Suomalaista arkkitehtuuria 60-luvulta: Futoro-talo.Turvallista lähiatomienergiaa kivenheiton päästä.Kuva: Retro-Futurismus.de / Eberhard Binder-Staßfurt.Futurot olivat muovisia, helposti pystytettäviäloma-asuntoja, joiden kokeellinenja mieleenpainuva design sai laajaltihuomiota maailmalla. Valitettavasti1970-luvun öljykriisi tuhosi suomalaisenufotalon maailmanvalloitussuunnitelmat.Viimeinen Suomessa säilynyt Futuro olipitkään kesämökkinä Puulavedellä, missäse ehti lähes tuhoutua säiden armoilla.Vuonna 2012 se kuitenkin pelastettiinEspooseen näyttelykeskus Weegeehen.Atomikoti ja robottipalvelijatFuturistisen arkkitehtuurin ohessa historiavei myös tulevaisuuden kodin. Enkäpuhu pelkästään merenpohjakaupungeistatai antigravitaatiomökeistä vaanniinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ruohonleikkuusta.Jos asuisin retrofuturistisessaomakotitalossa, atomiruohonleikkurinipitäisi pihan tiptop-kunnossa, eikäsitä tarvitsisi ladata koskaan.Jotain toki saatiin. Jääkaappi ja pyykkikonemullistivat 50-luvulla perheenäitienelämän. Samaan aikaan kun niitäkannettiin amerikkalaiskoteihin, suunnitteliIBM sisäkkörobottia tekemäänyksinkertaisia kotitöitä. Nykyiset imurijaruohonleikkurirobotit ovat kuitenkinkurja korvike palvelijaroboteille, jotkahuolehtisivat siisteydestä, huvittaisivatisäntäväkeä ja opettaisivat lapsia.Internet-yhteydellä varustetusta jääkaapistaon niin ikään pitkä matka rehtiinälykeittiöön, jossa palvelusrobottikäskisi keittiötä muhentamaan herrasväelleatomeista aamiaista muutamassa sekunnissa.Kulinaristit voivat toisaalta ollatyytyväisiä siihen, etteivät ravintopillerittai ruokarobottilähetin toimittamat, itsestäänlämpiävät valmisateriat ole vieläkorvanneet ruuanlaittoa ja herkuttelua.Atomivoima on halpaa, turvallista jahelppokäyttöistä. Autot ja lentokoneettoimivat pikkuruisilla atomireaktoreilla,eikä uusiutuville energianlähteille oletarvetta, kun kotoisaa lähisähköä saadaankotitalon eteen ankkuroiduista voi-Sääkone on yhä keksimättäTieteiskirjallisuuden ja futurologien pitkäaikainenhaave, säänhallinta, odottaa yhä toteutumistaan.Ilmastoa ei pystytä muokkaamaan,vaikka paikallissäähän voidaan yrittäävaikuttaa. Tämä ei kuitenkaan onnistu edesHaarpilla vaan pilviä kylvämällä. Näin voidaanjoko yrittää luoda tai estää sadetta, kuten tehtiinonnistuneesti muun muassa Moskovan jaPekingin olympialaisissa.Ilmastonmuokkauskoneiden puute eikuitenkaan johdu yrityksen puutteesta. Mitäenemmän ilmastosta tiedetään, sitä vähemmänsitä ymmärretään. Tutkimustyö on vaativaaja säätilan muokkaukset voivat aiheuttaaketjureaktioita, joilla saattaa olla arvaamattomiavaikutuksia. Saamme tuskin varsinaisiasääkoneita vielä pitkään aikaan – etenkään,kun ilmastonmuutoksen tutkiminen vaatiipanostusta planeetanlaajuisessa mittakaavassa.On siis vielä matkaa siihen, että eläisimmetäydellisesti säällistetyssä kaupungissa kutenMega-City Onessa. Yli satavuotiset haaveetkupujen tai valtavien lasikattojen alla sijaitsevistakaupungeista, joissa keli on aina täydellinen,ovat yhä vain kaukaisia haaveita.maloista.Kun sähköä tuotetaan, sitä tuotetaanurakalla. Vaikka ydinvoima onkin täysinturvallista, voidaan sähkön saatavuusvarmistaa kiertoradalle sijoitetuilla aurinkopeileillä,joiden sähkö siirretäänmaanpinnalle mikroaaltoina.Philco-Fordin 1970-luvulla valmistamatelevisio on puhdasta retrofuturismianiin muotoilultaan kuin väritykseltäänkin.Osa vanhemmistakin ennustuksistaosui maaliinsa. Jo 1800-luvulla brittiläisetherrasmiehet haaveilivat siitä, kuinkaaamuteetä voisi siemailla pedissä katsellenkuvagramofonin seinälle heijastamaauutislähetystä. Kuinka todeksi tuo kävikään!Olemme myös saaneet sähköisetkirjastot ja langattomat puhelimet, jotenaivan kaikki ei mennyt pieleen.Professori Eero Aarnion Pallotuoli(1963) on yksi suomalaisen designin tunnetuimpiaja maailmalla menestyneimpiätuotteita. Se kuvasi jokseenkin täydellisestiretrofuturistisen muotoilun ajatus-64 2014.1
