6 /2009 - Kuntatekniikka.Fi

Täti on syntynytSe taisi olla aika tarkkaan yhdentäysi-ikäisen ihmisiänverran sitten, keväällä 1991, kunistuimme ystäväni kanssa TapiolanSampokujan portailla kumpainenkinMignon-munaa syöden.Olimme poistaneet suklaisen herkunkuoret ja jättäneet ne portail- le. Olin ystävääni nopeampi syömäänja juuri noussut keräämäänmunankuoria portailta, kun melkoikääntynyt ja erittäin vihainennaisihminen lähestyi meitä aloittaensaarnan nykynuorista ja heidänhuonoista käytöstavoistaan.”Noin siihen vaan sitä jätetäänroskat portaille makaamaan, siihenvaan, missä sitä roskaa syntyy.Ei pienintä käsitystä hyvistätavoista! Ei ihme, että täällä onsotkua joka puolella. Nyt kyllä keräätteroskanne heti pois tai minäsoitan poliisit!”Olimme ystäväni kanssa aivansanattomia epäreilun hyökkäyksenkohteeksi joutumisesta, olinhanjuuri ollut keräämässä munankuoriapois viedäkseni ne roskalaatikkoon.Naisen auktoriteettisai meidät kuitenkin sanattomiksi.Jatkoin hiljaa kuorien keräämistäja nainenkin jätti soittamatta poliisille.Tuskinpa mikään sanomani olisikaan naisen käsitystä silloisistanykynuorista muuttanut. Naisenpoistumisen jälkeen ihmettelimmeystäväni kanssa hyökkäystä japäätimme, että meistä ei ikinä tulisituollaisia nalkuttavia tätejä. 2000-luvun alussa olin vastamuuttanut nykyiselle asuinalueelleni,kun jouduin todistamaanlähikioskini vieressä hieman alle20-vuotiaan pojan huonoa käytöstä:hän tuli ulos kioskista, avasisuklaapatukan ja heitti käärepaperintyynesti maahan, vaikkaroskakori oli vain parin metrinpäässä.Minun teki kovasti mieli nostaapaperi ja juosta nuoren miehenperään sanoen ”Hei, taisit tiputtaatämän”. Hillitsin tuolloin vieläkuitenkin haluni ja tyydyin nostamaanpaperin roskakoriin.Viime vuoden marraskuussaolin nousemassa pois raitiovaunustaoikeanpuoleisesta ovesta,kun tieni tukki vaunuun sisäänyrittävä, heviasusteisiin pukeutunutteini-ikäinen tyttö mustaksivärjätyt hiukset pystyssä. Itse olintulossa kokouksesta jakkupukuunsonnustautuneena, hiukset poninhännällä,kannettava olallanija käsilaukku toisella olalla.Tunne siitä, että vastaantulevahenkilö oli oman tien tukkeena,oli selvästi molemminpuoleinen:hevityttö turhautui silminnähdenyrittäessään kävellä ylitsenija huusi vihaisesti sen kuuluisanylikäytetyn v-alkuisen sanan.Katsoin häntä pitkään ja vastasinrauhallisesti mutta kuuluvasti”Sano muuta” ja sain sen verrantietä, että pääsin siirtymään ulosraitiovaunusta.Kuukausi sitten olin menossakatsomaan ilotulituksia Helsinginkeskustaan. Olin jäämässä poisRautatientorin pysäkillä, kun noin15-vuotias tyttö pyrki sitkeästiylitseni vaunuun selkeistä poisjäämistavoitteistanihuolimatta. Kyseisennykynuoren käytös harmittiminua kovasti ja sen kummemminasiaa ajattelematta huomasinsuustani tulevan teinille kohdistetutnärkästyneet sanat ”Ensinpäästetään pois ulostulevat”.Pääsin ulos ja tyttökin pääsi sisään.Siitä huolimatta tämä arkinenvastoinkäyminen ärsytti minuavielä jonkin aikaa kävellessänipois pysäkiltä. Mikä ihme ihmisiäoikein vaivasi? Eikö sääntö ulostulevienpoispäästämisestä ensin oleyhtä selvä kuin se, että Suomessaon oikeanpuoleinen liikenne? Päästessäni ilotulitteiden katsomispaikalleHelsingin eteläkärkeenolin taas hyvällä mielellä.Taskussani oli karkkipussi ja seurassaniystäviä. Ilotulitusten alkaessaviereinen nousuhumalassaolevista pojista koostuva teiniporukkainnostui räiskeistä ja metelikasvoi, kun pojat huusivat ja kiroilivatkuuluvasti. Toisen ilotulitusjaksonalkaessa reteä poppooalkoi jo käydä hermoillemme.Jossain vaiheessa teinipoikieninnostus alkoi käydä sietämättömäksi,kun he ilmeisesti testosteroninja alkoholin vaikutuksestaalkoivat tuuppia toisiaan.Yksi tönäisi toista niin, että nuorimies horjahti minuun päin.Siinä vaiheessa seuralaisenikääntyi poikiin päin ja tokaisi rauhoittavallamutta jämäkällä äänellä.”No niin, ottakaahan nyt ihanrauhallisesti siinä.” Pojat hiljenivätvälittömästi ja lakkasivat tönimästätoisiaan. Yksi heistä vastasi hiljaisellaäänellä: ”Joo.” Minua hieman hymyilytti. Siinäme seisoimme vierekkäin, käsikädessä, täti ja setä. Näin ne ajatmuuttuvat, ajattelin. Kommenneltavastatulee komentelija, pahastanykynuoresta teineistä ärsyyntyvä,ohjeita jakeleva täti.Mieleeni pulpahti joskus kauansitten kuulemani Carl Hammaréninelämän totuus: ”Nuoriso-ongelmanainoa ratkaisu on vanheneminen”.Meillä taisi olla ratkaisunavaimet jo käsissämme. Hymyilinleveämmin ja puristin sedänkättä. Mette Granbergon 32-vuotias liikennetekniikanDI, jokatyöskentelee Pääkaupunkiseudunyhteistyövaltuuskunnan(YTV)liikennesuunnittelijana.Kuntatekniikka 6/200941