rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus - Invalidiliitto.fi

OSA C SUORITUSOHJE3 Esteettömyyden kartoittaminenTässä osassa kerrotaan esteettömyyden kartoittamisestahavainnollisesti vaihe vaiheelta.Valokuvin esitetään sekä hyviä että huonoja esimerkkejä,jotta kartoittaja osaisi kiinnittää huomionsaoikeisiin asioihin kartoitettavassa kohteessa. Aistiympäristönkartoittaminen on kiinteä osa esteettömyydenkartoittamista, mutta kuuntelu- ja näköympäristön kartoittamisenerityishaasteiden ymmärtämiseksi tämänosan alkuun on koottu perustietoa aistiympäristönkartoittamisesta.3.1 Kuunteluympäristö3.1.1 YleistäEsteetön kuunteluympäristö takaa kaikille yhdenvertaisetmahdollisuudet toimia erilaisissa tiloissa jaosallistua niissä järjestettyihin tapahtumiin. Esteetönkuunteluympäristö on akustiikaltaan toimiva ja tilaa ontarvittaessa täydennetty erilaisin äänentoisto-, äänensiirto-ja kuuntelujärjestelmin.Normaalikuuloinen ihminen saa selvää puheestamelko huonossa ja meluisassa ympäristössä, muttavähäinenkin taustamelun taso haittaa kuulovammaisiahenkilöitä. Hyvä kuunteluympäristö on puheeseenperustuvan kommunikoinnin kannalta erittäin tärkeää.Myös näkövammaisille henkilöille hyvä kuunteluympäristöja selkeä äänimaisema ovat tärkeitä tilanhahmottamisen kannalta.Liika taustamelu tai kaikuisuus tekee tilan hahmottamisestavaikeaa, koska pinnoista heijastuvat äänetsekoittuvat taustaääniin. Jos taas tila on täysin kaiuton,on näkövammaisen henkilön vaikea suunnistautuatilassa tai hahmottaa sen mittasuhteita.Akustiikka on parhaimmillaan oikeassa suhteessatilan luonteeseen ja tilan käyttöön. Isossa tilassa saaolla ison tilan hieman kaikuva akustiikka, mutta kokoustilassatarvitaan voimakasta akustista vaimennusta seinilläja katossa, jotta puhe kantautuu kaikille kuulijoilleilman häiriötä.Tila on aina kaikkien aistien summa; yhden aistinpettäminen vaikeuttaa kaikkien selviytymistä ja alentaaviihtyisyyttä.3.1.2 Akustiikka3.1.2.1 KaikuisuusKaikuisuus kuvaa sitä vaikutelmaa, mikä syntyy kuunneltaessaääntä huonetilassa. Tilan kovat seinä-, kattojalattiapinnat heijastavat ääntä. Jos kovia pintoja onliikaa ja tilassa on paljon heijastunutta ääntä suhteessasuoraan ääneen, tila on kaikuisa. Tällaista akustiikkaaon kirkoissa ja suurissa saleissa. Niissäkin tulisi monimuotoistenkäyttötarkoitusten vuoksi olla parempipuheakustiikka; opastukset näyttelysaleissa voivat ollatäysin mahdottomia huonon puheakustiikan vuoksi.Erilaisia kaikuilmiöitä ovat esimerkiksi jälkikaiunta,tärykaiku ja seisovat aallot (ks. liite 2 Sanasto).Tilassa, jonka jälkikaiunta-aika on liian pitkä, onvaikea saada puheesta selvää. Jälkikaiunta on yksitärkeimmistä tilan kuunteluolosuhteisiin vaikuttavistaääniteknisistä ilmiöistä. Jälkikaiunta-ajan ollessa pitkäsanojen äänteet sekoittuvat, eikä niistä saa selvää.Jälkikaiunta-ajoista on ohjearvoja Suomen rakentamismääräyskokoelmanosassa C1.Jälkikaiunta-ajoista, kuten muistakin akustiikkaanliittyvistä käsitteistä on ohjearvoja myös standardissaSFS 5907 Rakennusten akustinen luokitus. Kuulovammaistenhenkilöiden kannalta jälkikaiunta-ajan tuleeolla lyhyt. Kuulovammaisten huomioon ottaminenedellyttää ohjeiden pienimpien (= kuuntelun kannaltaparempien) arvojen käyttämistä.Jälkikaiunta-aikaa voidaan yrittää arvioida aiheuttamallatilassa voimakas ääni esim. lyömällä kädet yhteen.Kuuntelemalla taputuksen aiheuttamaa kaikua ja arvioimallasen kestoa sekunteina, saadaan käsitys jälkikaiunta-ajasta.Lyhyitä jälkikaiunta-aikoja (alle sekunnin) eitällä testillä kuitenkaan voi arvioida. Jälkikaiunta-aikaavoidaan mitata tarkoitukseen soveltuvalla mittarilla, jostarkempi selvitys katsotaan tarpeelliseksi.3.1.2.2 TaustameluTaustamelu on yleensä häiritsevää, tarpeetonta ääntä,joka voi vaikeuttaa selvän saamista puheesta. Taustamelunhäiritsevyys riippuu melun taajuusjakaumastaja melun tyypistä. Lähellä puhealueen taajuuksia japuheen rytmiä oleva melu on häiritsevintä. Taustamelun22