on ollut häiritsevää sen käyttäytyminen.”Kyseinen oppilas itse kertoi haastattelussa, miten opettajat huusivat hänelle aina jahäntä syytettiin aina, jos koulussa tapahtui jotakin. Vaikka hän ei olisi ollut edeskoulussa, tiesivät opettajat hänen olevan syyllinen. Jos hän teki ehdotuksia, pitivätopettajat niitä vain yrityksinä päästä mahdollisimman vähällä. Koulussa olikin ollutparin ensimmäisen vuoden jälkeen vain vähän asioita, joista koulun aktiivinen vastustajaolisi ollut kiinnostunut. Hän kävi koulua ja teki tehtävät lähinnä sen vuoksi,että oli pakko, ja se oli ainoa keino välttää rangaistukset, joita tehtävien laiminlyönnistäseuraisi. Koululla sinänsä ei ollut hänelle juurikaan merkitystä. Esimerkiksihänen tulevaisuusorientaatiotaan määritti lähinnä haavekuva laskettelusta ammattinasekä epämääräinen ”En mä tiiä” -asenne.Suurimpina omia vaikutusmahdollisuuksiaan pitävät koulua hyväkseen käyttävätmenestyjät. Tähän ryhmään kuuluvat oppilaat luottavat itseensä ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.Koulu näyttelee merkittävää osaa heidän tulevaisuudensuunnitelmissaan. Se on yksi etappi uralla etenemisessä. He tietävät, miksi kouluakäydään ja mikä on eri aineiden merkitys koulussa. Tämä ei kuitenkaan merkitse,että he olisivat ottaneet koulun annettuna, vaan he arvioivat kriittisesti koulun käytänteitäja esittävät parannusehdotuksia, mutta huomaavat myös omien ehdotustensaheikot kohdat. Ehkäpä heidän ehdotuksensa ovatkin niin hyvin perusteltujatai liittyvät siinä määrin koulun yleisiin tavoitteisiin, että myös opettajien on useinhelppo hyväksyä ne.Oppilaiden jako neljään tyyppiin on luonnollisesti pelkistävä kuvaus todellisuudesta.Kaikki oppilaat eivät ole yksiselitteisesti luokiteltavissa tiettyyn oppilastyyppiinkuuluviksi. Esimerkiksi koulua hyväkseen käyttävä menestyjä saattaa itse asiassapyrkiä vain täyttämään vanhempiensa tai muiden odotuksia sen sijaan, ettäpyrkisi omiin tavoitteisiinsa. Voidaankin kysyä, onko menestyjä tällöin itse asiassasopeutuja, ja kuinka pysyviä hänen tavoitteensa ja menestyksensä ovat. Kutenkannettu vesi ei kaivossa pysy, saattaa myös otettu identiteetti olla varsin hauras.Oppilaan tyyppi voi samana ajanjaksonakin vaihdella eri tilanteissa. Esimerkiksieräs edellä mainitussa tutkimuksessa haastateltu oppilas oli muissa aineissa tyypiltäänlähinnä menestyjä, mutta englannin kielessä vetäytyjä, joka ei uskonut omiinkykyihinsä:”Kolmannella luokalla englannin opettaja alko moittiin, kun mä sanoin vääränvastauksen. Muut oli käyny englannin kerhoa, niin se sano, että sinä et ossaamittään. Sitten en oo koskaan oikeen kiinnostunu englannin opiskelusta.”Vaikka luokittelu ei ole aukoton tai osin juuri sen vuoksi, auttaa se ymmärtämäänkoulutodellisuutta. Kivisen & Kivirauman (1985) mukaan oppilaiden luokittelu onopettajille välttämätön osa koulutodellisuudessa toimimista. Se muodostaa opettajilleviitekehyksen, jossa he voivat arvioida oppilaiden ja myös itsensä onnistumistatavoitteiden saavuttamisessa. Kyse ei ole siis vain tutkijoiden (mm. Järvinen 1997;Kivinen ym. 1985; Komonen 1997; Pulkkinen 1981) yleisesti käyttämästä konstruktiostavaan myös siitä, millainen koulutodellisuus on.Oppilaat eivät vain ole tyypiltään erilaisia vaan koulu tuottaa oppilasryhmittäisiäeroja (mm. Kivinen & Kivirauma 1985; Kivinen ym. 1985). Koulussa selviytyvät78