2yLqiTepT

Itsemääräämisoikeuden toteutuminen lastensuojelun ympärivuorokautisessa hoidossa ja kasvatuksessa
16
esiin asiakkaiden ulkonäköä koskevia yleisiä kieltoja ja rajoituksia, joita olisi suositeltavaa
arvioida uudelleen lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen
näkökulmasta:
”Hiukset leikataan parturissa ja kampaajalla. Hiuksia saa värjätä vain aikuisen
luvalla.”
”Alaikäiset eivät saa ottaa muita lävistyksiä kuin korvakorut. Aikuiset voivat
määrätä näin holhouslain nojalla.”
"Osastolla oloaikana ei nuori saa hankkia lävistyksiä, tatuointeja tms."
Asiakkaan omaan ulkonäköön liittyvän sallitun ja kielletyn asian rajanvedossa
korostuu henkilön laaja itsemääräämisoikeus, jota ei saa suhteettomasti rajoittaa.
Yleinen kasvatuksellinen ohjaus yhteisiin keskusteluihin nuoren ulkonäköä koskevissa
asioissa ja harkinta-ajan käyttö (ennen esim. hiusten värjäämistä) voisivat
olla asiallinen keino toteuttaa kasvatusvastuuta. Lävistysten ja tatuointien ym. kohdalla
on tietysti huomioitava myös niiden ottamiseksi tarvittavat suostumukset.
Hiusten värjäämistä, tatuointeja yms. koskee siis yksilöllinen ja tapauskohtainen
harkinta jossa on korostettava lapsen ja nuoren itsemääräämisoikeutta. Täsmällisten
perusteiden esittäminen kielloille, erityisesti viitattaessa lainsäädäntöön, on
aina tarpeen.
3.4 Säännöt ja talon tavat
Webropol-kyselyyn saatujen vastauksien perusteella lastensuojelun ympärivuorokautisen
hoidon ja kasvatuksen toimipaikoista kirjalliset talon tavat/säännöt oli laatinut
73 % yksiköistä. Erilliset tulovaiheen säännöt oli laadittu vähän alle puolessa
yksiköistä (42 %). Lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen
valvontaohjelmassa on linjattu, että jokaisella yksiköllä tulee olla kirjalliset, yhdessä
henkilökunnan kanssa laaditut kasvatus- ja toimintaohjeet, jotka sääntöjen ohella
on selvitetty lapsille.
”Jo pitkään toiminnassa olleessa lastensuojelulaitoksessa on varmasti paljon
myös ns. kirjoittamattomia sääntöjä ja tilannekohtaisia tapoja ratkaista erilaisia
asioita ja tilanteita, mutta kaikki ne pohjautuvat kuitenkin (yksikön) arvoihin ja
toimintaperiaatteisiin.”
Säännöissä käsiteltiin yleensä mm. asiakkaiden ja henkilökunnan keskinäisen
vuorovaikutuksen tapoja, jokaisen yksityisyyden kunnioittamista, asiakkaiden ja
henkilöstön käytössä olevia tiloja ja niiden siisteyttä, harrastus- ja pelitoimintaa
sekä kännykän ja tietokoneen käyttöä. Sääntöihin oli kirjattu myös viikkorahojen/käyttövarojen
maksamisesta.
Osa yksiköistä laati ja päivitti sääntöjään ja kasvatuskeinojaan yhdessä lasten
ja nuorten kanssa, esim. säännöllisten ns. lastenkokousten/lasten parlamenttien/purinatuokioiden
avulla:
”Lähes kaiken voi kyseenalaistaa, huomaamme vastaavamme lähes päivittäin
nuortemme esittämiin kysymyksiin liittyen sääntöihin, miksi joku on juuri niin
kuin se on? Kyseenalaistamista opetellaan tiiviissä yhteistyössä aikuisen ja
nuoren välillä. Nuori oppii kommunikoimaan puhumalla asioista, riitatilanteessa
asiat riitelevät, eivät ihmiset.”
Joissain yksiköissä voidaan kuvailla sääntöjen korostavan yksikön sisäistä valta-asetelmaa.
Myös se tapa, jolla säännöt on kirjattu voi hyvinkin vähentää asiak-