Wernher von Braunin suunnittelema avaruusasema vuosimallia 1952. Kuva: NASA.maailmaa. Pyöreä, lasikuituinen istuinjälkeläisineen on kelvannut jopa Playboynneet meistä fyysisesti täydellisiä eivätkäidenttisiä.kanteen sekä James Bond- ja Men Menneisyyden retrofuturistit olisineetin Black -elokuviin.Jo 1900-luvun alussa haaveiltiin matka-ja kuvapuhelimista. Telefooniin vainkiinnitetään käsipeilimäinen näyttö, isketäänluurit korville ja juttu luistaa. Musiikkisoittimetlatauspalveluineen ovatjo ylittäneet entisajan visionäärien haavekuvat.Mutta miten olisi käynyt heidäntulevaisuudenuskonsa, kun kuulokkeistavat varmasti kummissaan tämän päivänkonemusiikki- ja fetissibileissä sekä skifistisenmusiikin että vaateteollisen kehityksentakia. PVC- ja kumiasut, korkosaappaatja räiskyvät moonbootsit ovatjo arkipäiväisiä asusteita. Tämän päiväntulevaisuusfriikki tosin pukeutuu kimaltelevanhopean sijaan enemmänkin avaruuskumiinja niukkuuteen.olisikin soinut henkevän sinfonian sijaanKraftwerkia, Sigue Sigue Sputnikia taiAlien Sex Fiendiä?Muoti ja arkitekniikka ovat saaneetmenneen lupaukset osittain kiinni, ehkämenneet ohikin. Foliopuvut, hopeiset kokoasutpilottilaseineen tai neonväreissäLomani kiertoratahotellissaJos maailmassa olisi lainkaan oikeutta,olisivat scifi-kirjailijoiden visioimat kiertoratahotellitjo totta. Laittaisin kolikkonipinoon ja lentäisin rakettikoneella lähimmälleavaruushissille, joka nostaisi minutloistavat, ihoon liimautuvat arkikerrastoteivät ole yleistyneet. Sen enempää kemiakuin korsetitkaan eivät ole vielä teh-kiertoratahotelliin viettämään pitkää viikonloppua.Sieltä kävisin päiväretkelläKuussa kummastelemassa ensimmäisenkuulennon laskeutumispaikkaa ja ostaisinkuuhattaran Apollo 11 -huvipuistosta.Mutta ei! Ei siitäkään huolimatta,että jo toisella vuosisadalla kreikkalainenkirjailija Lucian loi tarinan laivasta, jonkamiehistö huuhtoutui myrskyssä Kuuhun.Kului toista tuhatta vuotta, ennen kuinJules Verne kirjoitti tunnetuimmat teoksensaMaasta Kuuhun (1865) ja Kuunympäri (1870), jotka innoittivat lukemattomiaihmisiä katsomaan kaipaavasti yötaivaalle.Ensimmäiset varteenotettavat suunnitelmatavaruusasemista teki saksalainenrakettitiedemies Wernher vonBraun, joka suunnitteli avaruuslentoja1930-luvulla. Von Braun lupasi eräällerakettihävittäjän koelentäjälleen: ”Sinäohjaat ensimmäistä alustani Kuuhun!”Alusta lensi kuitenkin amerikkalainenastronautti vuonna 1968. Tässä välissävon Braun rakensi myös maailman ensimmäisenballistisen risteilyohjuksen.Varsinaista avaruusturismia ja säännöllistäplaneettainvälistä liikennettä käsittelikattavasti vasta Robert A. Heinleinvuoden 1957 novellissaan The Menacefrom Earth. Osittain Heinleinin ansiostaavaruusturismin uskottiinkin olevan arkipäiväävuoteen 2000 mennessä.Usko avaruuslomiin oli niin vahva,että maailman suurimmalla lentoyhtiölläPan Amilla oli oma jonotuslista ensimmäisillelomalennoille Kuuhun. Pan Amarvioi, että kuulentojen hinta saattaisiolla tähtitieteellinen, mutta tästä huolimattayli 93 000 ihmistä ilmoittautuiFirst Moon Flights -klubin jäseniksi. Klubipurkautui vasta Pan Amin konkurssissavuonna 1991.Kun Yhdysvallat voitti kilpajuoksunKuuhun, romahti sotilaallinen ja kaupallinenkiinnostus avaruuslentoihin ja avaruuslomiin.Avaruussukkuloiden valmistajaRockwellin suunnitelma sukkuloidenruumaan asennettavasta 72 ihmistenmatkustamosta hautautui arkistoihin.Ensimmäinen siviili pääsi avaruuteenvasta 1984, kun lentokonetehdas Mc-Kuva: Wikimedia Commons / Housing WorksThrift Shops.Kuva: Wikimedia Commons / Sailko.Kuva: Retro-Futurismus.de.65