Höömei 2007 - Suomen kurkkulaulajat ry

- 3 -Suomen kurkkulaulajat ry 10 vuottaPäätoimittaja,ulkoasu ja taittoMuut tekijätKansi:PainoPainosSauli HeikkiläMorten AbildsnesJari IlmonenSami JanssonAva NumminenPirkko PaljakkaChoduraa TumatVesa Välimäki et al.Erkki Luoma-ahoUusi Kivipaino Oy,Tampere2000 kplPalaute päätoimittajallepienihuone@kolumbus.fipuh. 045 671 1868Sisällys:Kuinka höömei Suomeen hiipi ........4Höömein historiasta ........................8Tervehdys Tuvasta ...........................11Transmongolia Haapavedellä .........12Idän ainutlaatuisia ääniäÄänen päivänä .................................13Maailman kokoinen tehtävä ...........14Munniharppunoimaan! ..................16Tuvan munniharppuseppiäja -soittajia ........................................17Altai-teoriaa testaamassa .................19Tee soittimesi itse! ...........................20Oppiiko kuka tahansa laulamaan? .22Huunhuurtulaisten matkassa .........23Levyjä, levyjä ....................................24Naiskurkkulaulajan eväät ..........25Viimeisimmät tuvalaisetkurkkulaululevyt ....................26Kurkkulauluasuomalaisittain ..........28Höömei viekummallisiin paikkoihinTein tunnerikkaan matkan historiaan kaivellessani materiaalia lehteävarten. Pöytäkirjoja, laskelmia, nimilistoja, muistiinpanoja, kuvia, konserttilippuja,kultturirahaston päätöksiä, jopa kirje kulttuuriministeriltä(monistettu)... Vuosikymmeneen mahtuu paljon, vaikka tuntuisi, että suurin osaajasta oli hiljaiseloa. On sitä toimittu. Ja on sitä kuitenkin saatu aikaan.Astelin viime vuosikymmenen puolivälissä Haapavesi Folkin kurssin jälkeenTikkurilan kirjastoon ja kysyin, että onko teillä kurkkulaululevyjä. Virkailijakatsoi suu auki. Ei ollut. Koskaan kuullutkaan. Nyt siellä on oma hylly niille. Eipitkä, mutta kuitenkin. Kun juhlissa tulee puhetta harrastuksista ja kun mainitsenkurkkulaulun, niin harvoin on montaa joukossa, joka ei olisi sanaa koskaankuullutkaan. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että harvalla kuitenkaanon käsitystä, mitä se on ja aina pyydetään demoamaan. ja minähän demoan.Sanon, että kun on lähetyssaarnaajaksi ryhtynyt, niin se viitta on kannettava.Eikä se ole vastenmielistä. On mukava katsoa hämmästyneitä ilmeitä ja kertoasadannen kerran, miten tärkeitä hevoset ovat tuvalaisille.Olimme orkesterillamme kerran keikalla Iso-Britannian suurlähetystössä.Sinne meidät oli kutsunut silloinen suurlähettiläs Allison Bayles, jonka tapasinbrittiläisten folkklubilla. Siellä sitten soiton jälkeen istuttiin venetsuelalaisten,puolalaisten ja ties minkä diplomaattien huomaavaisessa seurassa illallisella japuhuimme kurkkulaulusta. Kotimatkalla oltiin hiljaista poikaa, kunnes ystäväniSami rikkoi hiljaisuuden sanomalla, että kyllä se tuo höömei vie kummiin paikkoihin.Viime kesänä olin rutiköyhässä perheessä syrjäisessä kylässä jopa Tuvanmittapuulla ja nyt sitten diplomaattipäivällisillä. Enpä voinut kuin nyökytellä.Jos kurkkulaulun tunnevuoristorataan on kuulunut katkeria pettymyksiä,kun ei ole saatu avustusta tai kun yleisö ei tule paikalle tai kun Hesari on omaalotteisestiperunut festivaalin niin kyllä ne päällimmäiset muistot ovat hyvinlämpimiä. Läheistä tutustumista kulttuuriin ja ihmisiin, joihin ei välttämättä olisikoskaan muuten törmännyt. Tai sitten ihan vaan kohtaamisia muiden kurkkulauluaharrastavien ihmisten kanssa. Tämä on ollut hieno matka, hyvä kun tulilähdettyä.Tämän vuoden jälkeen jätän yhdistyksen muiden hoidettavaksi. Hömistelläaion edelleen. Sydäntäydellinen kiitoksia kaikille, joiden kanssa näitä hommiaon viety eteenpäin.Opi höömeitä, etkä jää koskaan nälkäiseksi,janoiseksi, etkä ilman yösijaa. Hömistään, kuntavataanSauli Heikkilä