rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus - Invalidiliitto.fi

OSA C SUORITUSOHJE3.3.3 Karttaopasteet,kohokartat ja pienoismallitKarttaopasteet ovat havainnollisia, mutta haasteellisia.Värikoodit eivät usein erotu näkövammaiselle henkilölle,jolla ei ole riittävää värinerottelukykyä. Kuitenkin perusasiattulee pyrkiä välittämään mahdollisimman selkeästi.Sijainti, ”olet tässä” -symboli, tulee merkitä karttapohjastaerottuvalla tehostevärillä ja siinä voidaanlisäksi käyttää kohonastaa tms.Rakennuksen tai alueen hahmottamista helpottaaopaskartta, jossa on kuvattu tärkeimmät kohteet. Jottamyös ympäristö hahmottuu, kartassa kuvataan lähiympäristöäja tärkeimpiä maamerkkejä.Kohokartat ovat kolmiulotteisia, käsin tunnusteltaviapelkistettyjä kuvauksia kartoista ja pohjapiirroksista (ks.kuva 23). Ne sisältävät usein sekä tunto- että näköaistinkautta saatavaa tietoa. Kohokartta käsittää yleensäsuppean alueen, esimerkiksi leikkipaikan, liikuntapoluntai rakennuksen yhden kerroksen. Tällöin kartta tuleeesittää kulkusuuntaan nähden oikein päin, jotta sitä voihyödyntää alueella suunnistautumisessa. Jos kartassaon kosketeltavien elementtien lisäksi hyvät kontrastit jaselkeät tekstit sekä pistekirjoitusta, siitä on hyötyä sekäsokeille että heikkonäköisille ihmisille.Kohokartta sijoitetaan 900 mm:n korkeudelle maastaja hieman kaltevalle pinnalle, jolloin sitä voi helpommintunnustella käsin ja myös pyörätuolinkäyttäjät ja lapsetylettyvät siihen. Törmäysvaaran välttämiseksi kohokartanalaosassa tulee olla alapiena (60–100 mm:n korkeudellamaasta), jonka voi tunnistaa valkoisella kepillä.Rakennuksen pienoismalli helpottaa suunnistautumisessa,mutta se voi olla myös apuna kävijän halutessasaada kokonaiskuvan rakennuksesta (ks. kuva 24).3.3.4 ÄäniopasteetÄäniopasteita on esimerkiksi ovisummereissa ja sisäänkäyntienyhteydessä (äänimajakka). Ääniopastuksenlisäksi tarvitaan aina myös visuaalinen informaatio,jotta tieto tavoittaa myös kuulovammaisen henkilön.Esimerkiksi ovisummereissa ja etenkin palohälyttimissätulee aina olla myös valomerkki. Äänimajakoita on harvemminkäytössä, mutta ne auttavat näkövammaistaliikkujaa helpottamalla suunnistautumista kohteeseenkuten esim. rakennuksen pääovelle. Opasteäänen tuleeolla miellyttävä, esim. nakuttava tai linnunlaulua muistuttavaääni, ei jatkuvasti piippaava ääni. Ääniopasteenvoi myös varustaa liiketunnistimella, jolloin se aktivoituuvain tarpeen tullen, eikä kuulu ympäristössä jatkuvasti.Äänillä on suuria eroja siinä, miten ne auttavat suunnistamaanniitä kohti. Esim. tietokoneella käsitellyilläopasteäänillä on hyvä kuuluvuus ja suunnistautumistaauttava äänen rakenne. Äänimajakkana toimii myösesimerkiksi suihkulähde.3.3.5 Opastavat materiaalitLattiamerkinnät kulkuväylilläOikein toteutetut opastavat materiaalit ja merkinnätlattiapinnoissa helpottavat näkövammaisten liikkumista(ks. kuvat 25 ja 26). Parhaimmillaan väri- ja materiaalikontrasteillaluodaan esteettinen kokonaisuus, jokasamalla johdattaa. Tilojen ollessa selkeitä ja helpostihahmotettavia selviydytään vähemmillä opasteilla jaopastavilla materiaaleilla. Pahimmillaan erilaiset pintamateriaalienkuvioinnit tai voimakkaiden värien käyttövoivat johtaa harhaan tai vaikuttaa tasoeroilta. Esimerkiksipoikkiraidoitus voi antaa vaikutelman portaista(ks. kuva 27).Esteettömyyskartoituksessa tulee kiinnittää huomiotavärien käyttöön lattiapinnoitteissa; tukeekokuviointi kulkureitin hahmottamista. Esimerkiksi pitkävoimakasvärinen raita tai matto sisäänkäynniltä infotiskinsuuntaan johdattaa heikkonäköisiä henkilöitä jamuitakin kävijöitä (ks. kuva 73).Jalalla tuntuvat materiaalierot toimivat opastavanalattiamerkintänä sokealle henkilölle. Karkeampi laattakulkureitillä tai jatkuva metallilista ovat selkeä reittimerkintä.Parhaimmillaan tähän yhdistyy vielä tummuuskontrastimuun lattiamateriaalin kanssa.Sairaalaympäristössä käytettävät värikoodiraidat lattiassaeivät palvele heikkonäköisiä henkilöitä. Parastaon, jos opastuksessa käytetään lattiapinnoitteen päällekiinnitettävää, jatkuvaa metallilistaa (ks. kuva 28).38