2yLqiTepT

Itsemääräämisoikeuden toteutuminen lastensuojelun ympärivuorokautisessa hoidossa ja kasvatuksessa
22
lainsäädännön perusteella voida rinnastaa lastensuojelulain 65 §:ssä esitettyihin
vaarallisiin aineisiin ja esineisiin, mikä oikeuttaisi niiden haltuunoton rajoitustoimenpiteenä.
Kysymykseen ”Onko yksikössänne käytössä menettely, jolla pyydetään asiakkaan
tai hänen edustajansa suostumus rajoitustoimenpiteiden käyttöön?” vastasi
myönteisesti 17 yksikköä (20 %) 85:sta. Koska sijaishuollon järjestämisessä on
kyse alisteisesta lapsi-viranomainen -asetelmasta, on lapsen aidon ja todellisen
vapaaehtoisuuden täyttyminen suostumuksen osalta kyseenalaista. Lapselle ei
välttämättä synny käsitystä, että hänellä tosiasiassa on mahdollisuus kieltäytyä
suostumuksen antamisesta ja sitä koskevista toimenpiteistä. Perusoikeuksiin puuttuvia
rajoitustoimenpiteitä ei myöskään voida koskaan perustaa yksinomaan huoltajan,
lapsen tai hänen edustajansa antamaan suostumukseen, vaan niiden toteuttaminen
nojaa aina lainsäädännössä esitettyihin perusteisiin.
Selvityksestä kävi ilmi, että 14 yksikössä (16 %) oli erilliset eristämiseen käytettävät
tilat. Kameravalvonta oli käytössä 23 %:ssa yksiköitä. Rekisteriselosteiden
mukaan kamerat oli kohdennettu lähinnä piha-alueelle ja ulko-oville.
Yksiköistä 56 % oli laatinut henkilökunnalle suunnatun ohjeistuksen lastensuojelulain
61–74 §:n mukaisista rajoitustoimenpiteiden käytöstä. Selvityksen perusteella
on myös yksiköitä joissa kyseistä ohjeistusta ei ole lainkaan, vaikka rajoitustoimenpiteitä
on kuluneen vuoden aikana käytetty viikoittain (5 %) tai kuukausittain
(4 %).
” Fyysisen rajoittamisen käyttöä voidaan välttää ennakoimalla, kuuntelemalla ja
kuulemalla lasta sekä antamalla lapselle huomiota ja läheisyyttä. Kiperiä tilanteita
voidaan ratkaista huumorilla, halaamalla tai antamalla hiukan aikaa. Äärimmäisessä
tilanteessa ei kuitenkaan tule arastella fyysistä rajoittamista joka
tapahtuu vähintään kahden aikuisen toimesta. Näin pyritään välttämään sekä
lapsen että aikuisten tapaturmat.”
Eräässä yksikössä oli kirjattu menettelytapoja hyvinkin aggressiivisten tilanteiden
hallitsemiseksi. Ohjeistuksessa puhuttiin jopa vihollisen hämäämisestä ja taltuttamisesta.
Monissa lastensuojelulaitoksissa henkilöstöä on lisäkoulutettu
aggressiivisten tilanteiden syntymisen ennaltaehkäisyyn sekä niissä toimimiseen.
Osa sijaishuollon yksiköistä totesi rajoitustoimenpiteiden menettelytapojen ohjeistuksen
tapahtuvan asiakastietojärjestelmänsä tuottamilla dokumenttipohjilla.
Selvityksessä 21 toimipaikkaa (23 %) ilmoitti valvovansa rajoitustoimenpiteiden
käyttöä omavalvonnan keinoin. Omavalvontasuunnitelmia lähetettiin kuitenkin vain
muutamia, joista osa koski elintarvikkeiden käsittelyyn liittyvää omavalvontaa.
Osassa yksiköitä oli selkeästi havaittavissa, että rajoitustoimenpiteiden käytön
osaamisen vahvistaminen ja niiden käyttötarpeen vähentäminen oli otettu sijaishuollon
laadun kehittämisen painopisteeksi. Yleisimmät rajoitusten käytön vähentämisen
tavat vastausvaihtoehdoista olivat toimintatapojen kehittäminen, työnohjaus
ja henkilökunnan koulutus. Muina tapoina avoimissa vastauksissa nousivat esille
mm. asiakkaiden kanssa käydyt keskustelut, päivittäiset raportit ja ohjaajien
koulutukset sekä uusien työntekijöiden ja sijaisten perehdytys rajoitustoimenpiteiden
käyttöön.
”Rajoituspäätöksiä seurataan lapsikohtaisesti ja niiden ehkäisemiseen pyritään
vaikuttamaan kasvatuksella sekä asiakassuunnitelmien keskusteluissa.”
”Pakotteita ja rajoitteita käytetään hyvin vähän koska sijoitukset ovat pitkiä ja
suhteet lapsiin toimivia ja pääasiallisesti luottamuksellisia. Toki henkilökunnan
koulutus ja määrä sekä arjen selkeät toimintaperiaatteet ovat vähentäneet ne
myös minimiin.”