PelitEi näin!Kotitietokoneesta konsoliksiKotitietokoneet pysäyttivät pelikonsoleiden ensimmäisen aallon 80-luvun alkuvuosina.Pian konsolit kuitenkin palasivat ja kotimikrovalmistajat halusivat osan niiden markkinoista.Mieluiten mahdollisimman halvalla.Teksti: Mikko HeinonenVuoden 1983 videopeliromahdus eisyrjäisessä Suomessa juuri aaltojanostattanut, mutta rapakon takanase oli totisinta totta. Muutamassa vuodessakehittyneet pelikonsolimarkkinattulivat täyteen ja ostava yleisö kyllästyietenkin Atarin laadunvalvonnan puutteisiin.Päivän sana olivat kotitietokoneet.Niillä saisi tehtyä paljon muutakin kuinvain pelattua! Tosiasiassa valtaosalle neolivat kuitenkin edelleen pelikoneita siinämissä konsolitkin.Melko pian alkoikin kuulua kummia.Konsolit tekivät paluuta japanilaisin voimin,ja ne kävivät kaupaksi paremminkuin koskaan. Pohjois-Amerikka antautuiNintendon harmaalle matolaatikollevuonna 1985 ja muut länsimaat seurasivatpian perässä. Segankin konsoli kävikaupaksi. Kaikki eivät halunneetkaan tallentaakakkureseptejä ja olla yhteydessämuihin hakkereihin, vaan pelkkä vaivatonpelaaminen kiinnosti. Nintendon esittelemänlisensointimallin myötä pelikonsolitolivat hyvä bisnes myös valmistajilleen,sillä ne saivat jokaisesta myydystä pelistäitselleen mukavan siivun.Tietokonevalmistajat haistoivat rahan.Koska pelikonsolit olivat kotimikroihinverrattuna teknisesti yksinkertaisia,sellainen olisi helppo kääräistä kokoonolemassa olevasta laitteistosta. Kolmekuuluisaa kotitietokoneiden valmistajaaväsäsikin oman konsolinsa. Yksikään niistäei aiheuttanut harmaita hiuksia Kaukoidässä.Kuvat: Wikimedia Commons -käyttäjät Bilby ja Evan-Amos.Atari XEGSEnnen suurta romahdusta Atari oli ollutjättiläinen. Pölyn laskeuduttua se kuitenkinjaettiin kahtia ja kotilaitteiden valmistustajatkoi Tramielin suvun omistamaAtari Corporation. Pelien kehitys jäiAtari Gamesiin. Takataskusta löytyi muutamakinvanha konsolimalli, kuten aikanaanmahtavasti menestynyt 2600 ja senepäonnisemmat seuraajat 5200 ja 7800.Atari Corporation julkaisikin 2600:n ja7800:n uudestaan vuonna 1986, muttaseuraavana vuonna niiden rinnalle tuotiinmyös uusi laite, XE Game System.XEGS pohjautui Atarin XE-kotitietokonemalleihin,jotka taas olivat jatkokehitystäjo vuonna 1979 esitellystä400/800-mallisarjasta. Suorittimena oli1,79 MHz:n 6502, äänistä vastasi kolikkopeleistätuttu POKEY-piiri. Itse asiassajo Atari 5200 (1982) oli lainaillut näitäkomponentteja, mutta siitä oli tarkoituksellatehty epäyhteensopiva kotitietokoneidenkanssa.Atari luotti siihen tosiasiaan, että kotimikroilleoli tehty koko joukko moduuleillatoimivia ohjelmia, joita XEGS voisiajaa ilman muutoksia. Näin uuden konsolinohjelmistovalikoima olisi olemassajo sen esittelyhetkellä. XEGS:stä tehtiinkaksi mallia: perusmallissa sai pelkänkeskusyksikön ja Atarin legendaarisenhuonon peliohjaimen; deluxe-mallin mukanatoimitettiin myös näppäimistö javalopistooli. Näppäimistön liittämälläXEGS muuttui käytännössä Atari 65XE-kotimikroksi, johon oli mahdollista liittäämyös sen lisälaitteita.Laitteen suunnittelu oli siis kierrätystä,ja