OSA C SUORITUSOHJELäpinäkyvä tausta, lasipinta tai vastaava, on erittäinongelmallinen näkövammaisille, koska pinta aiheuttaajo itsessään heijastumia eikä kontrastia taustan ja kirjaimenvälille synny (ks. kuva 21).Opasteen kohdalla tulee olla hyvä, häikäisemätönvalaistus. Vastavalo vaikeuttaa opasteen havaitsemista.Häikäisevä kohdevalo tms. voi estää opasteen lukemisennäkövammaiselta häikäisyherkältä henkilöltä (ks.osa D, kuva 7). Valaisimen tulee sijaita siten, että opastettalukeva henkilö ei varjosta katsottavaa kohdetta.Joissakin kohteissa opastus voi olla toteutettu epäselvilläpainetuilla tai käsinkirjoitetuilla opasteilla, jotkaeivät täytä esteettömyyskriteerejä. Väliaikaisetkinopasteet voidaan kuitenkin tehdä selkeiksi valitsemallaoikea fonttikoko, kontrasti tekstin ja pohjan välillä sekäsijoittamalla opasteet oikein.Virallisiin ilmoituksiin käytettävien ilmoitustaulujentulee olla selkeitä ja tasaisesti valaistuja. Ilmoituksissaon hyvä käyttää vähintään 18 pisteen fonttia.Opasteiden koko ja kirjasimen koko määrittyy katseluetäisyydestä.Mitä kauempana opaste sijaitseekatselijasta, sitä suurempi täytyy opasteen tekstin olla.Sopiva kirjasinkoko opasteissa, joiden välittömäänläheisyyteen pääsee, on 15 mm. Sijaintia ja suuntaaosoittavissa opasteissa, jotka luetaan muutaman metrinetäisyydeltä, mutta joiden välittömään läheisyyteenmyös pääsee, suositeltava kirjasinkoko on 25–40 mm.Nimikilvissä tms., jotka luetaan 1–3 metrin etäisyydeltäkirjasinkoon tulee olla 70–100 mm. Kulkuväylänyläpuolella, yli kahden metrin korkeudella sijaitsevissaopasteissa suositeltava kirjasinkoko on 100 mm. Tekstinkirjasinkoko mitataan isoimman kirjaimen mukaan.Tärkein informaatio isoissa opasteissa tulee sijoittaakatsekorkeudelle. Opasteissa tulee käyttää helppolukuistakirjasintyyppiä, jossa on iso alkukirjain jatekstiosa pienin kirjaimin. Pienillä kirjaimilla (gemena)kirjoitettu teksti on helppolukuisempaa kuin 1:1 suurillakirjaimilla (versaali) kirjoitettu. Kirjasintyyppinä suositeltaviaovat esimerkiksi Helvetica Medium ja Arial.mm15...40mm1lyhyestä tekstistä tai esim. hotellihuoneen numerosta.Näin ei välttämättä tarvita erillistä pisteopastettanäkövammaisia varten. Suurissa kiinteistöissä huonenumerointion hyvä tehdä kohonumerona ja varatamahdollisuus pistemerkintöihin huoneopasteissa (ks.kuva 22). Pistekirjoitettu teksti sormin lukemista vartensijoitetaan 1300–1400 mm korkeudelle.Käytössä on sekä koho- että syvennyskuvioita (ks.kuva 18). Paras luettavuus on kirjaimella (aina versaali),joka on poikkileikkaukseltaan ylösalaisen kärjestäpyöristetyn V-kirjaimen muotoinen. Kohokuvion ulkonemantulee olla vähintään yksi millimetri. Kohokirjaimenoikea koko on 15–40 mm. Syvennyskuvioidenon oltava kooltaan suurempia kuin kohokuviot, jottane voidaan lukea kuljettamalla sormenpäätä kirjaimensyvennystä pitkin.kohokuvio t 1: 1 ja 5:1 syvennyskuvio t 1: 1 ja 5:15:1mm15...40mm1mm30...60mm1kohokuvio t 1: 1 ja 5:1 syvennyskuvio t 1: 1 ja 5:11:16...1 0 mm1:15:15:1mm30...60mm16...1 0 mm1:15:13.3.2 Kohokirjaimet ja pistemerkinnätOpasteissa on hyvä käyttää kohokirjaimia, kun kyse onKuva 18. Opasteissa käytettävien koho- jasyvennyskuvioiden mitoitus. (Kuva: RTS/1)37
