Höömei 2007 - Suomen kurkkulaulajat ry

- 24 -laulettavia lauluja, eeppisiä lauluja, soitteitaniin munniharpuilla, huiluilla kuin erilaisillaviuluillakin, shamaanirituaalin ja vilauksenHHT:sta tien päällä. Kaikki alueet, joillaLevin on vieraillut, ovat edustettuina.Mielestäni on kuitenkin tarpeetontaja turhauttavaa, että tällä levyllä on samojaraitoja kuin VCA:lla, kun VCA kuitenkinedelleenkin on helposti saatavilla. Niillätutkimusmatkoilla, joiden materiaalista levykoottiin, syntyi useita tunteja äänitteitä.Eikö olisi voinut julkaista jotain sellaista,mitä ei aiemmin ollut käytetty? Esimerkiksiraita tai pari mestaripelimanni IdamchapKhomushkulta, josta on sentään useita kuviakirjassa, myös kuva, jossa häntä parhaillaanäänitetään – häntä on lännessä julkaistuvain yhden raidan verran (kts. myös artikkeliaTuvan munniharpusta toisaalla tässälehdessä).Edellä luettelemistani puutteista huolimattauskon, että kurkkulaulusta kiinnostuneilleon kirjasta paljon iloa, ja saattaasyntyä jopa halu lukea lisää.Jos etsii yleiskuvaa tuvalaisesta ja muustakurkkulaulusta, sitä ei löydy tästä kirjasta,mutta suosittelen Mark van Tongereninkirjaa 'Overtone singing'.L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J ÄTransmongolia: Gesang des HimmelsYlistin jo sivulla 12 Transmongolian toimivuuttaelävänä ja bändi toimii myös levyllä.”Gesang des Himmels” ei missään tapauksessaole trad-levy, mutta ei liioin mikään kokeilevadiskohumppakaan, onneksi. Kannessa sanotaan”Arrangement, Texte und Komposition: HosooTransmongolia”. Musiikin suhdetta perinteiseenon vaikea hahmottaa, sieltä täältä tunnistaa mongolialaisiatrad-melodioita mutta lopputulos onvahvasti sovitettua. Dynaamisesti ja monipuolisestisoiva musiikki on herättänyt kiinnostusta myösperinteisistä kurkkulaululevyistä vähemmän pitävienhenkilöiden parissa.Hosoon aikaisemmissa levyissä häirinnytpuolitiehen jäänyt viimeistely on nyt poissa. Levyon todella viimeisen päälle tuotettu, soundit ovatilmavat mutta samalla jykevät. Herooisine melodioineenmusiikki sopisi välillä elokuvamusiikiksi,toisinaan rivakka rytmi pistää jalat vipattamaan.Mongolialaisten instrumenttien lisäksi levyllä onkäytetty kitaroita, perkussioita ja didgeridootamaltillisesti. Mongolialainen höömii soi vahvastimutta ei mitenkään ylikorostetusti, musiikki kokonaisuudessaanon pääosassa.Jari IlmonenMorten AbildsnesLisää kirjallisuutta aiheesta:Levin, Theodore Craig. 1996. Thehundred thousand fools of God : musicaltravels in Central Asia (and Queens,New York). Bloomington, Ind. : IndianaUniversity Press.Pegg, Carole. 2001. Mongolian music,dance, & oral narrative : performingdiverse identities. Seattle : University ofWashington Press.Süzükej, Valentina Jurevna. 1989.Tuvinskie tradicionnye muzykal’nyeinstrumenty [Tuvan kansansoittimet].Kyzyl : TNIIJaLI.Süzükej, Valentina Jurevna. 1993. Burdonno-obertonovajaosnova tradicionnogoinstrumental'nogo muzicirovanie tuvincev[Borduunat ja yläsävelet Tuvanperinteisen soitinmusiikin perustana].Kyzyl : TNIIJaLI.Süzükej, Valentina Jurevna. 