Höömei 2007 - Suomen kurkkulaulajat ry

- 20 -Tee soittimesi itse!Aloitellessani kurkkulauluharrastusta halusin pian säestämiseen jonkinautenttisen instrumentin. Kun hevosenpääviuluja ei juuri ollut helpostisaatavilla, ajattelin tee-se-itse-miehenä tekaista soittimen itse. En kuitenkaantiennyt hevosenpääviulujen tai jousisoitinten rakenteesta ylipäätään mitään,eivätkä kyselyni Igilin rakennusohjeista tuottaneet tulosta, kun muutamatmeikäläiset rakentajat eivät ehtineet opastamaan. Projekti venyi, mutta onneksisain ostettua Helsingissä 2003 vierailleilta mongoleilta oikean Morin Huurin.Soitinrakennushanke jäi kuitenkinvireille. Morin huurin voimakkaansoundin lisäksi kaipasin myös jotakinhiljaisempaa instrumenttia, jonka päälle eitarvitse huutaa. Morin huuria tutkimalla olinpäässyt perille sen rakenteesta ja toimintatavasta.Lisää tietoa löysin Carole Peggin(2001) kirjasta ”Mongolian Music, Dance,& Oral Narrative”. Lisäksi internetistä löytyipiirustukset sekä igilille että morin Huurille(http://www.tjohnsonguitars.com/iandm.htm), ja omat soittimeni valmistuivat lopulta2006 ja 2007. Kerron tässä soitinten rakennusprosessistaja materiaaleista.IkilMongolialainen ikil on morin huurin esiasteja itse asiassa soinniltaan ja materiaaleiltaanhyvin lähellä tuvalaista igiliä (Pegg 2001).Se on alun perin länsimongolialainen juhliensäestämiseen käytetty kansansoitin.”Moderni” puukantinen morin huur onsaanut vaikutteita länsimaisesta sellosta jase on suunniteltu voimakasääniseksi suuriaorkestereita varten.Ikilin ja morin huurin toimintaperiaateon yksinkertainen: yhdestä puusta valmistettukaula kulkee resonoivan laatikon läpija kielet kiristetään yläpäästään kaulaan jaalapäästään resonoivaa kantta vasten ylä- jaalatallan avulla. Kaulan ei tarvitse olla kiinnitettykaikulaatikkoon, vaan hyvin sovitetutosat pysyvät kiinni kun kielet on kiristetty.Ikilin ja morin huurin ero on laatikon rakenteessa:Ikilissä laatikon kehä on puuta muttaetu- ja takakansi nahkaa, morin huurissakannet ovat puuta. Puukansi ja siihen liittyvätappi, joka välittää etukannen värähtelynIkil ja jousi valmiina.takakanteen, sekä etukannen sisäpuolellebassokielen suuntaisesti liimattu, värähtelyävoimistava puuliiste ovat länsimaisistajousisoittimista kopioituja, ääntä voimistaviarakenteita. Sekä tappi että liiste sijoittuvatalatallan kohdalle. En keksinyt mitäänkeinoa asentaa näitä rakenteita nahkakantiseenikiliin, joten ne jäivät pois. Alkuperäisissäkäänniitä ei oletettavasti ole.Käytin ikilini kaulaan vaahteraa. Kaikukopankehän tein puuvarastosta löytyneestäjämerästä ja tiuhasyisestä kuusipöllistä kirveellälyödyistä ja hiukan silotelluista 8-10mm paksuista viiluista. Liimasin kehän nurkistaantukirimojen avulla ja veistin kaulanläpimenoaukot kehän etu- ja takapäähän.Kaulaan tein puiset viritintapit varastostalöytyneestä harjanvarresta (puu on liianpehmeää ja virityksen pysymiseksi tappienuusiminen on tarpeen), ja tallat tein vaahterasta.JigilTuvalainen igil tehdään yhdestä puusta,yleensä havupuusta (esim. lehtikuusi taikotimainen kuusi), kovertamalla kaulanjatkeeksi lusikkamainen kaikukoppa.Kansi liimataan ikilin tapaan raakavuodasta.Minulla oli pakkomielteenä tehdäsoitin varastosta löytyvästä puutavarasta sensijaan, että hankkisin sopivan lankun soitintavarten. Varastossa oleva ”sopiva” puutavarasattui olemaan n. 15 cm paksuinen vaahterapölli,josta haarautui kaksi ohuempaa,kaarevaa oksaa. Veistin kaulan rungostaniin, että toinen haaraoksa jäi kaikukopantukirakenteeksi. Suunnittelin kaikukopanrakentamista oksasta veistetyn perustuksenvaraan pari vuotta, mielessä pyöri mm. viiluistaliimaaminen luuttujen tai balalaikantapaan sekä laminointi ja muutamia muitamitä kummallisempia virityksiä. Lopulta teinkuitenkin kopan helpoimmalla materiaa-