Höömei 2007 - Suomen kurkkulaulajat ry

- 16 -Munniharppunoimaan!Munniharppu on eräs maailman vanhimmista ja levinneimmistäsoittimista. Sitä soitetaan nykyään lähes joka puolella maailmaaSoittimen varhaishistoriasta on vaikeasanoa mitään varmaa. Ketkä sen alunperin keksivät ja missä, on epäselvää,joskin voitaneen sanoa, että tuo paikkasijaitsee Suomesta melko lailla itään. Vaihtoehdoiksion tarjottu Itä-Siperiaa, nykyistäKiinan kansantasavallan aluetta, Japania,Lounais-Aasiaa (esim. Thaimaa tai Indonesia)tai Oseanian saaria. Varmuutta asiaan eitodennäköisesti saada koskaan. Vanhimmatarkeologiset löydökset on tehty Hokkaidonsaarelta Japanista ja ne ajoittuvat noin 900-luvulle. Munniharppua on kuitenkin soitettujo vuosituhansia aiemmin. Soittimen onarveltu olevan noin 5000 vuotta vanha.Eurooppaan munniharppu on mahdollisestitullut Vähä-Aasian (Bysantin)kautta. Aiemmin tuon ajateltiin tapahtuneenkeskiajan varhaisina vuosina. Nykyisenkäsityksen mukaan harppu on soinut Euroopassakinjo ajanlaskun alusta. Skandinaviassaharppu on ollut käytössä jo viikinkiajalla jaSuomenkin vanhimmat arkeologiset löydöksetlienevät jo 1400-luvulta. Eurooppaansaavuttuaan munniharppu saavutti suosiotaerityisesti talonpoikien ja muun köyhänrahvaan keskuudessa. Siihen liittyi useinkäsityksiä noituudesta ja syntisestä elämästä,vaikka poikkeuksiakin oli. Esimerkiksi Norjassamunniharppua ei pidetty paholaisensoittimena hardangerviulun tapaan. Munniharppueli myös lyhyen kukoistuskaudentaidemusiikkisoittimena 1700-luvunloppupuolella erityisesti Baijerissa ja Itävallassa.Tuolloin Itävaltalainen Johann G.Albrechtsberger sävelsi useita konserttojaSardiniaEestimunni harpulle ja orkesterille. Ainakinkolme niistä on levytetty viime vuosina.Taidesoittoa varten Itävallassa kehitettiinerityisiä tekniikoita, joilla on mahdollistasoittaa useita munniharppuja – tavallisimmin3-5 – samaan aikaan. Tämä soittotapa onsäilynyt Itävallassa ja Etelä-Saksassa näihinpäiviin asti.Amerikkaan ja Afrikkaan munniharppupäätyi Eurooppalaisten siirtomaaisäntienmukana. Näiden mantereiden alkuperäisväestöteivät tiettävästi käyttäneet munniharppuaennen eurooppalaisten tuloa.Pohjois-Amerikan intiaanit omaksuivat sennopeasti käytöönsä, koska Eurooppalaisettapasivat ostaa intiaaneilta maa-alueita erilaisellarihkamalla. Tämän rihkamavirranjoukossa vähintään satoja munniharppujakulkeutui intiaaneille.Eurooppalainen heteroglottinen munniharppumuodostuu metallisesta kehyksestäja siihen kiinnitetystä kielestä. Kielen pää ontaivutettu ulospäin, jotta sitä olisi helpompinäppäillä. Aasiassa kieli taas on usein samaakappaletta kuin kehys. Tällöin kieltä saatetaansoittaa siihen kiinnitetystä narustavetämällä tai itse kehystä näppäilemällä.Nämä harput on usein valmistettu bambustatai puusta. Toki Aasiasta, erityisesti Koillis-Siperiasta (esim. Jakutia, Tuva, Bashkiria)tavataan myös metallisia harppuja.Jarno Miettinen,Suomen Munniharppuyhdistysjapemimi@cc.jyu.fiwww.freewebs.com/munniharppu/Munniharppuonkätevä jakohtuuhintainenTuvantuliainen jaturistikauppojenkinhomuksillapääsee mukavasti alkuun.Näin sitä soitetaan1. Ota munniharppu käteesi. Pidä kiinnisoittimen kehyksen pyöreästä tai soikeasta osasta ja huolehdisiitä, että kätesi koskettavat vain kehystä, ei kieltä.Älä myöskään purista kehystä likaa, sillä se saattaa joskussamuttaa kielen. Riittää, että sinulla sen verran tukeva otesoittimesta.2. Aseta harppu hampaitasi vasten,soittimen ylempi jalka ylähampaita ja alempi alahampaitavasten, siten että jalat ovat tukevasti kiinni hampaissa.Hampaiden väliin on syytä jättää rako, jotta soittimen kielipääsee värähtelemään suussa. Hieman etusormen paksuuttapienempi rako on riittävä. HUOM! Aseta harppu hampaideneteen, ei niiden väliin! Hampaiden väliin asetettu harppuei soi kunnolla ja tällöin on myös vaara, että soittaja pureeharppua ja kielen sointi sammuu.3. Aseta ylä- ja alahuulesi harpunjalkojen ympärille. Anna huulten olla rentona,niidenkään ei ole syytä puristaa soittimen jalkoja, koskakieli voi jälleen sammua.4. Näppäile kielen ulospäin taivutettuaosaa sormellasi. Samalla kun kielen ääni kaikuusuuontelossa, aseta suuontelosi kuten ääntäisit vokaaleja(a,e,i,o,u,y,ä,ö) mutta älä tee äänihuulillasi mitään ääntä.Yritä tehdä o-vokaali niin pyöreäksi (takaiseksi) kuin pystytja tuloksena on harpun likipitäen matalin ääni. Asettaessasuusi i:n kakista terävimpään asentoon, harpusta pitäsikuulua suurin piirtein korkein mahdollinen ääni. Muidenvokaalien artikulaatiopaikat tuottavat äänet korkeimman jamatalimman väliltä. Takavokaalit (a,o,u) tuottavat matalampiaääniä kuin etuvokaalit.TuvaUnkariThaimaalHakassia5. Hengitä. Munniharpun läpi hengittäminen on tärkeäsoiton osa-alue. Soittimen ääni nimittäin on itsessään vaimea,mutta sitä pitää vahvistaa sisään- ja uloshengityksellä. Hengitystähyvä käyttää myös erilaisten rytmien ja aksenttienluontiin. Konsonanttien ”ääntäminen” pääsääntöisesti katkaiseehengityksen ilmavirran kulun, joten myös konsonanttejakäytetään paljon soiton rytmittämiseen. Yhdistelemällä erilaisiahengityskuvioita sekä edellä selitettyjä suun asentoja pystytharjoiteltuasi soittamaan lähes minkä sävelmän hyvänsä.