se näkyi kaikessa. Iso osa peleistäkinmyytiin vanhoissa XL/XE-koteloissa,joihin oli vain liimattu uusi tarra XEGSyhteensopivuudesta.Tämä puhui omaakieltään myös siitä, miten tuoreita pelitolivat. Kun Nintendo ja Sega toivat samaanaikaan markkinoille uutuuden toisensajälkeen, XEGS:llä ei ollut todellistamahdollisuutta kilpailla.Atari oli aliarvioinut tuoreen ohjelmistonmerkityksen koneen menestykselle.Vaikka japanilaisilla ei ollut käytössäänjuuri tätä kummempaa rautaa, heillätyöskentelivät alan parhaat ohjelmistokehittäjät.Sellaisia Atari ei onnistunut houkuttelemaan,vaan XEGS:lle tarjoiltiinlämmitettyä eilistä huttua. MikrobitissäMarkku Alanen vertasikin Atarin esitystäkeisarin uusiin vaatteisiin.XEGS jäi yhdessä 2600:n ja 7800:nuusintakierrosten kanssa pieneksi sivujuonteeksipelaamisen historiassa. Laiteei ole mahdottoman harvinainen: ehjästäsellaisesta saa verkkohuutokaupoissamaksaa noin sata euroa.Commodore 64 Games SystemMaailman suosituinta kotimikroa yritettiinvääntää pelikonsoliksi kahteenkinkertaan. Ensimmäinen yritys oli Japaninmarkkinoille tarkoitettu CommodoreMAX Machine vuodelta 1982. Se oli käytännössäyksinkertaistettu, muistiltaanriisuttu ja kalvonäppäimistöllä varustettuC64. Teknisestä etumatkastaan huolimat-60 2014.1
ta laite kuitenkin jäi paremminlaajennettavan VIC-20:n jalkoihin.Epäonnistumisen jäljiltäCommodore malttoikinmiltei kahdeksanvuotta ennen kuin yritti uudelleen.Vuonna 1990 konsolimarkkinoidenhoukutus kuitenkinkävi liian suureksi ja vanha sotaratsupäätettiin vielä kerran valjastaa uuteentehtävään. Syntysanat lausuttiin C64-konsolille, joka sisältäisi vain pelaamisenkannalta välttämättömän. Näppäimistöja laajennusportit saisivat lähteä, ja pelittarjoiltaisiin vain moduuleilla. Näin päästäisiineroon myös kuusnelosen hitaistamassamuisteista.Lehdistö ja suuri yleisö suhtautuivatalusta asti epäluuloisesti kuusnepankonsolointiin. Moduulien mahdollistamatsuuret ja nopeasti latautuvat pelit nähtiinpositiivisena asiana, mutta niiden pelaaminenonnistuisi oikeallakin kuusnelosella.Sellaisella voisi lisäksi käyttää myöslevylle ja kasetille tarkoitettua ohjelmistoa.Sitä taas oli saatavana murto-osallapelimoduulien hinnasta. Commodore puhuisuurellisesti ”sadoista työn alla olevistapeleistä”, mutta käytännössä niitäjulkaistiin alle 30, joista vain noin kolmannesoli uusia eikä uudelleen pakattujatavallisia C64-pelejä.Eikä tässä vielä kaikki. Jouluna 1990,jolloin C64-konsolin oli määrä ottaamarkkinat haltuunsa, samoista pennosistakamppaili myös uusi 16-bittinenSega Megadrive. Sen pelien parhaimmistolaittoi jo Amigankin tiukoille, likikymmenvuotiaasta kuusnelosesta puhumattakaan.Tarvittiin melko erikoinenyhdistelmä niukkaa budjettia ja ymmärtämättömyyttä,että Games System lähtikaupasta asiakkaan mukaan.C64GS kävikin kaupaksi suunnilleenennakkoarvioiden mukaisesti, eli ei käytännössälainkaan. Arviot valmistusmääristäliikkuvat muutamissa tuhansissa,eikä konetta ilmeisesti myyty kuin jokusillamarkkinoilla – joista yksi oli tietenkinCommodore-valtio Suomi. Onnistuinitse löytämään toimivan Games Systeminkohtuuhintaan