- 10 -vastainen asenne. He eivät halunneet ihmistenlaulavan höömeitä, koska he näkivät senliian maalliseksi perinteeksi.Tuona jaksona höömei-perinteeseenvaikuttivat kaikkein voimakkaimmin Mongolianasuinseuduille asettuneet tuvalaisethöömein mestarit. Jotkut mongolinkielisetheimot jäljittelivät suoraan kuulemiaantuvalaisten laulajien esityksiä. Eräät mongolialaisetamatöörilaulajat olivat oppineethöömeitä kuuntelemalla Tuvan radiota.Mutta jo aikaisemmin kurkkulaulu oliollut hyvin suosittua Länsi-Mongolian turkkilais-mongolinkieliselläalueella. Tämänkielellisesti sekoittuneen alueen höömei-laulajateivät ainoastaan esittäneet kurkkulaulua,vaan myös kehittivät sen eri tyylejä.Mongoliassa uskotaan, että mongolialainenhöömei on syntynyt Tšandmaninalueella Länsi-Mongoliassa ja se onkin Mongolianhöömein uuden nousun alue, jossase kehittyi taidemuodoksi.Sana ”höömii” on muuten mongolinkieltä, ei alunperin tuvaa, ja se tarkoittaakurkunpäätä. Tuvalaiset eivät itse edes tunnutietävän tätä.<strong>Höömei</strong>leer, hörekteer vai kailaar?Saparo suoraksi(<strong>Höömei</strong>tä laulava Büdükpen (tallentanut A. D. Araptšor,tuvan kielestä suomentanut S. Jansson)Tuvan kielessä ei ole enää nykyisin sanaakailaar, joka Tuvan lähialueilla, kutenAltain tasavallassa ja Hakassiassa tarkoittaakurkkulaulua. Näillä seuduilla kai onsamanlaista kuin tuvalainen kargyraa. Tätäääntä käytetään, kun esitetään eeppistämateriaalia jonkin soittimen säetyksellä.Hakassian kansanperinteen mukaan kai eezi(kurkkulaulun henki) saapui HakassiaanTuvasta. Hakassiassa nimi sojan khai ontarkoittanut tuvalaista kurkkulaulua, johonliittyy viheltävä ääni.Mongoliassa kurkkulaulun yleisnimityson höömii. Mongolin kielen terminologiassaerilaiset laulutyylit määritelläänanalyyttisesti eli lisätään jokin määritelmäsanaan höömii. Mongolilaulaja D. Sunduiluettelee viisi erilaista tekniikkaa: xarkiraaxöömii (muriseva höömii), xamriin xöömii(nenähöömii), bagalzuuriin xöömii (kurkkuhöömii),tseeznii höömii (rintahöömii)ja kevliin höömii (vatsahöömii). Nimitysxarkiraa on ilmeisesti lainattu mongolinkieleen Tuvasta.Tuvassa kurkkulaulun yleisnimitys onhöömei. Tutkijoiden näkemykset siitä, milloinse tuli käyttöön, vaihtelevat laajasti1800-luvun lopusta aina 1980-luvulle asti.Tutkijat erottelevat myös toisistaan poikkeavastihöömeityylejä. Vakiintunut käytäntötuntuu kuitenkin olevan, että perustyylejä onkolme: höömei, kargyraa ja sygyt. Päätyylitjakaantuvat vielä alalajeihin ja lisäksi onlueteltavissa nippu koristeltuja ja sekoitettujatyylejä, kuten ezenggileer, borbangnadyr,tšylandyk. Toisinaan nimitykset borbangnadyrja höömei sekoittuvat Tuvassa keskenäänja tänäkin päivänä eri kurkkulaulajilla saattaaolla erilaisia nimityksiä tekniikoille.Sanaa hörekteer on Tuvassa <strong>ry</strong>hdyttykäyttämään kurkkulaulun yleisnimityksenävasta 2000-luvulla. Tähän on luultavasti syynäse, että Tuvassa on haluttu erotella höömeija borbangnadyr toisistaan erillisinä