2yLqiTepT

6
Itsemääräämisoikeuden toteutuminen sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa
Johdanto
1.1 Tausta
Tammikuussa 2012 valmistui kolme Valviran ja aluehallintovirastojen (AVIt) yhteistä
valvontaohjelmaa: Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus,
Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautiset asumispalvelut sekä Mielenterveys-
ja päihdekuntoutujien ympärivuorokautiset asumispalvelut ja päihdehuollon laitoshoito
(ks. www.valvira.fi/valvontaohjelmat). Valvontaohjelmille laadittiin yhteinen
toimeenpano-ohjelma. Siinä sovittiin, että vuonna 2012 otetaan erityisen tarkastelun
kohteeksi asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutuminen näiden tehtäväalueiden
toimintayksiköissä.
Tässä raportissa kuvataan, miten valvontaohjelmiin sisältynyt itsemääräämisoikeuden
toteutumisen kohdennettu valvonta toteutettiin, mitkä olivat tulokset ja mihin
toimenpiteisiin Valvira ja aluehallintovirastot ovat niiden johdosta ryhtyneet.
Vaikka saaduista vastauksista kävi ilmi, että rajoittamis- ja pakkotoimenpiteisiin
liittyviä käsitteitä käytettiin vaihtelevasti ja ne ymmärrettiin eri palveluissa erisisältöisinä,
ei tässä raportissa paneuduta käsitteisiin liittyvään problematiikkaan, vaan
näiltä osin viittaamme muuhun kirjallisuuteen. 1
Selvityksen lähtökohta oli praktinen: tavoitteena oli selvittää, millaisia asiakkaiden
itsemääräämisoikeuden toteutumista sivuavia menettelytapoja ja käytänteitä
näiden alojen toimintayksiköissä on käytössä. Selvitys tehtiin ainoastaan kirjallisen
aineiston perusteella. Pohjana oli toimintayksiköille osoitettu kysely, jota täydennettiin
tarpeen mukaan muulla aineistolla. Selvityksessä ei siis kartoitettu asiakkaiden,
omaisten tai henkilökunnan kokemuksia eikä havainnoitu tosiasiallista toimintaa
yksiköissä. Käytetty aineisto ei kerro niistä menettelyprosesseista, joiden kautta
henkilöt ovat hakeneet ja saaneet paikan kyseisistä yksiköistä ja miten he ovat
valintoihin voineet vaikuttaa. Se ei myöskään anna tietoa siitä, miten henkilöt ja
heidän omaisensa tai edustajansa ovat itse tosiasiallisesti voineet osallistua hoito-
ja palvelusuunnitelmiensa sisällön laatimiseen.
Itsemääräämisoikeuden rajoittamista ei lainsäädännössämme ole yksiselitteisesti
säännelty muualla kuin lastensuojelulaissa, joka tuli voimaan perustuslain
uudistuksen jälkeen ja jossa on otettu huomioon lasten ihmis- ja perusoikeudet.
Suomi on allekirjoittanut YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista
ja sopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan ja se on tullut voimaan jo vuonna
2008. Voidakseen saattaa sopimuksen täysimääräisesti voimaan, Suomen on uudistettava
itsemääräämistä koskevat säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäännössään.
Säännösten puuttuminen on koettu ongelmalliseksi ja se on voinut
johtaa myös vääränlaisiin tulkintoihin ja toimintatapoihin sosiaalihuollon yksiköissä.
Eduskunnan oikeusasiamies esitti jo vuonna 1996 ensimmäisen kerran ja uudelleen
vuonna 2009, että kehitysvammahuollossa käytettävistä itsemääräämisoikeuden
rajoituksista säädettäisiin lain tasolla täsmällisesti ja tarkkarajaisesti perusoikeusjärjestelmän
edellyttämällä tavalla 2 . Sosiaali- ja terveysministeriö asettikin
elokuussa 2010 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus
-työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella säännökset sosiaali- ja terveydenhuol-
1 Esim. Koivuranta, Eija. Perusteltuja rajoituksia vai huonoa kohtelua. Selvitys sosiaali- ja
terveydenhuollon pakotteista. STM työryhmämuistioita 2001:33; Kumpuvuori, Jukka. Perusoikeuksien
rajoittamisesta kehitysvammapalvelujen toteuttamisessa. STM:n selvityksiä
2006:45; Hoivaa ja huolenpitoa vaiko rangaistuksia ja kiusantekoa. Etelä-Suomen lääninhallituksen
sosiaali- ja terveysosaston julkaisuja 2/2009.
2 Verronen, Minna. Kehitysvammaisten erityishuollon tarkastukset – pakon käyttö haasteena.
Julkaisussa Oikeusasiamies 90 vuotta juhlakirja. 2010, s. 252–267.