isbn_978-952-476-553-4

Acta Wasaensia 15
tulee balansoida oikeustapauksen kannalta optimaalisesti. Perustuslakivaliokunnan
mukaan kysymys on siitä, että normaaleissa lainsoveltamistilanteissa perusoikeussäännökset
ja tavallisen lain säännökset vaikuttavat yhdessä ratkaisuperusteena.
Perustuslakivaliokunnan mukaan ”tulkintatilanteissa olisi erilaisista perusteltavissa
olevista vaihtoehdoista pyrittävä omaksumaan sellainen, joka edistää
ihmisoikeusmääräysten toteutumista, eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystävällinen”.
Perustuslakivaliokunnan mukaan ”tuomioistuinten asiana on viime kädessä
antamalla perustuslaille etusija huolehtia siitä, ettei ratkaisun lopputulos yksittäisessä
oikeustapauksessa ole siinä soveltamistilanteessa ilmeisesti perustuslain
vastainen.” Ilmeisyys edellyttää, että ristiriita on selvä ja riidaton. 23
Perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta on käytännössä selvästi ensisijainen
tapa antaa vaikutusta tuomioistuimen päätöksenteossa. 24 Perusoikeusmyönteistä
tai perustuslainmukaista tulkintaa on noudatettava sekä lakeja että niitä alemmanasteisia
säädöksiä sovellettaessa. Tulkinnalla voidaan yleensä välttää alemmanasteisen
säännöksen avoin ristiriita perusoikeuksien kanssa. 25 Keskeistä on
ymmärtää, että perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla on säädösten normikontrollis-
23
24
25
Ks. erityisesti PeVL 2/1990 vp; PeVL 6/1988; ”Jos ristiriita perustuslain kanssa ei ole ilmeinen,
tuomioistuimen tulee pyrkiä välttämään ristiriita perusoikeusmyönteisellä laintulkinnalla.
Perustuslakivaliokunnan vahvistaman periaatteen mukaan tuomioistuimen tulee valita perusteltavissa
olevista lain tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuden
tarkoituksen toteutumista.” Hallituksen esityksessä (1/1998 vp s. 164) perustuslain 106 §:stä,
lain soveltamatta jättämisestä, on lausuttu: ”Ehdotettu säännös tulisi sovellettavaksi vasta silloin,
jos perustuslain ja lain välistä ristiriitaa ei ole mahdollista poistaa perustuslain mukaisen
tai perusoikeusmyönteisen tulkinnan avulla.”; HE 44/2003 vp s. 20; PeVM 25/1994 vp s. 4;
PeVM 10/1998 vp s. 30–31; Perustuslain- tai perusoikeusmyönteisen laintulkinnan malli sisältää
kaksi ulottuvuutta. Ensiksi perustuslain kanssa ristiriidassa olevien tulkintavaihtoehtojen
eliminointi ja toiseksi perustuslain kanssa sopusoinnussa olevista lain tulkintavaihtoehdoista
tulee valita nimenomaan se, joka parhaiten vastaa perustuslain tarkoituksen toteuttamista
(optimointivaatimus ja perustuslakiystävällisemmän tai perusoikeusmyönteisemmän tulkintavaihtoehdon
valinta); Perustuslainmukaisesta tai perusoikeusmyönteisestä laintulkinnasta
tarkemmin ks. Viljanen, V.-P. 1990: 203–236; Lavapuro 1998: 93–99; Viljanen, V.-P. 2011a:
127; Tulkintavaikutuksesta ks. tarkemmin esimerkiksi Hallberg 2011b: 864–865; Anttila
2013:96–97 ja Siltala 2003: 368–370; Ojanen 2009a: 57; Ks. myös Viljanen, V-P. 1990;
Scheinin 1991: 197, 321–324; Scheinin 1996: 16.
Hallberg 1999b: 719; Ojanen 2009a: 57.
Ks. HE 1/1998 vp s. 53–54, 164–165, PeVM 10/1998 vp s. 31, perustuslain 106 §:n perustelut;
Viljanen, V.-P. 2011a: 128; Tuori 1999b: 725; Ks. myös Anttila 2013: 92; V.-P. Viljasen
(1990: 216) mukaan perustuslain mukaisen tulkinnan keskeisenä oikeuttamisperiaatteena on
nähty oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden periaate, joka tarkoittaa sitä, että oikeusnormeja on
tulkittava oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä edistävällä tavalla. Myös perustuslakivaliokunnan
tulkintakäytäntö tulisi huomioida perusoikeusmyönteistä tulkintaa tehtäessä, koska perustuslakivaliokunnalla
on keskeinen asema perustuslain 74 §:n mukaan perustuslainmukaisuuden
(ennakollisessa) valvonnassa; Anttila 2013: 91; Ks. myös Saraviita 2005: 270 ja Viljanen, V.-
P. 2011c: 835–836; Esimerkiksi Antero Jyrängin (2003: 425–427) mukaan ihmisten käsitysten
ja yhteiskunnan tarpeiden muuttuessa on perustuslain tulkinnan muutos myös mahdollinen.