nenhuolto-opas-valmis

4.3 Äänen voimakkuus
Äänen voimakkuus eli intensiteetti ilmoitetaan desibeleinä. Normaali puheääni on 60 dB ja
kuiskaus 20 dB, mutta rock-konsertissa ääni voi nousta 120 dB:in. Tästä suuremmat
desibeliluvut alkavat aiheuttaa kipua ja fyysisiä oireita. Yli 130 dB:n äänet aiheuttavat
pahoinvointia, oksentelua ja sekavuutta. Yli 140 dB:n äänet voivat aiheuttaa tilapäistä
kuulonmenetystä, ja yli 190 dB:n äänet aiheuttavat pysyviä vaurioita korvaan. (Kehr ja Ruth
2007.)
Äänen voimakkuutta säädellään ilmanpainetta säätelemällä. Suurempi ilmanpaine aiheuttaa
suuremman ääniaallon, josta seuraa kovempi ääni. Ilmanpainetta voidaan nostaa joko
lisäämällä ilman ulosvirtausta keuhkoista, tai lisäämällä äänihuulten välistä vastusta.
Ilmanpainetta lisäämällä saadaan aikaan suuria muutoksia äänenvoimakkuudessa; tällainen
tilanne on esimerkiksi laulussa tehty crescendo. Muutokset ääniraossa taas hienosäätävät
äänen voimakkuuden ja korkeuden vaihteluita ja auttavat sanojen korostamisessa. (Aalto ja
Parviainen 1985. Benninger ym. 1994.)
4.4 Äänen laatu
Äänen laatuun vaikuttaa resonanssi eli se, miten elimistö ja sen ontelot vahvistavat äänen.
Mitä enemmän laulaja oppii hyödyntämään kehoaan kaikuontelona, sitä täyteläisemmältä ja
laadukkaammalta ääni kuulostaa.
Tärkeimmät kehossa ääntä vahvistavat tilat ovat järjestyksessä nielu, suuontelo ja pääontelot.
Suurin osa resonanssista tapahtuu suu- ja nieluonteloissa. Syvähengityksessä pallea laskeutuu
ja samalla nielu avataan. Suuontelon tilaan vaikuttavat leuan, kielen ja huulten asennot.
Pääonteloiden resonanssiin vaikuttaa lähinnä nenäportti.
Äänen laatua tutkitaan akustisella spektrillä, joka muodostuu äänen voimakkuuden ja
korkeuden suhteesta toisiinsa. Näiden erilaiset yhdistelmät aiheuttavat valtavan määrän
erilaatuisia ääniä. (Benninger ym. 1994.)
26