Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 3. - Geologian ...
Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 3. - Geologian ...
Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 3. - Geologian ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Geologian</strong> tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 426, 2012<br />
Jukka Leino<br />
74. Kytösuo<br />
Kytösuo (kl. 4313 02, x=6996,1, y=3613,2, atknro<br />
18213) si<strong>ja</strong>itsee noin 21 km Juuan keskustasta etelään,<br />
Polvijärven kunnanra<strong>ja</strong>lla. Suo rajoittuu loivapiirteisiin<br />
moreeniselänteisiin. Kulkuyhteydet ovat<br />
metsäautoteitä myöten hyvät. Suolla on 47 tutkimuspistettä<br />
<strong>ja</strong> 41 syvyyspistettä. Tutkimuspisteitä<br />
on 8,2/10 ha <strong>ja</strong> syvyyspisteitä 7,1/10 ha. Tutkimus<strong>ja</strong><br />
syvyyspisteitä on yhteensä 15,3/10 ha (kuva 7).<br />
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 140–152<br />
m, <strong>ja</strong> se viettää voimakkaasti etelään. Kokonaan ojitetun<br />
suon vedet valuvat suon keskellä olevaan Ritopuroon,<br />
joka laskee kaakkoon. Kuivatusmahdollisuudet<br />
ovat hyvät. Suo kuuluu Aisusjoen valumaalueeseen<br />
(4.834).<br />
Kytösuon kokonaispinta-ala on 57 ha, mistä on<br />
27 ha yli metrin syvyistä aluetta, 14 ha yli 1,5 metrin<br />
aluetta <strong>ja</strong> 6 ha yli kahden metrin syvyistä aluetta.<br />
Suurin tavattu turvekerroksen paksuus on 3,7 metriä.<br />
Suon poh<strong>ja</strong> on melko tasainen <strong>ja</strong> viettää etelään.<br />
Yleisimmät poh<strong>ja</strong>maalajit ovat moreeni (87 %), hieta<br />
(4 %) <strong>ja</strong> hiekka (8 %). Laajempia liejukerrostumia<br />
ei tavattu.<br />
Kytösuon <strong>suot</strong>yypeistä on turvekankaalla 57 %,<br />
korvessa 32 %, pellolla 6 % <strong>ja</strong> rämeellä 5 %. Yleisimmät<br />
<strong>suot</strong>yypit ovat mustikkaturvekangas (33 %)<br />
<strong>ja</strong> puolukkaturvekangas (24 %).<br />
Kytösuon turpeista on rahkavaltaisia saravaltaisia<br />
91 %. Pääturvelajeista vallitsee rahkasaraturve (SC)<br />
90 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita<br />
on 1 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita<br />
49 % <strong>ja</strong> varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 9 % kokonaisturvemäärästä.<br />
Suon turvekerrostuma koostuu pääsääntöisesti<br />
kohtalaisesti maatuneesta puurahkasara- <strong>ja</strong> rahkasaraturpeesta.<br />
Heikosti maatunutta pintarahkaa ei mainittavasti<br />
esiinny.<br />
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on<br />
5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen<br />
maatumisaste on 2,5 <strong>ja</strong> energiaturpeen 5,6.<br />
Lieko<strong>ja</strong> on runsaasti. Yli 1 m syvällä suoalueella<br />
liekoisuus on 0–1 m:n syvyydessä keskimäärin<br />
5,2 % <strong>ja</strong> 1–2 m:n syvyydessä 1,9 %.<br />
Kytösuon keskiosasta otetussa näytesar<strong>ja</strong>ssa turpeen<br />
kuiva-ainesisältö (115 kg/suo-m 3 ) <strong>ja</strong> lämpöarvo<br />
(21,2 MJ/kg )ovat korkeat. Tuhkapitoisuus on alhainen<br />
(2,8 %). Rikkipitoisuus nousee poh<strong>ja</strong>osassa<br />
yli 1 %:n.<br />
Kytösuo soveltuu energiaturpeen tuotantoon.<br />
Haittoina ovat rikkonainen muoto <strong>ja</strong> erilliset altaat.<br />
Toisaalta turpeen laatu on hyvä. Tuotantokelpoinen<br />
alue on noin 19 ha <strong>ja</strong> sen sisältämä turvemäärä on<br />
noin 0,28 milj. suo-m 3 . Suon poh<strong>ja</strong>lle on oletettu jäävän<br />
30 cm turvetta.<br />
Mahdollisen turvetuotannon jälkeen suopoh<strong>ja</strong> soveltuu<br />
parhaiten metsänkasvatukseen.<br />
3612000<br />
3613000<br />
3614000<br />
6996000<br />
6996000<br />
6997000<br />
6997000<br />
0 1 km<br />
Poh<strong>ja</strong>kartta © Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/12<br />
3612000<br />
3613000<br />
Kuva 7. Kytösuon tutkimuslin<strong>ja</strong>sto.<br />
18<br />
3614000
Change language