2yLqiTepT

Itsemääräämisoikeuden toteutuminen lastensuojelun ympärivuorokautisessa hoidossa ja kasvatuksessa
kaiden ja työntekijöiden keskinäistä luottamusta sekä lisätä lasten ja nuorten kokemuksia
epäoikeudenmukaisesta kohtelusta:
”Ohjaajilla on aina oikeus poiketa säännöistä ilman perusteluja” (Sääntöjen ensimmäinen
kirjaus)
”Nuorilla on velvollisuus ilmoittaa työntekijöille, jos he havaitsevat säännöistä
poikkeamista.”
Lastensuojelulain 58 §:n mukaan lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämisessä
tulee noudattaa mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain
(8.4.1983/361) 1 §:ssä on säädetty: mm. ”Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa
osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti
eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista
vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.” Lapsen oikeus
tulla kohdelluksi tasa-arvoisena yksilönä ja oikeus saada vaikuttaa kehitystään
vastaavalla tavalla itseään koskeviin asioihin on keskeinen perusoikeus.
Useissa yksiköissä säännöissä toistuivat tietyt kirjaukset, joille ei voida katsoa
olevan perustetta sen vuoksi, että ne olivat selvästi lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä,
joiden käytön tulee perustua yksilölliseen tilanteeseen ja harkintaan
eikä niitä saa ulottaa koskemaan automaattisesti kaikkia asiakkaita. Yleisin
näistä tilanteista koski lapsen ja nuoren tulovaihetta yksikköön, jolloin tulovaiheen
säännöillä, niin sanotusti kotiutumisen vahvistamiseksi, esimerkiksi rajoitetaan
lapsen liikkumisvapautta (69 §):
”Nuori saa mahdollisuuden itsenäisiin ulkoiluihin asteittain. Ulkoilut aloitetaan 30
minuutista ja niitä lisätään vähitellen, nuoren pitäessä kiinni jo olemassa olevista
sovituista ulkoiluajoista.”
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on todennut ratkaisussaan (31.12.2010,
Dnro 4138/2/09), että lastensuojelulain 69 §:n mukainen liikkumisvapauden rajoittaminen
kohdistuu perus- ja ihmisoikeutena turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen,
jolloin vapaudenriiston sallivia perusteita tulee tulkita ahtaasti. Selvityksessä
saatujen vastausten perusteella näyttää siltä, että osassa sijaishuollon yksiköistä
liikkumisvapauden rajoittamisen perusteiden tulkinta on vapaampi.
Tulovaiheessa käytetään osassa yksiköitä ns. ansaitsemisen logiikkaa, jolloin
lapsen tai nuoren täytyy lunastaa itselleen oikeuksia:
"Tutustumisjakson aikana talon ulkopuolella liikutaan ainoastaan ohjaajan seurassa.
Omassa huoneessa on sänky, koulupöytä ja vaatekaappi, omat vaatteet,
ei muuta. Lisätavaraa saa omalla hyvällä käytöksellä huoneeseen lisää."
Laissa lapsen tapaamisoikeudesta ja huollosta (1 §) kuitenkin säädetään, että
lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö. Yleisesti
sijaishuollossa pyritään kodinomaisuuteen mahdollisuuksien mukaan. Se, että
lapsen tulee ”ansaita” henkilökohtaiset tavaransa kuten edellisestä esimerkistä
näyttäisi käyvän ilmi, vaikuttaa tämän valossa ongelmalliselta.
Muitakin lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä, kuten henkilöntarkastus
(66 §), omaisuuden tarkastaminen (67 §) yhteydenpidon rajoittaminen (62 §)
sekä lähetysten tarkastaminen (67 §) oli mukana sekä varsinaisissa että tulovaiheen
säännöissä yleisinä ja kollektiivisina menettelytapoina:
- ”Työntekijöillä on oikeus tarkastaa nuoren huone ja takavarikoida sieltä asiaankuulumattomat
tavarat”
17