Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 3. - Geologian ...
Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 3. - Geologian ...
Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 3. - Geologian ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Geologian</strong> tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 426, 2012<br />
Jukka Leino<br />
TUTKIMUSMENETELMÄT<br />
Kenttätutkimukset<br />
Kenttätutkimuksissa noudatetettiin <strong>Geologian</strong> tutkimuskeskuksen<br />
Turvetutkimusten maasto-oppaassa<br />
kuvattu<strong>ja</strong> menetelmiä (Lappalainen ym. 1984). Lähes<br />
kaikille soille laadittiin lin<strong>ja</strong>sto, jossa suon hallitsevan<br />
osan poikki vedettiin selkälin<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> sitä vastaan<br />
kohtisuoraan poikkilinjo<strong>ja</strong> yleensä 200 metrin<br />
välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 metrin välein.<br />
Tutkimuspisteiden välisiltä pisteiltä, syvyyspisteiltä,<br />
kairattiin turvekerrostuman paksuus. Lisäksi<br />
soille on tehty pelkkiä syvyysmittauslinjo<strong>ja</strong>, joilta<br />
turvekerrostuman paksuus kairattiin 50 metrin<br />
välein. Lin<strong>ja</strong>stotutkimuksia täydennettiin vielä ha<strong>ja</strong>pisteillä<br />
niissä osissa <strong>suot</strong>a, joihin lin<strong>ja</strong>stot eivät<br />
ulottuneet.<br />
Tässä raportissa olevilla soilla on tutkimuspisteitä<br />
keskimäärin 5,1 kpl/10 ha <strong>ja</strong> syvyyspisteitä keskimäärin<br />
8,4 kpl/10 ha. Suopinnan korkeuden <strong>ja</strong> las-<br />
kusuhteiden selvittämiseksi tutkimuslin<strong>ja</strong>t vaaittiin,<br />
<strong>ja</strong> korkeudet yhdistettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon.<br />
Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin <strong>suot</strong>yyppi<br />
<strong>ja</strong> mättäisyys (peittävyys -% <strong>ja</strong> korkeus). Puustosta<br />
havainnoitiin puulajisuhteet prosenttiosuuksina<br />
sekä kehitys- <strong>ja</strong> tiheysluokat. Kairauksin selvitettiin<br />
turvekerrosten paksuus, pääturvelajit <strong>ja</strong> turpeen lisätekijät<br />
(6-asteikko), turpeen maatuneisuus (von Postin<br />
10-asteikko) <strong>ja</strong> tupasvillakuitujen määrä (6-asteikko).<br />
Turpeessa olevan lahoamattoman puuaineksen<br />
määrän arvioimiseksi jokaisen yli metrin syvyisen<br />
tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 metrin<br />
syvyyteen kymmenen kertaa (liekoisuus %). Lisäksi<br />
kairauksissa tutkittiin soiden liejukerrostumat sekä<br />
suon poh<strong>ja</strong>maalaji.<br />
Laboratoriotutkimukset<br />
Kenttätutkimustietojen perusteella valittiin pisteet,<br />
joiden turpeet edustivat mahdollisimman hyvin suon<br />
käyttökelpoista turvekerrostumaa. Näytteiden otossa<br />
käytettiin ns. tilavuustarkkaa näytekairaa (Korpi<strong>ja</strong>akko<br />
1981) sekä laippakairaa. Turvenäytteistä<br />
määritettiin <strong>Geologian</strong> tutkimuskeskuksen Kuopion<br />
turvelaboratoriossa (nykyisin Labtium Oy) vesipitoisuus,<br />
kuivatilavuuspaino <strong>ja</strong> tuhkapitoisuus. <strong>Osa</strong>sta<br />
näytteitä määritettiin myös happamuus, lämpöarvo<br />
<strong>ja</strong> rikkipitoisuus. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina<br />
märkäpainosta (kuivaus 105ºC:ssa) <strong>ja</strong> tuh-<br />
kapitoisuus prosentteina kuivan turpeen painosta<br />
815 ± 25ºC:ssa hehkutettuna. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa<br />
suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän<br />
tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot<br />
on mitattu <strong>ja</strong>uhetuista, homogenisoiduista <strong>ja</strong> pilleriksi<br />
puristetuista turvenäytteistä IKA (C5000 DUO)<br />
-kalorimetrillä (ASTM D5865-77). Tulokset ilmoitetaan<br />
tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle<br />
<strong>ja</strong> 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle (MJ/<br />
kg). Turpeen rikkipitoisuus on analysoitu LECO SC-<br />
32 -rikkianalysaattorilla (menetelmä 810L).<br />
Aineiston käsittely <strong>ja</strong> tulokset<br />
Tutkimusaineistot on tallennettu GTK:n turvetutkimusaineiston<br />
tietokantaan. Turvemäärät, maatuneisuudet<br />
sekä turvelajien <strong>ja</strong> –tekijöiden osuudet laskettiin<br />
ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym.<br />
1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden<br />
vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän <strong>ja</strong> suon<br />
reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä.<br />
Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen<br />
turvemäärä <strong>ja</strong> nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä.<br />
Maatuneisuudet sekä turvelajien<br />
<strong>ja</strong> -tekijöiden määrät laskettiin turvemäärillä painottaen.<br />
Turpeessa havaitut lieko-osumat muunnettiin<br />
tilastollisesti kantopitoisuusprosenteiksi 0–1 <strong>ja</strong> 1–2<br />
metrin syvyyskerroksille.<br />
Jokaisesta tutkitusta suosta on GTK:n turvearkistoon<br />
tehty laa<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> yksityiskohtainen tutkimusselostus.<br />
Tutkimusselosteissa on tiedot suon si<strong>ja</strong>innista,<br />
ympäristöstä, laskusuhteista, <strong>suot</strong>yypeistä, pintaaloista,<br />
turvepaksuuksista, ojitustilanteesta, turvelajeista<br />
<strong>ja</strong> turpeen maatuneisuudesta sekä havaituista<br />
luonto- <strong>ja</strong> suojeluarvoista. Turvenäytteiden laboratoriomääritystulokset<br />
on esitetty taulukkomuodossa <strong>ja</strong><br />
tuloksista on laadittu yhteenveto. Suon käyttökelpoisuudesta<br />
on tehty arvio, jossa on pyritty huomioimaan<br />
tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät.<br />
Suokartasta (kuva 2) ilmenee tutkimuslinjojen <strong>ja</strong><br />
-pisteiden si<strong>ja</strong>inti, tutkimuspisteiden syvyydet, heikosti<br />
maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerrok-<br />
10
Change language