OSA C SUORITUSOHJE3.3.3 Karttaopasteet,kohokartat ja pienoismallitKarttaopasteet ovat havainnollisia, mutta haasteellisia.Värikoodit eivät usein erotu näkövammaiselle henkilölle,jolla ei ole riittävää värinerottelukykyä. Kuitenkin perusasiattulee pyrkiä välittämään mahdollisimman selkeästi.Sijainti, ”olet tässä” -symboli, tulee merkitä karttapohjastaerottuvalla tehostevärillä ja siinä voidaanlisäksi käyttää kohonastaa tms.Rakennuksen tai alueen hahmottamista helpottaaopaskartta, jossa on kuvattu tärkeimmät kohteet. Jottamyös ympäristö hahmottuu, kartassa kuvataan lähiympäristöäja tärkeimpiä maamerkkejä.Kohokartat ovat kolmiulotteisia, käsin tunnusteltaviapelkistettyjä kuvauksia kartoista ja pohjapiirroksista (ks.kuva 23). Ne sisältävät usein sekä tunto- että näköaistinkautta saatavaa tietoa. Kohokartta käsittää yleensäsuppean alueen, esimerkiksi leikkipaikan, liikuntapoluntai rakennuksen yhden kerroksen. Tällöin kartta tuleeesittää kulkusuuntaan nähden oikein päin, jotta sitä voihyödyntää alueella suunnistautumisessa. Jos kartassaon kosketeltavien elementtien lisäksi hyvät kontrastit jaselkeät tekstit sekä pistekirjoitusta, siitä on hyötyä sekäsokeille että heikkonäköisille ihmisille.Kohokartta sijoitetaan 900 mm:n korkeudelle maastaja hieman kaltevalle pinnalle, jolloin sitä voi helpommintunnustella käsin ja myös pyörätuolinkäyttäjät ja lapsetylettyvät siihen. Törmäysvaaran välttämiseksi kohokartanalaosassa tulee olla alapiena (60–100 mm:n korkeudellamaasta), jonka voi tunnistaa valkoisella kepillä.Rakennuksen pienoismalli helpottaa suunnistautumisessa,mutta se voi olla myös apuna kävijän halutessasaada kokonaiskuvan rakennuksesta (ks. kuva 24).3.3.4 ÄäniopasteetÄäniopasteita on esimerkiksi ovisummereissa ja sisäänkäyntienyhteydessä (äänimajakka). Ääniopastuksenlisäksi tarvitaan aina myös visuaalinen informaatio,jotta tieto tavoittaa myös kuulovammaisen henkilön.Esimerkiksi ovisummereissa ja etenkin palohälyttimissätulee aina olla myös valomerkki. Äänimajakoita on harvemminkäytössä, mutta ne auttavat näkövammaistaliikkujaa helpottamalla suunnistautumista kohteeseenkuten esim. rakennuksen pääovelle. Opasteäänen tuleeolla miellyttävä, esim. nakuttava tai linnunlaulua muistuttavaääni, ei jatkuvasti piippaava ääni. Ääniopasteenvoi myös varustaa liiketunnistimella, jolloin se aktivoituuvain tarpeen tullen, eikä kuulu ympäristössä jatkuvasti.Äänillä on suuria eroja siinä, miten ne auttavat suunnistamaanniitä kohti. Esim. tietokoneella käsitellyilläopasteäänillä on hyvä kuuluvuus ja suunnistautumistaauttava äänen rakenne. Äänimajakkana toimii myösesimerkiksi suihkulähde.3.3.5 Opastavat materiaalitLattiamerkinnät kulkuväylilläOikein toteutetut opastavat materiaalit ja merkinnätlattiapinnoissa helpottavat näkövammaisten liikkumista(ks. kuvat 25 ja 26). Parhaimmillaan väri- ja materiaalikontrasteillaluodaan esteettinen kokonaisuus, jokasamalla johdattaa. Tilojen ollessa selkeitä ja helpostihahmotettavia selviydytään vähemmillä opasteilla jaopastavilla materiaaleilla. Pahimmillaan erilaiset pintamateriaalienkuvioinnit tai voimakkaiden värien käyttövoivat johtaa harhaan tai vaikuttaa tasoeroilta. Esimerkiksipoikkiraidoitus voi antaa vaikutelman portaista(ks. kuva 27).Esteettömyyskartoituksessa tulee kiinnittää huomiotavärien käyttöön lattiapinnoitteissa; tukeekokuviointi kulkureitin hahmottamista. Esimerkiksi pitkävoimakasvärinen raita tai matto sisäänkäynniltä infotiskinsuuntaan johdattaa heikkonäköisiä henkilöitä jamuitakin kävijöitä (ks. kuva 73).Jalalla tuntuvat materiaalierot toimivat opastavanalattiamerkintänä sokealle henkilölle. Karkeampi laattakulkureitillä tai jatkuva metallilista ovat selkeä reittimerkintä.Parhaimmillaan tähän yhdistyy vielä tummuuskontrastimuun lattiamateriaalin kanssa.Sairaalaympäristössä käytettävät värikoodiraidat lattiassaeivät palvele heikkonäköisiä henkilöitä. Parastaon, jos opastuksessa käytetään lattiapinnoitteen päällekiinnitettävää, jatkuvaa metallilistaa (ks. kuva 28).38