2yLqiTepT

Itsemääräämisoikeuden toteutuminen kehitysvammaisille henkilöille ympärivuorokautisia palveluja tuottavissa yksiköissä
30
Hoitoon ja kuntoutukseen liittyvän rajaamisen ja sääntöjen rikkomisesta aiheutuvien
seuraamusten raja osoittautui jossain määrin epäselväksi:
”Ruokailun rajoittaminen = Diabeetikon kanssa joudutaan rajoittamaan ruokaa
vastaamaan kohtuullista ja siksi häneltä laittamaan ruokia lukkojen taakse.”
Eräs yksikkö on laatinut Yleisiä ohjeita ei-toivotun käytöksen kitkemiseksi yhteisöstä:
”Kieltojen, rangaistuksien tarkoitus on poistaa ei-toivottua käytöstä ja toimintaa
yhteisöstä. Ensin pyritään neuvotellen, keskustellen saada tilanteet ratkaistuksi.
Mikäli toivottuja tuloksia ei saada, mietitään rangaistuksia / tehtäviä, jotta tilanteet
eivät riistäydy käsistä. Rangaistuksien tarkoitus on saada asukas ymmärtämään,
että niin tai näin ei voi toimia.(…)” Rangaistuksista keskustellaan yhteisökokouksissa
ja henkilökunnan kesken. Sitä, miten asiakas osallistuu keskusteluun,
ei mainita.
Rangaistus ei saa olla esimerkiksi ”ruuatta jättäminen, mikäli asukas ei itse tule
ruokailuun, on se hänen oma valintansa. Ruokaa pidetään tarjolla puolen tunnin
ajan.” Sen sijaan sallittua on esimerkiksi ”nautintoaineiden rajoittaminen: kahvi,
tupakka, karamellit, iltakonjakki” sekä ”annostupakat”.
Lisäksi todetaan, että
”Hoito- ja palvelusuunnitelmissa sovitut rajat, säännöt, toimintatavat kunkin asiakkaan
kohdalla eivät ole rangaistuksia, vaan keinoja että asukas saadaan pysymään
mahdollisimman hyvässä kunnossa. Esimerkiksi on sovittu, että herätään
8:aan mennessä, jotta saa aamukahvit, noudatetaan annostupakka-aikoja
ja tietyt tehtävät työt hoidetaan tiettyinä päivinä ja tiettyihin aikoihin.”
4.6 Rajoittamistoimenpiteiden käyttö
Kehitysvammalain 42 §:n mukaan erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan
soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin erityishuollon järjestäminen tai toisen henkilön
turvallisuus välttämättä vaatii. Tahdonvastaiset toimet on aina perusteltava
hoidollisesti, ja niistä on tehtävä kirjallinen päätös. Ennen niiden käyttöä on selvitettävä
mahdollisuudet vaihtoehtoisten toimintatapojen käyttöön. Päätös, tilanteet ja
toimenpiteet on aina kirjattava huolellisesti asiakirjoihin. Tahdonvastaisia toimia ei
saa käyttää rangaistus- tai kurinpitokeinoina. Rajoitteiden käyttö ja eristäminen
ovat aina poikkeustilanteita.
Valviran (ent. TEO) 2008 ohjeen mukaan henkilön omaa turvallisuutta vakavasti
uhkaavan vaaran torjumiseksi on asukkaan liikkumista voitava kuitenkin rajoittaa
hänen tahdostaan riippumatta, mutta vain siinä määrin kuin kulloinkin on välttämätöntä.
Liikkumista rajoittavien turvavälineiden käytöstä on tehtävä yksilöity asianmukainen
päätös, joka perustuu potilaan turvallisuuden takaamiseen väliaikaisessa
tilanteessa. Tällaisesta hoitopäätöksestä vastaa asukasta hoitava lääkäri. Päätös
on aina perusteltava asiakkaalle ja/tai hänen omaiselleen. Myös päätöksen perusteella
tehtävät toimenpiteet on aina kirjattava asianmukaisesti asiakasasiakirjoihin
alkamis- ja päättymisaikoineen.
Valvontaohjelman 8 mukaan yksiköllä pitää olla ohjeet pakotteiden ja rajoitteiden
käytöstä. Ne on hyvä laatia yhdessä henkilöstön kanssa, jolloin henkilökunnan on
helpompi sitoutua niihin. Ohjeita laadittaessa on syytä pohtia toimintayksikön eetti-
8 Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautiset asumispalvelut, valtakunnallinen valvontaohjelma
2012–2014. Valvontaohjelmia 6:2012. Valvira.