2007?Muzykal'naja kul'tura v Tuve v XX veke[20. vuosisadan tuvalainen musiikki].Tongeren, Mark C. van. 2002. Overtonesinging : physics and metaphysics ofharmonics in East and West. Amsterdam,Fusica.AaltoSain kesällä sattumalta käsiini Aalto -nimisenkokoonpanon omakustannelevyn. Tiesinyhtyeessä vaikuttavan Sampo Salosen olevankurkkulaulaja ja Tuvan kävijä sekä taitava didgeridoonsoittaja, joten ennakko-odotukset levynsuhteen olivat melko korkealla.Levy osoittautuikin erittäin kiinnostavaksi keitokseksi.Tuvalistyyppisen höömein ja kargyraansekä doshpuluurin lisäksi levyllä soi didgeridoo,sitar, kitara, erilaisia perkussioita sekä klarinetti.Levyllä vierailee myös Imre Peemot igilin kanssa.Levyllä kuullaan myös laulutyyliltään suomalaisenkansanmusiikin nykytulkitsijoihin vivahtavaa naisääntä.Levy koostuu kahdesta eri osiosta, joistauudemmassa soi yllä kuvattu Aalto. Toisen osionvanhemmat levytykset ovat Sampon aikaisempaatuotantoa ja täysin erilaista uudempaan nähden.Kurkkulaulua ei ryöstöviljellä, vaan se pilkahteleeesiin siellä täällä. Olin erityisen vaikuttunut Aallonkehittämästä erilaisia tyylejä sulattavasta soundista,joka rullaa erittäin mukaansatempaavasti. Sitar,rummut ja didgeridoo sopivat yhteen loistavasti!Suoranaisia esikuvia on vaikea keksiä, ainoa mieleenituleva vertailukohta joistakin osuuksistaon Kingston Wall III. Paikoitellen vaikutteita onsaatu tietenkin tuvalaisilta, ainakin Chirgilchinpaistaa Metsätaloushöömeissä aika vahvasti läpi.Metsätaloushöömeissä ja levyn epäkiitoksissaotetaan myös selkeästi kantaa, mitä pidin hyvänä.Musiikki voi olla pelkkää musiikkia ja tunnelmienluomista, mutta se voi olla myös muuta.Kaksine täysin erilaisine osioineen levy onhiukan epäyhtenäinen. Paikoitellen etenkin lauluosuuksissaolisi ollut hiomisen varaa. Muutakritisoitavaa en keksi, ja odotan mielenkiinnollanäkeväni ja kuulevani Aaltoa lisää.Jari IlmonenPoropetra: SinihirviKyseessä on joukko suomalaisugrilaisestakulttuurista innostuneita opiskelijoita,jotka ovat saattaneet levylle yhdeksänkansanperinteestä ammentavaa kappaletta,joista vain yksi on puhtaasti tradi. Muut ovatenemmän tai vähemmän Juha Jyrkäksen sanoittamiaja säveltämiä. Ensimmäisenä tekee mieliantaa kunniaa teksteille. Kalevalainen kieli onnykykorvalle usein ongelmallista nykykansanmusiikissa.Tässä se toimii vaikkakin jonkinasteinenymmärtäminen vaatii levykansiin hankalastiluettavan tekstin seuraamista. Kansanperinteenvartiotornissa voivat asianomaiset tahot laskeatavuja. Taitaa nelipolvinen trokee paikoin ontua,mutta minua se ei häiritse. Kieli elää.Levyä on äänitetty kaksi vuotta. Voi kun eiolisi. Kerroksia tuntuu olevan loputtomasti taisitten ne puuroutuvat muuten vaan. Se yhdistettynäsamankaltaisiin melodioihin ja rytmiintekevät levystä väkisinkin puuduttavan. No, jokutoinen voisi puhua meditatiivisuudesta. Transsiinon kuitenkin vaikea vaipua varsinkin jonkunmiesäänistä artikuloidessa koomisesti ja korkeannaisäänen soidessa joka biisin kuoroissa.Olisin kaivannut ankarasti suvantoa javaihtelua. Tai olisi sitten tehty ankaraa mättöäkautta linjan. Voisi auttaa, jos kääntäisi nupitkaakkoon, mutta ei tahdo nykyään korvat sietäämeteliä.Silti kaikenkaikkiaan levyssä on hyvää yritystäuudistaa sitä musiikkia, joka juuristammekumpuaa.Kurkkulaulua levyllä on vain vähän ja sekinsuurimaksi osaksi eräänlaista semikargyraa.Ahtim parta -biisin suodatettu karkira on kylläsytyttävää.Sauli Heikkilä