Höömei 2007 - Suomen kurkkulaulajat ry

- 25 -L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J ÄNaiskurkkulaulajan eväätTyva Kyzy: Setkilimden sergek yr-dyr/A cheerful song from my soul.The Tuva Trader. 2006 [2005].Choduraa Tumat: Belek:The Gift – Throat singing by Tuvan woman.Sketis Music. 2005.Tandalai: Erdine - Woman voice of Altay.Sketis Music. 2005.Kuuntelin kolme levyä, jotka sopivat eväiksija inspiraatiok si erityisesti kurkkulauluaharrastavalle naiselle. Kaksi niistä edustaatuvalaista perinnettä, yksi altailaista naiskurkkulaulua.Suomessakin vieraillut Tyva Kyzy (”Tuvantytär”) julkaisi tämän ensimmäisen levynsä Setkilimdensergek yr-dyr (”Sielustani nousee iloinenlaulu”) vuonna 2005, ja samana vuonna yhtyeenjohtaja Choduraa Tumat julkaisi oman soololevynsäBelek (”Lahja”). Altailaisen Tandalain levyErdine ilmestyi tänä vuonna.Sekä Tuvassa että Altailla naisten kurkkulaulaminenon tabu: sikäläiseen naiskuvaan ei istu se,että nainen päästäisi suustaan niin maskuliinisiaääniä. Ted Levinin kirjassa (katso kirja-arvio”Huunhuurtun matkassa” toisaalla tässä lehdessä)miespuolinen kurkkulaulaja väittää, että kurkkulaulavanainen menettää hedelmällisyytensä;joku kurkkulaulava nainen taas kertoi, että naisenväitetään kurkkulaulullaan aiheuttavan onnettomuuttasukunsa miehille.Kuitenkin toisaalta tuvalaisen kulttuurintuntija Kenin-Lopsan esittää kurkkulaulun alkuperäksipaimentolaisnaisten kotieläinäideillelaulamia rohkaisulauluja, kun niiden pennutovat vaarassa joutua hylätyiksi esim. vaikean synnytyksenjälkeen. Vastaavasti toinen esitetty teoriakurkkulaulun alkuperästä ovat kehtolaulut. Kaikillakolmella kuuntelemallani levyllä on muutenmukana kehtolauluja.Levinin kirjassa sekä Choduraa Tumat ettäaltailainen Raisa Modorova kertovat olleensaomasta kurkkulaulustaan niin epävarmoja, ettäheidän oli täytynyt etsiä sille hyväksyntää animistiseenmaailmankuvaansa kuuluvilta kotiseudunvuorten tai jokien henkiolennoilta. Molemmatolivat päätyneet siihen, että heidän laulullaan onhenkimaailmankin hyväksyntä, ja että heidän täytyytehdä sitä, minkä kokevat oikeaksi ja omaksi.Kannustusta on tullut myös joiltakin mieskurkkulaulajilta:Tyva Kyzy kiittää levyllääntarunhohtoista kurkkulaulajaa Khunashtar-oolOorzhakia, yhtyeeseen kuuluvan Ailangmaa Damyranginopettajaa, joka oli ensimmäisenä esittänytidean naiskurkkulauluryhmästä, sekä MöngünoolDambashtaita, joka oli kannustanut ryhmääomistamalla heille levyn nimikappaleen.Levy sisältää odotetusti kaikki Tyva Kyzynhitit, joita he ovat soittaneet perustamisestaanlähtien vuonna 1998, ja jotka siksi svengaavatkuin hirvi: ”Homukseni”, ”Teekuppini”, ”Kehtolaulusikermä”,”Bai-Taigani”. Näistä erityisestiBai-Taiga on suosikkini: Ailangmaa on itse kotoisinBai-Taigan alueelta ja laulaa perinteen syvästituntevan laulajan vakuuttavuudella.Hittien lisäksi levyllä on onneksi monta kappaletta,jotka eivät ole yhtä tunnettuja. Choduraasanoo esipuheessaan, että kappaleiden etsiminenja sovittaminen naisyhtyeelle on haasteellista,koska yhtye on ainoa lajiaan. Mukana on silti sekäsävellettyjä että perinteisiä kappaleita ja sovituksetistuvat yhtyeelle hyvin. Ilmavuutta saadaanChoduraa, Ailangmaan ja Sholbana Denzininsooloilla. Perinteisestihän tuvalainen musiikki onsolistista, eivätkä joidenkin kappaleiden kolmiäänisetharmonianpätkät oikein istu meikäläisenkorvaan. Onneksi nuo moniääniset kohdat ovataika lyhyitä.Levyä kuunnellessani havaitsin entistä selkeämmin,miten tärkeä yhtyeen dynamiikalleon Choduraan ja Ailangmaan