tekniikkoina.Hörekteer (”huutaa”, ”kajauttaarinnasta”) kurkkulaulun yleisnimityksenä saatukea tuvalaisten laulajien tavasta kiinnittäähuomiota rintaan. Rintaan liittyy tuvalaisessakansanperinteessä sekä tunne ettävoima. Läheskään kaikki eivät ole uudistustaTannun Mežegeissä asusti kerranmies, jota sanottiin höömeitä laulavaksiBüdükpeniksi. Hän oli tavallinenköyhä paimen, mutta hänen veroistaanhöömei-laulajaa ei tunnettu sen enempääTannu-Oola vuorten pohjoispuolellakuin etelässäkään, Övürin suunnalla. KokoTannu-Tuvaa hallitseva Ambyn-nojannoudatti hänet vuorten ylitse laulamaanhöömeitä. Kun etelästä, Kiinasta ja Mongoliasta,tuli suuria herroja, Tannu-Tuvankaikkien kožuunien paikalliset johtajat kutsuttiinkoolle, ja silloin lähetettiin kiireenvilkkaa kuriiri noutamaan Büdükpeniälaulamaan näille.Büdükpenin mukana lähti myös virkamiehiäMežegeistä. Oli määrä kulkeaTšagatai-järven kautta ja Tannu-Oola vuortenylitse Samagaltaihin. Vaikka oli kesä,Büdükpen kulki virttyneessä kauriinnahkatakissa.Hän otti mukaan itse veistämänsädošpuluurin ja nousi halpaan satulaanhevosensa selkään. ”Istu lujasti satulassa!”,hänelle huudettiin. Kaksi virkamiestä, jotkaolivat pukeutuneet hienoon kiinalaiseensilkkiin, kiinnitti Büdükpenin ratsun suitsetmolemmilta puolilta satuloihinsa jayllytti hevoset raviin. Büdükpen itse käärihihansa ja virkamiehiä päätä pidempänäistuen lähti matkaan došpuluuriaan tuontuostakin soittaen, höömeitä ja sygytiälaulaen. <strong>Höömei</strong>n innoittamina hevosetravasivat aron poikki yhtä jalkaa askeltaen.Büdükpenin molemmilla puolilla olevatvirkamiehet, näiden seuralaiset ja palvelijatlakkasivat hälisemästä ja ratsastivat vaitonaisinapyyhkäisten silloin tällöin silmiääntakkiensa pitkiin hihoihin. He matkasivateteenpäin ajattelematta sitä, miten pitkä javaivalloinen matka oli. Kun Büdükpeninhöömei-sygyt kaikui metsäisillä rinteillä,laumoittain metsän eläimiä kerääntyi tienlaitaan ihastellen kuuntelemaan. Kun hesaapuivat Samagaltaihin, he menivät esittäytymäänAmbyn-nojanille. Nojan kutsuiväkensä koolle ja käski Büdükpeniä: ”Laulahanhöömeitä, poika!”Büdükpen lauloi kuulemma silloinniin kovaa, että hänen niskapalmikkonsatörrötti suoraan taaksepäin. Kun Ambynnojanoli sinä päivänä puhjennut kolmannenkerran kyyneliin, Büdükpen oliviimein tyytyväinen. Saltšakin kožuuninnojan halusi kuulla lisää Büdükpeninhöömeitä, joten hän ilmoitti, että tämäntäytyy myöhemmin tulla usein käymäänKaa-Hemissä. Büdükpen tuli murheelliseksi,ja kun hän jatkoi höömei-lauluaan,hänen hevosensa silmistä valui kyyneliä jahänen koiransa ulvoi.Tangdy = vuoristometsä (tuv.); uul = vuori (mong.)