viitisentoista vuotta sitten,mutta nykyään sellaisesta saa varautuajo pulittamaan hyvänlaisenkasan euroja.AmstradGX4000Ei kahta ilman kolmatta. Commodorenkanssa samoihin aikoihin kalassa olimyös Amstrad, joka oli etenkin Isossa-Britanniassa lujittanut asemansa kaikenlaisenviihde-elektroniikan markkinoijana.Meillä tunnettujen CPC-kotimikrojenlisäksi Amstradilla oli tarjolla myös televisioitaja äänentoistolaitteita, joten pelikonsoliniveltyisi tähän pakettiin luontevasti.Toisin kuin Commodore, ei Amstradottanut konsolinsa pohjaksi suoraan vanhaakotimikroaan vaan viritteli sitä ensinhieman. CPC Plussaksi kutsuttu päivityslisäsi koneeseen sprite-grafiikan ja vierityksen,tuplasi värien määrän 16:sta32:een ja laajensi väripaletin peräti4 096 mahdollisuuteen. Äänille saatiinDMA, ja muutenkin kuusivuotiasta laitteistoapäivitettiin niin paljon kuin se olikohtuudella mahdollista. Suorittimenasäilyi Z80, ja Plus-koneet olivat edelleenyhteensopivia vanhan ohjelmiston kanssa.Tärkeä lisäys oli tietenkin myös porttipelimoduuleille.Internetin jälkiviisas mielipide on,että GX4000 olisi voinut joissain olosuhteissamenestyäkin. Sitä myytiinalusta asti halvalla – lähtöhinta oli vain99 puntaa –, eivätkä sen tekniset ominaisuudetolleet mitenkään toivottomat.Valitettavasti vain mitään muita myyntiargumenttejaei ilmaantunut. Pelejäilmestyi vain vajaat 30, ja nekin saatiinmarkkinoille hyvin hitaasti. Osasyynätähän oli Amstradin käyttämä hidas piirilevytehdas.Lisäksi tästäkinpienestä pelimäärästäiso osa oli suoraakierrätystä CPC:ltä.Lehdistön mielenkiintotaas kohdistui16-bittisiinkotimikroihin japelikonsoleihin,joten Amstrad eisaanut laitteelleenjuurikaan näkyvyyttä.Halpa hinta myös näkyilaitteessa. Etenkin sen ohjaimetolivat erittäin muovisentuntuiset.GX4000 sai osakseen ehkäaiheetontakin pilkkaa. Olemattomanmyynnin vuoksi sen hinta laskinopeasti jopa alle 30 punnan ja GameZone -lehti jakoi niitä palkinnoksi kuukaudenhuonoimmasta lukijakirjeestä.Laitteesta tuli vitsi, jolloin Amstrad tekijohtopäätöksensä ja veti projektilta töpselinseinästä. GX4000 eli vain syksystä1990 loppuvuoteen 1991. Nykyisin toimivasellainen liikkuu samoissa hinnoissakuin Atari XEGS, mutta harvalukuisistapeleistä saa maksaa helposti saman verrankuin itse konsolista.Suutarit ja lestitKotitietokoneiden valmistus on luonteeltaanhyvin erilaista kuin pelikonsoleidentehtailu. Hyvin tehty ja suosittu kotimikrohoukuttelee luokseen osaavia kehittäjiäja ohjelmistoa, jotka taas myyvät lisääkoneita. Konsolivalmistajan, etenkin sellaisenjolla ei itsellään ole vahvaa pelinkehitysosaamista,on ensin vakuutettavapelitalot tuotteestaan ja sitten tarjottavaniille riittävästi tukea. Vain tällä tavoinvoidaan luoda niitä paljon puhuttujaekosysteemeitä, joista syntyy koneitamyyviä huippupelejä.Sekä Atari, Commodore että Amstradtuntuivat olettavan, että konsolin tekemiseenriittää pelkkä laitteen valmistaminen.Aivan erityisesti niiden yrityksetansaitsivat epäonnistua siksi, ettäkohdeyleisöä aliarvioitiin kierrättämälläjo parasta ennen -päivänsä ohittanuttarautaa.61
Change language