isbn_978-952-476-553-4

Acta Wasaensia 25
yhdenvertaisuuden toteutumista ja tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa”.
52 Yhdenvertaisuuden toteutumista tulee siis aktiivisin toimin edistää.
Tämä velvoite kohdistuu ensisijaisesti lain säätäjään, jonka tulee omassa toiminnassaan
edistää yhdenvertaisuuden toteutumista. Perusoikeusuudistusta koskevan
hallituksen esityksen (309/1993 vp) mukaan perustuslain 6 §:stä seuraa myös julkisen
vallan käyttöön kohdistuva velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia
yhdyskuntia tai maailmankatsomuksellisia suuntauksia. 53
52
53
On tärkeää huomata, että syrjintä on aina kiellettyä siitä riippumatta, liittyykö
tapaukseen yksi vai useampi syrjintäperuste. Kunnallisen ja julkisen koulun perusopetuksessa
on siis kiinnitettävä erityistä huomiota syrjinnän välttämiseen.
Esimerkiksi Korkein oikeus linjasi ratkaisussaan 2010:74, että syrjinnän ehkäiseminen
on yksi perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste rajoittaa
uskonnollisten yhdyskuntien itsehallinnollista toimivaltaa ja oikeutta määrätä
uskonnon harjoittamisen muodoista. Korkeimman oikeuden kyseisen ratkaisun
mukaan miespappi oli syyllistynyt sukupuoliseen syrjintään kieltäytyessään osallistumasta
jumalanpalvelukseen naispapin kanssa. Ratkaisu toimii esimerkkinä
tilanteesta, joissa yhdenvertaisuusperiaatetta ja syrjinnän kieltoa on punnittava
muiden periaatteiden, tässä tapauksessa uskonnonvapauden, kanssa. Tällöin kotai
ammatillisen ohjauksen saamisesta. Yhdenvertaisuuslaki vaikuttaa uskonnonopetukseen ja
sen järjestämiseen selkeästi kaikkinaisen syrjinnän kiellon kautta; HE 44/2003 vp s. 1, 4, 63;
Ks. myös Ahtela, Bruun, Koskinen, Nummijärvi & Saloheimo 2006: 206–207; Scheinin
1999c: 242; Scheininin (1996: 11) mukaan ”kun välitön syrjintä tarkoittaa (muodollisesti) erilaista
kohtelua (erottelua) jonkin ei-hyväksyttävän perusteen nojalla, välillisellä syrjinnällä
tarkoitetaan näennäisesti tai muodollisesti samanlaista kohtelua, joka ihmisten erilaisuuden
vuoksi tosiasiallisesti kuitenkin johtaa syrjiviin vaikutuksiin”.
Ks. Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) 4 §, Viranomaisten velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta
ja 2 momentti: ”Etnisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi viranomaisten tulee laatia suunnitelma
(yhdenvertaisuussuunnitelma) siinä laajuudessa kuin kunkin viranomaisen toiminnan
luonne sitä vaatii. Yleiset suositukset tässä momentissa tarkoitetun suunnitelman sisällöstä antaa
sisäasiainministeriö. (9.11.2007/978)”; Ks. myös HE 44/2003 vp s. 62; Yhdenvertaisuuslain
mukaan on tärkeää tunnistaa syrjintä, suunnitella toimenpiteitä syrjinnän poistamiseksi ja
seurata toimenpiteiden toteutumista. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä
toiminnassa. Yhdenvertaisuuslain soveltamisalaa on vähitellen laajennettu, mutta
sen ulkopuolelle ovat edelleen jääneet yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvat oikeustoimet.
PeVL 26/2008 vp s. 2; Hallberg 2011a: 42–43; Laakso, Suviranta & Tarukannel 2006: 316;
Ahtela ym. 2006: 184–185.
Yhdenvertaisuussäännös saattaa yleisesti ohjata ja suunnata lainsäädäntötoimintaa tai sisältää
nimenomaisen perustuslaillisen toimeksiannon tietyn lainsäädännön toteuttamiseksi. Hallituksen
esityksen (309/1993 vp s. 42) mukaan ”Lainsoveltajaan kohdistuva yhdenvertaisuusperiaate
on tuomioistuinten ja muiden viranomaisten harkintavallan rajoitusperiaate”; Lainsäätäjän
harkinnalle asetetuissa rajoissa pyritään myös kulloisenkin yhteiskunnan kehityksen vaatimaan
sääntelyyn. Ks. PeVL 12/1990 vp ja PeVL 3/1991 vp.