nenhuolto-opas-valmis

5.3 Limakalvot
Laulajan limakalvojen tulee olla kosteat ja joustavat. Äänihuulen kuiva limakalvo värähtelee
huonosti ja jäykästi. Kuivat hengitystiet aiheuttavat yskää ja rykimistä, mikä rasittaa
äänihuulia, eikä ääni soi yhtä kauniisti kuivassa elimistössä. Laulajan onkin hyvä juoda
muutamia kertoja harjoittelun aikana. Rykimistä tulee välttää, ja ylimääräinen lima tulisi
poistaa nieleskelemällä ja juomalla.
5.4 Hengitys
Hengityksestä puhuttaessa on erotettava neljä eri hengitystapaa: Solisluuhengityksessä hartiat
nousevat. Rintahengitys keskittyy rintakehän yläosaan. Vatsahengityksessä alavatsa pullistuu
voimakkaasti ulospäin. Syvähengitys aktivoi pallean, kyljet, selän ja vatsan. Lisäksi
syvähengitys rentouttaa vartaloa.
Laulajan hengityksen tulisi olla syvähengitystä. Siinä aktivoituvat kyljet ja pallea sekä vatsaja
selkälihakset. Sisäänhengityksen aikana keskivartalo ”lihoo” eli laajentuu etenkin kyljistä.
Kun pallea toimii sisäänhengityksessä, se automaattisesti laskee kurkunpäätä alaspäin
äänenkäytölle otolliseen asemaan. Samalla tärkein sointitila nielu avautuu. Pallean ja
kurkunpään yhteistoiminnasta käytetään myös nimeä trakeaalinen veto. (Eerola 2005.)
Laulajan sisäänhengitys ei saa olla haukkaavaa, vaan ilman tulisi ikään kuin automaattisesti
täyttää keuhkot. Haukkominen rasittaa kurkunpäätä turhaan.
Laulajan on tärkeää ymmärtää lepo- ja ääntöhengityksen ero. Lepohengitys on tasaista ja
rauhallista ilmanvirtausta. Ääntöhengityksessä sisäänhengitys on nopea ja lyhyt, kun taas
uloshengitys on pidempi. Uloshengityksen aikana toimivat sisäänhengityslihakset, jotka
jarruttavat kehon kasaanpainumista. Sisään- ja uloshengityslihasten hyvää ja tasapainoista
toimintaa yhdessä lantion lihasten kanssa kutsutaan tueksi (hengityksen hyväksi säätelyksi).
(Sala ym. 2003.)
28