isbn_978-952-476-553-4

Acta Wasaensia 19
tai kolme erilaista oikeuskulttuuria 34 , yhtäältä romaanis-germaaninen 35 (civil law)
ja toisaalta common law-järjestelmä. Common law tarkoittaa oikeuskäytännössä
syntyneiden sitovien oikeudellisten ratkaisujen eli ennakkopäätösten varaan perustuvaa
kokonaisuutta (case law). Tämän järjestelmän maita ovat Iso-Britannia ja
Yhdysvallat, joiden järjestelmien välillä on myös merkittäviä eroja. 36 Lisäksi on
pohjoismaisen 37 oikeusjärjestyksen ryhmä, josta esimerkiksi puuttuvat romaanisgermaanisille
maille tyypilliset lakikodifikaatiot. 38
Vaikka jaottelu onkin yleistävä, auttaa se omalta osaltaan vertailun osalta merkityksellisten
taustakysymysten ymmärtämisessä. Vertailun kannalta tärkeää on
yhteiskuntarakenteiden ja koulutusjärjestelmien erilaisuus sekä samankaltaisuus.
Toisaalta myös arvopohjalla ja arvoihin sitoutumisella on merkitystä oikeusjärjestelmien
ymmärtämisessä.
Vertailun tavoitteena ja tiedon intressinä on tässä tutkimuksessa kuvailla muiden
maiden järjestelmiä koulun uskonnonopetuksen järjestämisen ja koulun käytäntöjen
osalta. Tarkoituksena on etsiä ideoita paremman mallin hahmottamiseen. Nämä
ideat ja mallien kehittämissuositukset voidaan paikantaa oikeuspolitiikan (de
lege ferenda) puolelle. Vertailen ja tulkitsen tässä tutkimuksessa Pohjoismaista
erityisesti Norjan, Ruotsin, Keski-Euroopan maista romaanis-germaaniseen oikeusryhmään
kuuluvan Saksan ja Ranskan sekä common law -oikeusryhmään kuuluvan
Englannin ja Yhdysvaltojen uskonnonvapautta koskevaa sääntelyä ja osin
myös perusopetuksen opetussuunnitelmia monikulttuuristumisen sekä uskonnonvapauden
toteutumisen osalta koulussa. Nämä maat ovat Suomen tilanteen osalta
mielenkiintoisia maita myös monikulttuuristumisen vaikutusten ja uskonnonva-
34
35
36
37
38
Tuorin (2000a: 1049–1050) mukaan ”oikeuskulttuurien erot tuomioistuinten ja lainsäätäjän
keskinäissuhteissa liittyvät varmaan myös erilaisiin tapoihin hahmottaa oikeuden ja oikeudenkäytön
sijainti yhteiskunnan kokonaisuudessa…Oikeus ei ole vain, eikä ehkä edes ensisijaisesti,
väline, vaan myös rajoitus, joka asettaa pidäkkeitä talouteen ja kansalaisyhteiskunnan
suojaksi…” Ks. myös Uoti 2004: 156.
Romaanis-germaanisen oikeuden maille tyypillisiä ovat laajat lakikodifikaatiot, ja kirjoitetulla
oikeudella on näissä maissa etusija. Nieminen 2004a: 38; Kennedy 1998: 76, ”The formal
theory of civil law is that the judge makes law only in the restricted sense of having to formulate
a norm for the case, never in the sense of contributing a decision that will be a source of
law for future cases…furthermore, this law is made through a process that promotes coherent
statutory regimes rather than the ad-hocery and incoherent compromise that emerge from both
the legislative and the case-law process in the United States…the basic civil codes reflect the
ideology of nineteenth-century Liberalism.”; Uoti 2004: 156.
Nieminen 2004a: 38.
Ks. Pohjoismaisen mallin erityispiirteistä tarkemmin Husa 2002; Nieminen 2004a: 38.
Emt.; Husa (1999: 380–382) korostaa kirjoituksessaan tekemänsä jaottelun olevan karkea
yleistys, joka jättää huomiotta eri nyansseja sekä käynnissä olevia kulttuurisia muutosprosesseja;
Uoti 2004: 156.