Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 3. - Geologian ...

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 426, 2012
Jukka Leino
90. Teerisuo
Teerisuo (kl. 4313 03, x=7004,4, y=3616,6, atknro
18233) sijaitsee noin 14 km Juuan keskustasta etelään.
Varsin saarekkeinen ja lahdekkeinen suo rajoittuu
kumpareiseen moreenimaastoon. Eteläosassa
Kevätyspuro erottaa Teerisuon Leväsuosta (nro 98).
Koillisosasta on suosalmien kautta yhteys Riihisuolle
(nro 91). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolla on 115
tutkimuspistettä ja 118 syvyyspistettä. Tutkimuspisteitä
on 7,8/10 ha ja syvyyspisteitä 8,0/10 ha. Tutkimuspisteitä
on yhteensä 15,8/10 ha (kuva 23).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 150–158
m, ja pääosalta se viettää kaakkoon. Keskiosassa on
kaksi laajempaa luonnontilaista aluetta. Kuivatusmahdollisuudet
ovat hyvät. Teerisuo kuuluu Rauanjärven
valuma-alueeseen (4.833).
Teerisuon kokonaispinta-ala on 146 ha, mistä on
80 ha yli metrin syvyistä aluetta, 34 ha yli 1,5 metrin
aluetta ja 15 ha yli kahden metrin syvyistä aluetta.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 5,2 metriä.
Suon pohja on epätasainen. Alueella on paljon
syviä, pienialaisia altaita. Yleisimmät pohjamaalajit
ovat moreeni (48 %) ja hiekka (46 %). Syvimmissä
painanteissa on ohuita liejukerroksia.
Teerisuon suotyypeistä on rämeellä 66 %, avosuolla
17 %, korvessa 13 % ja turvekankaalla 4 %.
Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen korven muuttuma
(12 %), isovarpurämeen muuttuma (11 %) ja
lyhytkorsineva (11 %).
Teerisuon turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia
30 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on: sararahkaturve
(CS) 37 %, rahkaturve (S) 33 % ja rahkasaraturve
(SC) 22 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 50 %, puun jäännöksiä (L)
sisältäviä turpeita 13 % ja varpujen jäännöksiä (N)
sisältäviä 9 % kokonaisturvemäärästä.
Suon keskiosassa on paksuhko pintakerros heikosti
maatunutta rahkavaltaista turvetta, jonka alla
on kohtalaisesti maatunutta tupasvillarahkaturvetta.
Turvekerrostuman pohjaosa on kohtalaisesti ja hyvin
maatunutta saravaltaista turvetta.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on
5,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen
maatumisaste on 2,7 ja energiaturpeen 6,2.
Liekoja on kohtalaisesti. Yli 1 m syvällä suoalueella
liekoisuus on 0–1 m:n syvyydessä keskimäärin
3,5 % ja 1–2 m:n syvyydessä 2,3 %.
Teerisuon keski- ja eteläosasta otetuissa näytesarjoissa
paremmin maatuneen turpeen kuiva-ainemäärä
(keskiarvo 103 kg/suo-m 3 ) ja lämpöarvo (ka. 22,4
MJ/kg) ovat korkeat. Tuhkapitoisuus on alhainen
(ka. 3,9 %) ja rikkipitoisuus keskimääräinen pohjaosaa
lukuun ottamatta (ka. 0,40 %).
Teerisuon turve sopii hyvin energiaturpeen tuotantoon
ja pintakerroksesta on saatavissa ympäristöturvetta.
Haittana on hyvin rikkonainen muoto,
keskiosan kaksi lampea ja luonnontilaisten alueiden
mahdolliset luontoarvot.
Tuotantokelpoinen alue on noin 52 ha ja sen sisältämä
turvemäärä on noin 0,47 milj. suo-m 3 . Suon
pohjalle on oletettu jäävän 50 cm turvetta.
Lisäksi on arvioitu saatavan suon pintakerroksesta
0,15 milj. suo-m 3 ympäristöturvetta.
Mahdollisen turvetuotannon jälkeen suopohja soveltuu
parhaiten metsänkasvatukseen.
42