Övür = alue Etelä-Tuvassa, kansanperinteessä se viittaaylimalkaisesti etelään.Ambyn-nojan = Kiinan Tšing-dynastian aikainen mongolivasalli,joka oli Ulko-Mongolian Uliasutaista käsinhallinnoivan kiinalaisen kuvernöörin alaisuudessa. NykyinenTuvan alue oli Ambyn-nojanien aikoihin nimeltäänTangdy Urianghai. Koska tarinassa Büdükpenistä puhutaanTannu-Tuvasta, on syytä epäillä, että tarina on sepitettyvuoden 1921 jälkeen, vaikka siinä viitataan alueellisiinruhtinaisiin, Daa-nojaneihin ja Ambyn-nojaniin – siisvuotta 1911 edeltävään hallintojärjestelmään.Kožuun = Tangdy Uriankhain hallinnollinen alue, joitaoli yhdeksän.Vuodesta 1921 vuoteen 1944 entinen Uriankhai-alue oliitsenäinen tasavalta, Tannu-Tuva.hyväksyneet ja ehkä on parasta pysyä höömiissä/höömeissätullakseen ymmärretyksiniin Mongoliassa kuin Tuvassakin.Sami Janssonin kirjoittaman historiikinpohjalta toimittanut ja täydentänytSauli Heikkilä
- 11 -Tervehdys TuvastaOn mahdollista selvittää, millaisiakansoja maan päällä on asunut,tutkimalla sekä kansojen historiaaja saavutuksia että nykyisin elävien kansojenulkonaisia eroavaisuuksia ja maan erityispiirteitä.Niinpä kansojen luonteesta onkinvoitu oppia paljon juuri tutustumalla niidenkulttuuriin.1800-luvun loppupuolella tutkijat jamatkaajat alkoivat kiinnostua Aasian mantereenmaantieteellisestä keskipisteestä, jossaTuva sijaitsee. On ilmeistä, että vuoristoisenalueemme ennallaan säilyneet perinteet jauskonto, luonnon kauneus ja rikas kulttuurinperusta ovat innoittaneet sekä ammattimaisiaetnografeja että harrastelijoita.Nykyään maailmalla on alettu tietääTuvan seudusta, tuvalaisten kotimaasta jaTuvan kansasta meidän harvinaisen aarteemme,höömein ansiosta. Jo 1980-luvunloppupuolella Tuvan rikkaat harmoniatalkoivat tulla tunnetuiksi eri puolilla maailmaaja sittemmin asiat ovat menneet suurestieteenpäin. Ei liene liioittelua, etteimaailmalla ennen voitu kuulla tuvalaisenhöömei-sygytin eikä monien erilaistentuvalaisten laulutyylien kauneutta eikätuvalaisten instrumenttien kaihoisaa sointia.Tuvalainen ihminen on ihmeellisellääänellään jättänyt jälkensä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan sekä Australiaan jajopa Madagaskarin saarelle. Ensimmäistenjoukossa oli Tyva ensemble -orkesteri jaTuvan kansan maineikkaat lapset, höömeilaulajatGennadi Chash ja GennadiTumat, sekä tuvalaisten nykyinen ylpeydenaihe, Kaigal-ool Khovalygin johtamaja maailmalla suurta mainetta niittänytHuun-Huur-Tu -yhtye, Genghis Blues-elokuvassa historiaan ikuistettu KonggaroolOndar, tuvalaisen rockmusiikin kärkinimetAlbert Küvezin ja Aldyn-ool Seveksekä tutkijamme Zoja Kyrgys ja ValentinaSüzükei, joiden kaikkien vaikutus on ollutvarsin merkittävä. Omalla panoksellaanjälkeään maailmaan ovat jättämässä myösnuoret mutta jo nimekkäät yhtyeet Chirgilchin,Alash ja Tyva kyzy, jotka työllääntekevät Tuvan maata tunnetuksi.Tuvan maa ei kuitenkaan ole tulluttutuksi eri maiden ihmisille ainoastaantuvalaisten höömeilaulajien ja tuvalaistenmuusikoiden toimesta, vaanmyös Tuvaan saapuvien ja tuvalaistamusiikkia ihailevien ihmisten ansiosta.Vaikka Aasian kansojen kulttuureissatunnetaan tuvalaisten kurkkulaulutyylienlisäksi monia muita jopa erittäinrikkaita ja kauniita kurkkulaulutyylejä,silti tuvalainen höömei – esittipä sitä miestai nainen – on aivan erilaista kuin mikäänmuu