äänenlaatujenja ilmaisun vastakohtaisuus: Ailangmaan äänion hyvin tunnistettava, miellyttävän pehmeä jalämpimän perinteikäs, joka tuo mieleen ihananarkistoäänitteen perinteentaitajan ja vie syvällepaimentolaiskulttuuriin; Choduraan laatu taas onenemmän estradeilla loistavan tähtilaulajan.Sekä Tyva Kyzyn levy että Choduraan soololevysisältävät vihkosen, jossa ovat mukanatuvankieliset lyriikat sekä laulujen käännöksetenglanniksi. Tämä on kurkkulaulua opettelevalletodella ihanteellista. Choduraan levy on muutenkinsellainen, jota voi suositella kurkkulaulunalkeisoppijalle: tekeehän Choduraa leipätyönsämusiikin opettajana konservatoriossa.Suurin osa levyn kappaleista on perinteisiä,ilokseni useimmat sellaisia, joita ei jokaiseltakurkkulaulucd:ltä tapaa, vaikka ne Tuvassa olisivatkintunnettuja. Monien kohdalla Choduraaopettajana kertoo tarkasti, kenen ohjelmistosta jamiltä alueelta laulu on kotoisin. Levyn viimeisenkappaleen Choduraa on oppinut edesmenneeltäopettajaltaan Gennadi Tumatilta. Choduraa kohteleeperinnettä siinä kasvaneen ja sen tuntevanihmisen vapaudella, kun hän perinteen mukaisestikirjoittaa lauluihin omia lisäsäkeistöjä ja on jopatehnyt yhteen lauluun oman sävelen.Choduraan levyllä suosikkini ovat lampaille,vuohille ja lehmille laulettavat laulut, jos niilläon vaikeuksia hyväksyä karitsansa tai vasikkansa.Laulut kuvastavat minulle tuvalaisen kulttuurinmaanläheisyyttä ja paimentolaisten eläinrakkautta.Näitä lauluja Choduraa on kuullut lapsuudestaanasti karjaa hoitaneen äitinsä esittämänä. Äidiltäänhän on oppinut myös levyllä olevan kehtolaulunja kotiseudustaan kertovan laulun.Soololevyn varjopuoli on, että monet lauluistaon äänitetty kerroksittain: Choduraa soittaaduettoa itsensä kanssa monella soittimella, jatämä syö svengiä. Svengaavimmillaan musiikkion, kun mukana on Tyva Kyzy -yhtyeestä tuttuShoraana Kuular chadagan-sitransa kanssa japäästään lähemmäksi livemeininkiä.Tandalain soololevyn alussa on rauhallinentempo ja tunnelma: tässä on ilmeisesti vältettypäälleäänitykset. Levyn sisältö jakaantuu kahtia:ensimmäiset yhdeksän kappaletta vaikuttavatsuurimmaksi osaksi altailaiselta perinteeltä. Altailainenkurkkulaulu on nimeltään kai, ja silläkuten tuvalaisellakin kurkkulaululla on useitailmenemismuotoja – karkyra, koomei ja sygyt.Matala karkyra on naisen esittämänä erittäinyllättävää, ja sen matala pörinä viihdyttää alunrauhallisessa eepoksessa.Tandalailla on vakuuttava lauluääni ihantavallisessa äänialassa, ja se pääsee oikeuksiinsahumoristisissa tai maisemaa kuvailevissa altailaisissakansanlauluissa. Korkean äänialan laulu samaanaikaan kun hän soittaa altailaista munniharppua,homusta, kuullostaa melko erikoiselta.Viimeiset neljä kappaletta sisältävät rockmaisempaaäänenkäyttöä, syntikkaa, sähkökitaraaja rumpusettiä. Välillä Tandalai väläyttää viidenoktaavin äänialaansa: korkean äänialan huilumaista,lähes klassista laulua, ja heti perään altailaiseneeposlaulun matalanmatalaa mörinä-karkyraa.Tässä yhdistelmässä ei aina vältytä sirkusmaiseltakikkailulta tai liian monen elementin tunkemiseltasamaan kappaleeseen, mutta toisinaan yhdistelmävaikuttaa ihan vakavasti otettavalta äänitaiteelta.Loppua kohti vaikuttaa yhä enemmän siltä, ettäTandalai on saanut vaikutteita tuvalaiselta äänitaiteilijaltaSainkho Namchylakilta.Ällistyttää, miten monenlaista musiikkiaTandalai esittää, kaikkea yhtä vakuuttavasti. Toisaaltamietityttää, onko näinkin erilaisilla musiikinlajeillasama yleisö, vai olisiko pitänyt tehdäkaksi eri levyä.Pipa Paljakka