Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 3. - Geologian ...

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 426, 2012
Jukka Leino
93. Everikkisuo
Everikkisuo (kl. 4311 12, x=7002,4, y=3605,9, atknro
18236) sijaitsee noin 17 km Juuan keskustasta
lounaaseen. Pohjois- ja eteläosastaan lahdekkeinen
suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat
hyvät. Suon keskiosassa on Everikkilampi ja peltoa.
Suolla on 55 tutkimuspistettä ja 57 syvyyspistettä.
Tutkimuspisteitä on 6,5/10 ha ja syvyyspisteitä
6,7/10 ha. Tutkimuspisteitä on yhteensä 13,2/10
ha (kuva 26).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 216–223
m, ja se viettää loivasti pohjoiseen. Kuivatusmahdollisuudet
ovat hyvät. Suo kuuluu pääosin Kuusjoen
valuma-alueeseen (4.763). Kaakkoisosa kuuluu Aisusjoen
valuma-alueeseen (4.834).
Everikkisuon kokonaispinta-ala on 84 ha, mistä on
57 ha yli metrin syvyistä aluetta, 41 ha yli 1,5 metrin
aluetta ja 30 ha yli kahden metrin syvyistä aluetta.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 4,0 metriä.
Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit
ovat moreeni (77 %) ja hieta (14 %). Liejua
esiintyy Everikkilammen läheisyydessä ja kaakkoisosassa
(B-linjaston alue), missä sitä on paikoin
yli metrin paksuinen kerros.
Everikkisuon suotyypeistä on rämeellä 48 %, korvessa
23 %, pellolla 19 %, turvekankaalla 9 % ja
avosuolla 1 %. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen
korven muuttuma (17 %) ja tupasvillarämeen
ojikko (13 %).
Everikkisuon turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja
saravaltaisia 31 %. Pääturvelajeittain jakaantuma
on: sararahkaturve (CS) 64 % ja rahkasaraturve (SC)
30 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita
on 24 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita
3 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 5 % kokonaisturvemäärästä.
Turvekerrostuman pääosan muodostaa kohtalaisesti
maatunut sararahkaturve. Eri lisätekijöitä on
runsaasti. Kaakkoisosan turve on heikommin maatunutta.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on
5,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen
maatumisaste on 3,3 ja energiaturpeen 6,0.
Liekoja on kohtalaisesti. Yli 1 m syvällä suoalueella
liekoisuus on 0–1 m:n syvyydessä keskimäärin
2,5 % ja 1–2 m:n syvyydessä 2,1 %.
Turvekerrostuman kuiva-ainesisältö (keskiarvo 87
kg/suo-m 3 ), tuhkapitoisuus (ka. 2,5 %) ja rikkipitoisuus
(ka. 0,21 %) ovat alhaiset. Lämpöarvo on keskimääräinen
(ka. 20,6 MJ/kg).
Everikkisuon keskeisten osien yli 1,5 metrin syvyiset
alueet soveltuvat energiaturpeen tuotantoon.
Keskiosan Everikkilampi on haittatekijä, mutta jo
nyt suopellot ulottuvat lähes sen rantaan asti. Heikosti
maatuneesta pintakerroksesta on saatavissa
vähäisiä määriä heikkolaatuista ympäristöturvetta.
Keskiosan suopelloilta tuotanto olisi helposti käynnistettävissä.
Tuotantokelpoinen alue on noin 37 ha ja sen tuotantokelpoinen
turvemäärä on noin 0,78 milj. suom
3 . Suon pohjalle on oletettu jäävän 30 cm turvetta.
Mahdollisen turvetuotannon jälkeen pääosa suopohjasta
soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen ja
kaakkoisosa uudelleen soistamiseen.
48