Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 3. - Geologian ...

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 426, 2012
Jukka Leino
92. Suurisuo
Suurisuo (kl. 4311 12, x=7003,5, y=3610,1, atknro
18235) sijaitsee noin 14 km Juuan keskustasta etelään.
Saarekkeinen ja lahdekkeinen suo rajoittuu
moreenikumpuihin ja -mäkiin. Kulkuyhteydet ovat
varsin hyvät. Suolla on 72 tutkimuspistettä ja 86 syvyyspistettä.
Tutkimuspisteitä on 8,0/10 ha ja syvyyspisteitä
9,5/10 ha. Tutkimuspisteitä on yhteensä
17,5/10 ha (kuva 25).
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 166 - 189
m, ja se viettää kaakkoon. Keskiosassa on pieniä
ojittamattomia alueita, joissa on havaittu rimpilettoa.
Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suo kuuluu
Aisusjoen valuma-alueeseen (4.834).
Suurisuon kokonaispinta-ala on 90 ha, mistä on
54 ha yli metrin syvyistä aluetta, 39 ha yli 1,5 metrin
aluetta ja 27 ha yli kahden metrin syvyistä aluetta.
Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 6,4 metriä.
Suon pohja on epätasainen. Suolla on kolme yli
5 metrin syvyistä allasta. Yleisimmät pohjamaalajit
ovat moreeni (79 %) ja hiekka (21 %). Keskiosassa
on paikoin liejukerros turpeen alla.
Suurisuon suotyypeistä on rämeellä 57 %, avosuolla
21 %, turvekankaalla 21 % ja korvessa 1 %.
Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen sararämeen
muuttuma (21 %), varsinainen sararäme (14 %) ja
puolukkaturvekangas (13 %).
Suurisuon turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia
22 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on:
rahkasaraturve (SC) 76 % ja sararahkaturve (CS)
20 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita
on 2 % kokonaisturvemäärästä.
Turvekerrostuman valtaosa koostuu kohtalaisesti
ja hyvin maatuneesta rahkasaraturpeesta. Heikosti
maatunutta pintarahkaa on hyvin vähän.
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on
6,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen
maatumisaste on 3,5 ja energiaturpeen 7,0.
Liekoja on kohtalaisesti. Yli 1 m syvällä suoalueella
liekoisuus on 0–1 m:n syvyydessä keskimäärin
1,9 % ja 1–2 m:n syvyydessä 2,5 %.
Suon länsi- ja keskiosasta otetuissa näytesarjoissa
turpeen kuiva-ainesisältö on keskimääräinen (keskiarvo
96 kg/suo-m 3 ). Tuhkapitoisuus on alhainen (ka.
2,7 %). Lämpöarvo on korkea (ka. 22,3 MJ/kg). Rikkipitoisuus
on alhainen pohjakerrosta lukuun ottamatta
(ka. 0,43 %).
Suurisuon keskeisten osien yli 1,5 metrin syvyiset
alueet soveltuvat energiaturpeen tuotantoon. Haittana
ovat rikkonainen muoto, syvyysvaihtelut ja keskiosan
lampi. Tuotantokelpoinen alue on noin 38 ha
ja sen sisältämä turvemäärä on noin 0,87 milj. suom
3 . Suon pohjalle on oletettu jäävän 50 cm turvetta.
Mahdollisen turvetuotannon jälkeen suopohja soveltuu
parhaiten metsänkasvatukseen. Syvimmissä
painanteissa on mahdollista helposti toteuttaa myös
uudelleen soistaminen.
46