nykyinen kurkkulaulu.Tämän eroavaisuuden osoittaa se yksityiskohta,että tuvalaista höömeitä esitettäessäon perinteisesti tapana laulaa ”shu-de”, ”ooi”,”uvai-ooi” tai ”uvai-yngai-ooi”, toisin sanoenlaulajan laulun sanallisen osuuden peräänesitetyn yläsävelmelodian päättää erityinentuvalaisen höömeikoulukunnan mukainenmelodia ja fraseeraus. Tällaista erityistä fraseeraustaovat nykyään alkaneet käyttää sekäulkomailta Tuvaan saapuneet höömein opiskelijatettä muut aasialaiset <strong>kurkkulaulajat</strong>.Mikä tämän osoittaa? Se, että viimeisten neljäntai viiden vuoden kuluessa tuvalaista fraseeraustaon alkanut ilmetä niin mongolialaisten,burjatialaisten, kalmukialaisten, altailaistenkuin hakassialaisten kurkkulaulusolistien jayhtyeiden esityksissä, kuten voimme todetaheidän CD-levytyksistään. Ei liene väärintodeta, että he ovat nykyään omaksuneetmonia piirteitä tuvalaisesta höömeistä jarikastuttaneet omaa musiikkikulttuuriaankäyttämällä tuvalaista höömeiperinnettäapunaan.Tuvalaisesta höömeistä kiinnostuneilleja tuvalaisten muusikoiden laulusta vaikutteitaottaville eri maista kotoisin olevilleulkomaisille höömeilaulajille, joidenlaulussa hehkuu puhaltamattakin aivanoikeantyyppinen kipinä, toivotan ilomielinmenestystä jo siksikin, että he siten tekevättuvalaista kulttuuria tunnetuksi. Näihinlukeutuvat etenkin suomalainen Cedip Tur-yhtye ja Imre Peemot. Niinpä toivon, että hekehittävät edelleen jo nyt oikeaan suuntaanharjoitettua ääntään, jossa kuuluu pilaamatonja laimentamaton tuvalainen sointi, jaettä he tuvaksi laulamisen lisäksi pyrkisivätmyös ymmärtämään ja puhumaan tuvaa.Annan myös siunaukseni kaikkien erilaistenfestivaalien toiminnalle, jotta nemenestyisivät tehdessään tunnetuksi erikansojen kurkkulaulutyylejä ja myös jatkaisivattoimintaansa. Itse olen aikaisemminosallistunut Saksassa, Japanissa ja Suomessakinjärjestetyille festivaaleille esiintyenhöömeilaulajana ja muusikkona, ja niistätapahtumista minulle on jäänyt paljon muistoja.Eivätkä ne ole pelkkiä muistoja, vaanne ovat myös antaneet minulle ideoita,joista on ollut minulle myöhemmin paljonhyötyä opettaessani nuorelle tuvalaisellesukupolvelle oikeaa tekniikkaa. Tuvankansan täytyy mielestäni tällä tavallavarjella rikasta musiikkiaan.Tuvassa suunnitellaan maailmanlaajuistahöömeisymposiumia vuoden2008 elokuulle, jolloin tuvalaisellaesiintymislavalla on mahdollistanähdä lukemattomia esiintyjiä laulamassatätä arvoituksellista kurkkulaulua,höömeitä. Tulevaa vuotta2008 mainostetaan Tuvassa höömeinvuotena, ja niinpä kutsun kaikkituvalaisesta kulttuurista ja tuvalaisenkoulukunnan höömeistä kiinnostuneetihmiset saapumaan tännevaaleansinisten vuorten, jokien, järvienja ihmeellisen höömein kotimaahan.Sauli HeikkiläChoduraa TumatTyva kyzy -yhtyeen höömeilaulaja,Tuvan valtion yliopistonopettajankoulutuslaitoksenmusiikinopettajaKäänsi tuvan kielestä:Sami JanssonChoduraan takana AzimaaKüzhüget (vas.), ShoraanaKuular ja Ailangmaa Tamyrang.Tuva Kyzy -yhtyeestä.