isbn_978-952-476-553-4

Acta Wasaensia 3
röidyt uskonnolliset yhdyskunnat. 6 Monikulttuurisuudesta on tullut luonnollinen
osa arkeamme ja myös kansainvälisesti on otettu yhä enemmän huomioon kulttuurien
monimuotoisuus ja niiden suojelu. Uskonnonopetuksen osalta tämä tarkoittaa
erityisesti uskonnollis-katsomuksellisten vähemmistöjen 7 oikeuksien tasavertaisempaa
huomioimista enemmistön rinnalla, samalla kun haasteeksi tulee
uskonnonvapauden yksilöllisen ja yhteisöllisen ulottuvuuden yhteensovittaminen.
Esimerkiksi perusoikeusuudistuksen esitöiden ja hallituksen esityksen 8 perusteella
uskonnonvapauden osalta on otettava tasapainoisesti huomioon niin oppilaan ja
hänen huoltajiensa kuin yksilön sekä etnisen ryhmän perusoikeudet. Etniset ryhmät
voivat olla vähemmistönä valtion alueella. 9
Myös uskonnon yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut. Tilanne heijastuu koulun
käytänteisiin ja arkeen. Muutoskehityksen taustalla voidaan globaalisti tunnistaa
kaksi merkittävää poliittista tekijää, joista ensimmäinen on syyskuun 11. päivän
terrori-iskut vuonna 2001 sekä tapahtuman herättämät kysymykset väkivallan
ja uskonnon suhteesta. 10 Esimerkiksi Yhdysvalloissa on päivitetty arvot uudelleen
6
7
8
9
10
Ks. HE 170/2002 vp s. 9, 11; HaVL 33/2002 vp; Halila & Tarasti 2011: 94.
Kansainvälinen oikeus ei sisällä mitään yhtenäistä eikä yksiselitteistä määritelmää siitä, mitä
”vähemmistöllä” tarkoitetaan. Kansallisella vähemmistöllä tarkoitetaan yleensä vakiintunutta,
kyseisessä maassa pitkään elänyttä väestöryhmää, jonka voi sanoa muodostavan omaleimaisen
osan kansakuntaa. Ks. Scheinin 1998: 24; Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ainakin
seuraavista asioista näyttää olevan yhteisymmärrys eli konsensus: Ensiksi kyseessä on ihmisryhmä,
joka eroaa muusta väestöstä etniseltä ja kansalliselta alkuperältään, kieleltään tai uskonnoltaan,
toiseksi se muodostaa lukumääräisesti vähemmistön verrattuna valtaväestöön tai
suurimpiin kansallisiin ryhmiin, kolmanneksi ryhmä ei ole valtiossa määräävässä asemassa, ja
neljänneksi se osoittaa haluavansa säilyä omaleimaisena ryhmänä ja säilyttää kulttuurinsa, perinteensä,
uskontonsa ja/tai kielensä. Vähemmistön koosta on sen sijaan vaikea sanoa mitään
tarkkaa. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen (SopS 7–8/1976) (lyhenne
KP-sopimus) noudattamista valvova YK:n ihmisoikeuskomitea antoi vuonna 1994 tulkinnan
sopimuksen artiklasta 27. Komitean mielestä kyseisen artiklan vähemmistöoikeudet kuuluvat
myös uusiin ryhmiin kuuluville henkilöille. Ks. YK-asiakirja CCPR/C/21/Rev.1/Add.5
(1994). Siten Suomessa KP-sopimuksen artikan 27 tunnustamat oikeudet kuuluvat esimerkiksi
myös maahamme saapuneille somaleille. Hannikainen 1996: 36–37; Keskeiseksi asiaksi ihmisoikeuskomitean
tulkintakannanotossa nähdään ajatus yhteiskunnan kulttuurisen monimuotoisuuden
itseisarvoisuudesta. Ks. Ojanen & Scheinin 2011e: 649–651.
HE 309/1993 vp s. 56.
Uskonnonvapauslakiuudistuksen esitöissä tavoitteeksi asetettiin uskonnollisten yhdyskuntien
autonomian vahvistaminen, pyrkimys uskonnollisten yhdyskuntien tasapuoliseen kohteluun
julkisen vallan taholta sekä erityisesti vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen. Ks. KM 2001:
1 s. 22, 26; Ks. myös Mustasaari 2008:257; Euroopan unioni on esimerkiksi sitoutunut torjumaan
kaikenlaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja se voi ryhtyä toimenpiteisiin
tästä syystä. Puro 1999: 26.
Syksyn 2001 terrori-iskulla on ollut esimerkiksi Yhdysvalloissa havaittavat vaikutukset, jotka
ovat ilmenneet muun muassa epäluulona uskonnollisia kouluja kohtaan. Tästä syystä uskonnollisia
kouluja on haluttu tutkia ja kontrolloida. Joas 2007: 10–11; Ks. myös Heikkonen
2010: 1.